Blogi


Riistaliha on kestävää, ekologista ja usein lähimetsästä

Metsästäjiä ja metsästyskoira metsässä.

Kun kauriit syövät omenapuut ja jänikset takapihan kukkaistutukset, puutarhurin mieleen hiipii ajatus: lähilihaa takapihalta? Tästä jutusta opit, kuka voi metsästää ja mistä voit hankkia riistalihaa.

Pihoilta tutut eläimet rusakko, valkohäntäpeura ja orava ovat 57:n muun villieläimen ohella suomalaisia riistaeläimiä, joista saatu saalis käytetään hyödyksi sarvista häntään.

Vaikka harva enää pula-ajan oravakeittoa valmistaakaan, on riistalihan kulutus Suomessa silti kova: saalista saadaan joka vuosi yli 10 miljoonaa kiloa. Tämä keventää ympäristökuormaa saman verran tehotuotetun lihan hankinnasta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan miten tahansa voi alkaa metsästää. Ensin on suoritettava metsästäjätutkinto, jossa todistetaan teorian, lakien ja asetusten hallitseminen sekä lajitunnistuksen osaaminen. Tämän jälkeen valtiolle maksetaan riistanhoitomaksu, jolla lunastetaan kunkin vuoden metsästysoikeus. Vuosittain tämän oikeuden eli metsästyskortin lunastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkea verrattuna muihin Euroopan maihin.

Jokainen suomalainen tietää siis varmasti jonkun, joka metsästää. Ja tätä kontaktia kannattaa käyttää hyödyksi riistalihan hankinnassa.

Mistä hankkia riistalihaa?

Aivan yksinkertaista omalta takapihalta metsästäminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti siellä on luvallista metsästää kaikkea sallittua riistaa rajoitukset huomioon ottaen. Rajoituksia omilla mailla metsästämiselle asettavat muun muassa naapurit ja lähistöllä sijaitsevat tiet, pyyntiluvat, maanomistukset ja metsästettävän alueen koko. Nämä asiat kannattaa selvittää ensin perin pohjin.

Jos metsästys tuntuu itselle vieraalta, pääsee riistalihaan käsiksi ottamalla yhteyttä rohkeasti paikalliseen metsästysseuraan. Monissa, varsinkin valkohäntäpeura-alueella toimivissa seuroissa riittää lihaa myytäväksi asti. Alkaapa riistaa näkyä syksyisin jo markettien tiskeissäkin. Monelta kaupalliselta toimijalta voi myös hankkia riistalihaa suoraan kuluttajamyynnistä.

Suomessa riistanpyyntiä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Se tarkoittaa, että saalismäärä suhteutetaan aina joka vuosi kunkin vuoden eläinkantojen suuruuteen ja kantojen kehitykseen.

Varaudu riistalihalla – säilö oikein

Yleisin tapa säilöä riistaa lienee pakastus. Riistaliha on vähärasvaista ja tämän vuoksi se säilyy pakkasessa hyvänä vuodenkin. Pakastin kohtaa ongelman kuitenkin heti, kun sähköt ovat poikki.

Varautumisen kannalta ilmakuivaaminen, savukuivaaminen, vakumointi ja säilöntäpurkitus ovat pidempikestoisia tapoja säilöä lihaa myös häiriötilanteiden varalta. Palvattu tai savustettu liha säilyy kylmässä muutaman viikon.

Myös sisäelimet ovat arvostettu herkku, mutta ne kannattaa valmistaa heti tuoreeltaan parempiin suihin. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat annetaan metsästyskoirille.

Riistan pieni hiilijalanjälki

Riistaliha saa syödä lajilleen tyypillistä ravintoa villinä luonnossa. Se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Metsästäjän kohdatessaan sen elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti yleensä lempipuuhansa syömisen parissa. Riistan hiilijalanjälki on todella pieni.

Myös WWF:n Lihaopaassa riistaliha esiintyy vihreänä, suositusten mukaan kohtuudella nautittuna. Hirvieläinten (hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura) osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin, oppaassa kerrotaan.

Mitä siitä hirven paistista sitten tehdä? Maailman parhaimmat riistaruokareseptit joka kokille löydät osoitteesta jahtimedia.fi/riistaruoka.

