Kotivaran historiassa kevät 2022 oli aivan erityinen – haastattelupyyntöjä tuli päivittäin
Kansalaisten mahdollisuuksiin varautua elintarvikehuollon häiriöihin alettiin Suomessa kiinnittää huomiota toisen maailmansodan jälkeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö lanseerasi 1966 ohjeen Kotivara. Mitä se on? Ohjeita elintarvikkeiden kotivarastoinnista mahdollisten jakeluhäiriöiden varalle. Ohjetta ei kuitenkaan koskaan jaettu sen saaman vastustuksen vuoksi.
Taustalla arvellaan olleen poliittiset syyt ja pelko esitteen aiheuttamasta paniikista väestössä. Tuosta ajankohdasta lähtien kotivara-termiä on kuitenkin käytetty tarkoittamaan kotitalouksien aineellista varautumista.
Kotitalouksien varautumista koskevan suunnittelun otti sittemmin hoitaakseen Suomen Väestönsuojelujärjestö, kun radioaktiivisen laskeuman uhka ja säteilysuojaan liittyvät kysymykset olivat ajankohtaisia. Järjestö julkaisi 1971 Miksi kotivara -esitteen, jossa opastettiin varautumaan ulkopuolisen kriisin aiheuttamaan elintarvikkeiden ja välttämättömyyshyödykkeiden niukkuuteen.
Kotivara on laajentunut 72 tunnin varautumissuositukseksi
Kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana kotitalouksien varautumista koskevaa suositusta perusteineen ja monine yksityiskohtineen on uudistettu useasti. Päävastuun kotivaran kehitystyöstä ja siitä tiedottamisesta on kantanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Kun kotivaralla ensi vaiheessa tarkoitettiin lähes yksinomaan elintarvikkeita, nyt edistetään 72 tuntia -varautumissuositusta, jossa elintarvikkeiden ohella keskeisiä ovat puhdas vesi, sähkö ja lämpö sekä tiedonsaanti häiriötilanteessa.
Väestön suhtautumista kotivaraan on niin ikään kartoitettu monissa yhteyksissä. Esimerkiksi 1980-luvulla tehdyn selvityksen mukaan suhtautuminen vaihteli äärimmäisyydestä toiseen; joidenkin mielestä varautuminen ”pahojen päivien varalle” loi turvallisuutta, toisten mielestä siitä puhuminenkin oli kriisitilanteiden hyväksymistä luonnolliseksi asiaksi.
Vuonna 2015 SPEKin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kolmannes vastaajista (n=1000) arvioi pärjäävänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon. Vastaavasti vuoden 2019 kyselyn mukaan elintarvike- ja vedenjakeluhäiriöitä pidettiin epätodennäköisinä ja varautuminen niihin oli vähäistä.
Yhteydenottoja kotitalouksien varautumisesta alkoi vyöryä keväällä 2022
SPEKin viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen on kuvannut kotitalouksien varautumista ja 72 tunnin -varautumissuositusta teemaksi, jota on usein pitänyt ”myydä” tiedotusvälineille; aihepiiriä ei ole pidetty esimerkiksi lehtien lukijakunnan kannalta kiinnostavana. Keväällä 2020 alkanut covid-19-pandemia herätti kuitenkin aiempaa enemmän kiinnostusta myös kotivaraan, mikä ilmeni erilaisten yhteydenottojen lisääntymisenä ja aihetta käsittelevien sivustojen kävijämäärän kasvuna.
Iso muutos tapahtui Ukrainan sodan alettua. Kotitalouksien varautumista ei Sanna Räsäsen mukaan enää tarvinnut yrittää tarjota kenellekään. Yhteydenottoja alkoi helmikuussa 2022 vyöryä niin tiedotusvälineiden, yritysten kuin kansalaistenkin taholta. Lyhyessä ajassa sekä 72tuntia.fi-sivuston kävijäluvut että varautumista käsittelevien esitteiden tilausmäärät monikymmenkertaistuivat.