 

Kirsi Färm.

 

 

Kirsi Färm

Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Suomen Metsästäjäliitossa ja edustaa Metsästäjäliittoa Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa. Metsästäjäliitto viettää vuonna 2021 100-vuotisjuhlavuottaan.

 

Partiossa harjoitellaan varautumiseen liittyviä taitoja

Partiolaiset keittävät vettä ulkona pienen avotulen päällä.

Partioretkillä ja -leireillä toimitaan monesti olosuhteissa, joissa ei välttämättä ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Samalla opitaan hyödyllisiä taitoja, jotka voivat olla tarpeen myös häiriötilanteissa.

Partio on lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottavaa tavoitteellista kasvatustoimintaa. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion kohderyhmänä ovat 7-22-vuotiaat lapset ja nuoret. Partio-ohjelma jakautuu eri ikäkausiin, joille kaikille löytyy juuri tämän ikäisille sopivaa nousujohteista ja tavoitteellista tekemistä eli aktiviteetteja. Partiossa opitaan tekemällä ja itse kokeilemalla, liikutaan luonnossa ja toimitaan oman ryhmän kanssa.

Partiossa opitaan monipuolisesti monenlaisia taitoja

Partiossa opitaan laajasti elämän eri osa-alueilla tarvittavia taitoja. Nuorimpien partiolaisten kanssa harjoitellaan esimerkiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyviä perustaitoja, kuten oikeanlaista säänmukaista pukeutumista.

Retkillä partiolaiset pääsevät osallistumaan ruoanvalmistukseen, jolloin erilaiset ruoanvalmistustavat retkikeittimestä nuotioon tulevat tutuiksi. Usein erityisesti maastoretkille varattavat ruokatarvikkeet ovat sellaisia, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Samantyyppinen ruoka sopisi tarvittaessa myös kotivaraan kuuluvista kuiva-aineista ja säilykkeistä valmistettavaksi.

Usein partioretket suuntaavat kämpälle, jossa ei ole välttämättä esimerkiksi juoksevaa vettä. Tällöin partiolainen saa kokemuksia siitä, miten järjestetään tiskaus tai peseytyminen kantoveden kanssa.

Retkiolosuhteissa ei aina ole sähköä saatavilla, jolloin puhelinta ei pääse lataamaan ja mobiiliyhteydet voivat olla heikot. Yöretki sähköttömään paikkaan on havainnollistanut monelle, että yöllä voi olla kesälläkin varsin pimeää, jolloin kunnolla toimivalle otsalampulle ja myrskylyhdylle on oikeasti käyttöä. Lampun varaparistot on hyvä varata mukaan.

Partio-ohjelmassa harjoitellaan tietysti myös ensiaputaitoja ja hätätilanteessa toimimista.

Partio antaa valmiuksia toimia yllättävissä tilanteissa

72 tuntia -varautumissuositus ja kotivara ovat mukana myös partio-ohjelman aktiviteeteissa, mutta näiden lisäksi moni muu partiotaito valmistaa toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa, kuten vesi- tai sähkökatkon yllättäessä.

Yksi keskeinen partiossa harjoiteltava taito on ongelmanratkaisukyky ja toimeen tarttuminen myös yllättävissä tilanteissa. Häiriötilanteen osuessa kohdalle, partiolaisella on valmiudet reagoida tilanteeseen ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Partiolainen huomioi ja on tarvittaessa avuksi myös muille.

Julia Parkko.

 

Julia Parkko

Kirjoittaja työskentelee kasvatuskoordinaattorina Suomen Partiolaisissa partio-ohjelman ja -kasvatuksen parissa ja edustaa partiolaisia Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

 

Helteet tulevat – huolehdi itsestäsi ja muista

Vesipullo.

Moni meistä piristyy, kun kesä tulee ja valo ja lämpö lisääntyvät. Lämmöllä on kuitenkin myös kääntöpuoli. Helle käy voi käydä voimille erityisesti ikäihmisille ja pitkäaikaissairaille. Vaikka itse osaisit suojautua kuumuudelta, on tärkeää muistaa pitää huolta myös läheisistä.

 

Kun kesähelteet alkavat, reppuuni ilmestyy aina vesipullo, aurinkovoide ja pähkinät. Kotini sälekaihtimet ovat käytössä koko ajan ja ilmastointilaitekin seisoo nurkassa valmiina, jos tuuletusikkunat eivät riitä asuntoni viilentämiseen.  

 

Helteellä ulkona on usein lämpimämpi kuin sisällä 

 

Viime kesänä olin menossa viikonlopuksi isoäitini luo. Hän on 80-vuotias ja asuu yksin. Kun lähdin kotoani, ulkona oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

 

Mummillani oli kaikki ikkunat auki, ja hänen asunnossaan oli todella kuuma. Neuvoin häntä sulkemaan ikkunat ja vetämään verhot eteen. Sen jälkeen mentiin ruokakauppaan, jossa vietettiin viileä tunti. Mummini piristyi viileässä ruokakaupassa ja kun tultiin takaisin kotiin, kehotin häntä käymään iltaisin viileässä suihkussa.

 

Illalla syötiin vielä herkulliset jäätelöt ja avattiin ikkunat, kun ulkona lämpötila oli laskenut. 

 

Ruoka yhtä tärkeä kuin juoma 

 

Seuraava päivä oli vielä lämpimämpi. Mummille ei oikein maistunut ruoka, eikä minullekaan. Syötiin kuitenkin pieniä aterioita usein: salaattia, hedelmiä ja muuta kesäpäivään sopivaa ruokaa.

 

Pidämme molemmat kahvista, mutta niin kuumana päivänä oli fiksuinta jättää kahvinkeitto vähemmälle. Kofeiini nimittäin kuivattaa elimistöä, kuten myös alkoholi. Totesimme molemmat, että tavallinen vesi on paras janojuoma. 

 

Ota rauhallisesti 

 

Mummini on aina ollut aktiivinen ihminen. Hän on siivonnut, tehnyt ruokaa ja puuhannut puutarhassa. Mutta kun on kuuma, kannattaa ottaa rauhallisesti ja suojautua porottavalta auringolta. Jos arkiaskareita on pakko tehdä, ne voi tehdä aamulla tai illalla, kun on viileämpi.

 

Lauantai-iltana katsoimme vanhoja lomavalokuvia ja muistutin mummiani, että kyllähän Espanjassakin vietetään päivisin siestaa. 

 

Muista pitää yhteyttä 

 

Mukava viikonloppu mummini luona päättyi, mutta helleaalto jatkui vielä monta päivää. Soitin joka ilta mummilleni ja tarkistin miten päivä on mennyt. Muistutin häntä syömisestä, juomisesta, viilentymisestä ja että hän ottaa rauhallisemmin nyt kun on kuuma.

 

Omaisiin kannattaa muutenkin olla yhteydessä. Myös naapurissasi saattaa asua henkilö, joka tarvitsee apuasi. Pidetään toisistamme huolta – olipa sitten helle tai paukkupakkaset.

 

Daniel Saarinen.

 

Daniel Saarinen

Kirjoittaja työskentelee pedagogina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä.

 

Älä tapa – ja muita palveluksia pölyttäjille

Mehiläinen hedepajulla.

Pehmeät, harmaat pajunkissat pullahtavat esiin jo kevättalvella. Pallerot ovat nupullaan olevia kukintoja, joista kurkottaa kevään edetessä keltaisia tai viherviä kukkia. Pian kukat ovat täynnä elämää. Kimalaiset, mehiläiset, kärpäset ja perhoset kokoontuvat tankkaamaan mettä tai keräämään siitepölyä jälkikasvulleen.

Paju on kevään tärkein kasvi. Ilman sitä olisi vaikea ponnistaa Suomen kesään uutta hyönteissukupolvea. Ja jos kesäistä surinaa ei kuuluisi mustikka- ja puolukkakankailta, puutarhoista, pelloilta ja viljelyksiltä, ei niiltä saataisi satoakaan. Pölyttäjät ovat ruoantuotannon edellytys, ratkaiseva tekijä kukan ja hedelmän välissä. Siksi pienistä, arvokkaista työntekijöistä kannattaa huolehtia.