Päivälehdet käsittelivät kotitalouksien varautumista verkkosivuillaan, ja niistä poiki uusia yhteydenottoja ja lehtiartikkeleita. Aihe oli esillä kaupanalan julkaisuissa, jopa niiden sloganeissa, erikoisalojen ammattilehdissä ja harrasteryhmien tiedotteissa. Haastattelupyyntöjä saattoi päivittäin tulla lukuisia, ja lienee ensimmäisiä kertoja, kun kotivarasta kutsuttiin televisioon keskustelemaan. Myös suojelupoliisi totesi kotitalouksien varautumisen merkityksen tv-uutisissa.
Eri puolilla Suomea toimivilla 72 tuntia -kouluttajilla oli yhtäkkiä huolena saada riittävän suuri tila koulutuskäyttöön, kun kansalaisten kiinnostus koulutukseen heräsi. Omilla tahoillaan ja oman järjestönsä näkökulmaa painottaen varautumista edistivät Huoltovarmuusorganisaation puitteissa olevan Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA-toimikunta) jäsenet.
Muutamassa kuukaudessa 72 tunnin varautumissuosituksen tunsi jo kaksi miljoonaa suomalaista
Sosiaalisessa mediassa, esimeriksi vauva.fi-sivuilla, varautumista koskeva keskustelu oli vilkasta ja välillä kiihkeääkin. Kun SPEKin marraskuun 2021 kyselytutkimuksen perusteella arvioitiin lähes miljoonan suomalaisen tuntevan 72 tunnin -varautumissuositus, vastaava luku vain muutamaa kuukautta myöhemmin ylitti kaksi miljoonaa. Kotivara-termi alettiin tuntea. Toisaalta termin käyttö laajeni muihinkin yhteyksiin: kirjastot suosittelivat ottamaan kirjoista kotivaraa.
Eniten SPEKin saamissa yhteydenotoissa oltiin Sanna Räsäsen mukaan kiinnostuneita 72 tuntia -suosituksessa mainituista tarvikkeista ja sähkökatkoksiin varautumisesta. Huhtikuussa 2022 tehdyn kansalaiskyselyn perusteella arvioitiinkin, että lähes miljoona suomalaista oli kevään aikana hankkinut kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä, puoli miljoonaa suomalaista oli ostanut taskulampun tai otsalampun sähkökatkosten varalle ja sadat tuhannet olivat varustautuneet tarvikkeilla, joiden avulla pysyä lämpimänä sähkökatkon aikana tai selviytyä vesihuoltoa vaikeuttavassa tilanteessa.
Tiedotusvälineiden välittämä viesti oli yhdenmukainen ja viestinnässä tukeuduttiin 72 tuntia -varautumissuositukseen. Joskus toimittajia oli Sanna Räsäsen mukaan kannustettava käsittelemään varautumista myönteisellä, voimaannuttavalla tavalla, eikä tehdä aiheesta tarpeettoman pelottavaa tai esitellä äärimmäisyyksiin vietyä varautumista ainoana selviytymisstrategiana. Oma lukunsa olivat ne aktiivisten kansalaisten yhteydenotot, joissa he esittelivät kaupalliseen tarkoitukseen ideoimiaan kotivaralaatikoita ja -reppuja.
Kotivaran historiassa kevät 2022 on aivan erityinen; muutamassa kuukaudessa omaehtoisesta varautumisesta tuli laajoille joukoille tuttu, ja se näyttää johtaneen myös käytännön toimiin. Yleisen tietoisuuden ja kokemusten kasvun ohella havahduttiin tunnistamaan ja arvioimaan oman kotitalouden tarpeita varautumisen näkökulmasta. SPEKin ohella kotitalouksien omaehtoisen varautumisen käytännön edistäminen on aina ollut monen kansalaisjärjestön ohjelmassa. Kevään tapahtumien myötä aihe herätti kiinnostusta myös muissa toimijoissa, ja eri alojen asiantuntijat ottivat yhteyttä tarjoten asiantuntemustaan ja apuaan. Tämä asiantuntijavaranto saattaa olla merkittävä, kun varautumisaineistoa seuraavan kerran uudistetaan.
Kaija Rautavirta
Kirjoittaja työskentelee ravitsemuskasvatuksen ja ruokakulttuurin yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on ollut mukana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa sen perustamisesta lähtien.