Kimalainen punatähkällä.

Kimalainen punatähkällä

Älä tapa – tutustu

Tärkeimpiä pölyttäjiämme ovat mesipistiäiset: kimalaiset, tarhamehiläiset ja erakkomehiläiset. Ne havaitaan monesti lähinnä silloin, kun ne tulevat ihmisen reviirille. Meiltä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta saatetaan esimerkiksi kysellä, miten kimalaispesän saisi hävitettyä tontiltaan. Me tietysti toivomme, että pölyttäjät saavat jäädä ja ihmiset tutustuvat niihin rauhassa.

Kimalaiset ovat Suomen luonnon pörröisiä tehopölyttäjiä, jotka lentävät viileälläkin säällä. Talvehtineet kimalaiskuningattaret perustavat keväällä yhteiskunnan, jonka väkimäärä kasvaa muutamiin kymmeniin tai satoihin yksilöihin. Keväisiä emokimalaisia tuleekin varjella aivan erityisesti, sillä niistä riippuu koko pesän tulevaisuus – ja kesän mustikkasato.

Tarhamehiläiset elävät mehiläistarhaajan hoivissa. Mehiläisyhteiskunta talvehtii pallomuodostelmassa pesälaatikossaan ja kasvaa kesän mittaan kymmenien tuhansien vahvuiseksi. Mehiläisen etu pölyttäjänä onkin suuri väkimäärä ja se, että pesiä voidaan siirtää viljelmien läheisyyteen.

Erakkomehiläisistä ihmiset törmäävät tavallisimmin hiekkamaahan pesäkolonsa kaivaviin maamehiläisiin tai rusomuurarimehiläisiin, jotka parveilevat keväisin talojen seinustoilla. Erakkomehiläiset ovat aktiivisia vain lyhyen ajan. Kestä siis hyödyllisiä vieraitasi hetki, ja pian huomaat niiden kadonneen. Tosifanit perustavat erakoille hotelleja koiranputkista, järviruo’oista ja koivupölleistä.

Mehiläinen kriikunalla.

Mehiläinen kriikunalla

Älä raivaa – anna kasvaa

Kun pölyttäjät ovat tulleet tutuiksi, moni mielellään auttaa niitä. Helpoiten se käy tarjoamalla sopivia ravintokasveja. Paju on hyvä esimerkki pölyttäjille tärkeästä kasvista, jota saatetaan raivata turhana rytönä. Toinen puutarhurien väheksymä mutta pölyttäjien arvostama kasvi on voikukka. Myös nurmikon lomassa kasvavat valkoapilat sekä pientareille nousevat virnat, putkikasvit, kaunokit ja ohdakkeet ovat pölyttäjien ravintokasveja.

Kannattaakin miettiä, voisiko tontillaan säästää pölyttäjille mieluisia luonnonkasveja ja jättää ainakin osan kukkivasta nurmesta leikkaamatta – tai leikata nurmikon vasta, kun apila ja muut mesikasvit ovat kukkineet.

Erakkomehiläinen voikukalla.

Erakkomehiläinen voikukalla

Älä torju – istuta ja ihaile

Pölyttäjien elämää voi helpottaa myös suunnitelmallisilla istutuksilla. Keväällä kukkivat sipulikasvit, kuten sini- ja helmililja, kevättähti ja krookus, ilahduttavat puutarhurin ohella pölyttäjiä. Pitkäpalko ja ristikit ovat myös pölyttäjien ja puutarhurien alkukesän suosikkeja. Jotta kukkajatkumo kestäisi syksyyn saakka, voi istuttaa vaikkapa yrttejä – salviaa, oreganoa, minttua ja ruohosipulia – tai ajuruohoja, malvoja, kaunokkeja, kurjenpolvia, nauhuksia, maksaruohoja ja astereita.

Torjunta-aineiden käyttö kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä aineista on haittaa myös hyötyhyönteisille.

Lopulta niin multasormien kuin muidenkin kannattaa pysähtyä seuraamaan oman pihan, parvekkeen tai lähipuiston hyönteiselämää. Se tuottaa ihmeesti iloa ja saa näkemään ympäröivän maailman laajemmin, pölyttäjien näkökulmasta.

 

 

Virpi Aaltonen.

Virpi Aaltonen

Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja kuluttajaneuvojana Suomen Mehiläishoitajain Liitossa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto kuuluu Huoltovarmuusorganisaation Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikuntaan.

Lisää vinkkejä pölyttäjien ystäville löytyy Pölyttäjiä pihalle ja puutarhaan -oppaasta.

 

 

 

 

Pölyttäjäkuvat: Tarja Ollikka/SML

Ostetaan tarpeen mukaan

Asiakas kaupassa maski kasvoillaan valitsemassa hedelmiä.

Vuodet 2020-2021 tullaan muistamaan koronaviruksen vaikutuksista yhteiskuntaamme. Päivittäistavarakaupat, joista suurin osa hankkii ruokansa, ovat olleet monelle meistä merkki siitä, että korona ei muuta kaikkea. Huolimatta siitä, että olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja – jopa poikkeusoloissa – ruokaa ja muita päivittäistavaroita on ollut koko ajan saatavilla. Koko ruokaketju alkutuotannosta elintarviketeollisuuteen ja edelleen kauppaan on toiminut kuten pitääkin.

Kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi ihmiset valmistavat ruokaa ennen kaikkea kotona. Vuoden 2020 aikana ruokaa ostettiin päivittäistavarakaupoista 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ilmenee Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) tilastosta Tuoteryhmittäinen myynti (10-12/)2020. Kasvaneeseen myyntiin vaikuttivat toki myös ravintola-alaan kohdistuneet rajoitukset.

Erityisesti kuluttajat ostivat enemmän hyvin säilyviä ruokia, kuten pastaa, riisiä, perunaa sekä tuoretuotteita, kuten lihaa, viljatuotteita ja vihanneksia. Lisäksi erilaiset ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyt elintarvikkeet, kuten rasvat, sokeri ja suola olivat kysyttyjä. Muista päivittäistavaroista terveystuotteita (esim. lääkevalmisteet, vitamiinit ja ravintolisät sekä maskit) ja henkilökohtaisen hygienian tuotteita (mm. käsien puhdistus- ja hoitotuotteet) ostettiin normaalia enemmän.

Vessapaperin voimakas kysyntä alkuvuodesta 2020 nousi uutisotsikoihin, mutta se ei kuitenkaan vuoden myyntitilastossa paljon näy.

Pandemian alussa täydennettiin kotivaraa

Maaliskuussa 2020 osa kuluttajista lähti kauppaan poikkeuksellisen suurella innolla. Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden kysyntä kasvoi lyhytaikaisesti, piikinomaisesti samoissa tuoteryhmissä kuin vuositasollakin. Kauppa- ja jakelupoolissa seurattiin kuluttajakysynnän kehittymistä aktiivisesti Päivittäistavarakauppa ry:n yritysten ja viranomaisten yhteistyönä, yhtenä alan tilannekuvan mittarina. Maaliskuu 2020 jää historiaan korona-ajanjakson alkamisesta sekä voimakkaasta päivittäistavaroiden lyhytaikaisesta kysyntäpiikistään, jota voidaan kutsua myös hamstraamiseksi. On kuitenkin mainittava, että pääasiassa kuluttajat silloinkin ostivat ruokia ja muita päivittäistavaroita vain tarpeen mukaan.

Iäkäs pariskunta kaupassa maskit kasvoillaan.

Kuva: flashkin/Shutterstock.com

Toisaalta maaliskuun 2020 kysyntäpiikissä voidaan mielestäni nähdä turhasta vessapaperin ja joidenkin muiden tuotteiden liiallisesta ostamisesta huolimatta hyviä merkkejä kansalaisten omatoimisen varautumisen kannalta. Mielestäni on itsestään selvää, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla, ja olisi pitänyt olla, kyky selvitä tarvittaessa ainakin 72 tuntia ilman ulkopuolista apua. Viheliäinen virus aiheutti sen, että monet huomasivat 72 tunnin varautumisen hyödyt, ja myös siitä syystä riensivät täyttämään ruokakaappejaan. Viimeistään silloin kannatti alkaa tarkastella Kolmen päivän kotivara -esitettä.

Hamstraaminen on yleinen tapa reagoida kriisiin

Hamstraamisen syyt lähtevät usein ihmisten kokemuksista ja peloista. Yksilö voi tiedostamattaankin pyrkiä hallitsemaan uutta, yllättävää ja pelottavaa tilannetta ostamalla tuotteita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka puhtaasti rationaalisia syitä kyseisen tuotteen ylenmääräiseen hankkimiseen ei olisikaan. Hamstraustarve voi myös siirtyä ihmisistä toisiin ikään kuin laumailmiönä, mihin saattaa vaikuttaa myös media, olkoonkin sinänsä tärkeällä ja avoimeen yhteiskuntaan kuuluvalla tiedonvälityksen asialla. (mm. Arafat, ym. 2020.)

Kokemukseni mukaan hamstraamista ilmiönä on vaikea käsitellä julkisesti, koska sen mainitseminenkin voi jossain tilanteessa saada ihmiset käyttäytymään täysin päinvastoin kuin tilanteessa olisi viisasta. Joku yksilö voi tulkita, että kun hamstrauksesta puhutaan julkisesti, viranomaiset tai jokin ala haluaa ohjata kansalaisten huomion pois jostakin riskistä. Absurdi väite, joka kuihtuu uskoakseni viimeistään silloin, kun tietämys kasvaa ja asia, jota epäillään, toimiikin siten kuin esim. elinkeinoelämä tai viranomainen on vakuuttanut sen toimivan. Haluan todeta, että yli tarpeen tuotteiden ostaminen voi myös lisätä ruokahävikkiä.

Hamstraustutkimukselle olisi tarvetta

Minusta hamstrausilmiöstä pitäisi tehdä enemmän tieteellistä tutkimusta – myös Suomessa (vinkki à @TampereUni, @UniLUT ja muut #yliopistot). Tulee mieleeni, että hamstrauksen tutkimus voisi olla kiinnostavaa ainakin seuraavista näkökulmista (vain joitakin mainitakseni):

  • ilmiön sosiaalisten rakenteiden ja syy-yhteyksien (esim. sosiaalinen diffuusio eli ilmiön vaikutusten siirtyminen ryhmältä toiselle sekä sosiaaliset verkostot)
  • taloustieteen (esim. kysynnän vaihtelut)
  • psykologian (esim. kriisitilanteen vaikutukset yksilöön ja ryhmään)
  • sekä tietojärjestelmätieteen ja tietojohtamisen näkökulmista (esim. data-analytiikka)

Tietämyksen lisääntyminen siitä, miten ruokaketjumme toimii sekä yhä syvempi tieto siitä, miten ihmismieli joissain tilanteissa voi aiheuttaa hamstraamistakin, voivat auttaa ilmiön ennalta ehkäisemisessä. PTY:n sekä kauppa- ja jakelupoolin toimijoiden kokemusten mukaan näin kävikin jo keväällä 2020. Ihmiset huomasivat, että viestit siitä, että koronakriisi ei ole heikentänyt ruoan ja muiden päivittäistavaroiden saatavuutta maassamme, eikä edes globaalisti, olivat totta.

Arkijärki ja kotivara ovat lähtökohtia häiriönsietokyvylle

Vaikka äkilliset kysyntäpiikit maaliskuussa 2020 saattoivatkin tyhjentää yksittäisten brändien tai tuoteryhmien tuotteiden osalta hyllyjä, ne saatiin täytettyä lyhyellä viipeellä entiselleen. Mikään osa ruokaketjusta ei ollut poikki. Ja tärkeää oli myös se, että ihmisten 72 tuntia -varautumisen edellyttämät kotivarat oli täydennetty. Mahdollisesti näistä syistä samanlaista, maaliskuun kaltaista kysyntäpiikkiä ei nähty myöhemmin vuoden aikana.

Ruoan hamstraus, jota maaliskuussa 2020 lyhytaikaisesti tapahtui joissain tuoteryhmissä, ei ollut tarpeellista, mutta oli ilman muuta ymmärrettävää uudessa tilanteessa, jossa olimme.

Pidetään jatkossa huoli siitä, että meillä on koko ajan kyky tarvittaessa selvitä vähintään 72 tuntia ilman ulkopuolista apua, niin koko yhteiskuntamme on yhä kestävämpi kaikissa tilanteissa. Haluan osaltani vakuuttaa, että ruokaketjumme on jo nyt hyvin varautunut erilaisiin häiriötilanteisiin ja kehitämme sitä jatkuvasti yhteistyössä elinkeinoelämän, viranomaisten ja järjestöjen kesken. Huoltovarmuus tehdään yhteistyössä. Arkijärki ja kotivara ovat kuitenkin lähtökohtia häiriönsietokyvyllemme. Ostetaan ruokia ja muita päivittäistavaroita tarpeen mukaan.

Lauri Kulonen.


Lauri Kulonen

Kirjoittaja toimii Päivittäistavarakauppa ry:n vetämässä Huoltovarmuusorganisaation kauppa- ja jakelupoolissa valmiuspäällikkönä sekä Kaupan liitossa koronavarautumisen asiantuntijana.

 

 

Miten jaksaa pitkittyneessä koronakriisissä?

Kaksi naista ja koira ulkoillemassa talvissäässä.

Pitkittynyt koronapandemia koettelee sietokykyämme, mutta siinä on eroja, miten kutakin meistä koetellaan. Eroamme toisistamme siinä, miten pandemia on meitä koskettanut, missä tilanteessa olimme ennen pandemiaa sekä siinä, millaiset voimavarat meillä on tällä taipaleella.

Korona koettelee turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunteen löytäminen alati muuttuvassa tilanteessa voikin olla haasteellista. Turvattomuuden kokemukset arjessa voivat näyttäytyä stressioireina, ja oireet voivat pitkittyessään vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen.

Koettu turvallisuus vaihtelee vahvasti eri ihmisten välillä. Tilanne, joka sinusta tuntuu täysin turvalliselta ja tavalliselta, saattaa toisesta tuntua uhkaavalta. Turvattomuuden kokemus voi viedä mielekkyyden myös miellyttävältä tekemiseltä. On tärkeää arvioida, jos on sellaisia tilanteita, jotka tuntuvat sinusta uhkaavilta tai kuormittavilta ja ehkä keskustella niistä läheisen kanssa. Ovatko tilanteet vältettävissä? Ovatko uhkakuvat realistisia ja miten tilanteet ehkä voisi kohdata turvallisemmin?

Tee itsellesi hengähdyshetkiä

Kyky kehon ja mielen rauhoittamiseen on olennaista, jotta selviytyisimme kriisistä hyvin. Rauhoittuminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, jos arki on kokonaisuudessaan muuttunut kuormittavaksi tai jos hyväksi toteamasi rauhoittumisen keinot ovat rajoitusten vuoksi muuttuneet mahdottomiksi.

Kuormitus voi myös pikkuhiljaa lisääntyä, kunnes yhtäkkiä huomaat, että on vaikeata nukkua tai suoriutua arjesta. Silloin voi olla hyvä miettiä, miten arkeen voisi saada sellaisia hengähdyshetkiä, jolloin voi olla rauhassa, joko rennosti oleilemalla tai esimerkiksi liikunnan parissa.

Etsi arkeesi vaihtelua

Koronapandemian ennakoimattomuus koettelee myös pystyvyyden kokemustamme. Voimme vain vähäisessä määrin omalla toiminnallamme vaikuttaa pandemian kokonaiskulkuun, eikä tartunnan riskiltä voi täysin suojautua. Tartunnan vaara saattaa myös estää meitä tekemästä sellaisia asioita, jotka olisivat hyväksi meille itsellemme tai läheisillemme.

Uhkaava tilanne ja rajoittunut arki voivat kapeuttaa mielikuvitustamme niin, että emme muista tai keksi sellaisia mukavia asioita, joita voi turvallisesti tehdä. Jos tuntuu, että elämä on liian rajoittunutta voi olla hyvä hetki ideoida, miten vaikkapa viikonlopun voisi viettää eri tavalla.

Onko rauhallisia paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan tai ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä? Myös vuodenaikojen vaihtelu luo uusia mahdollisuuksia. Voi esimerkiksi muistella, mitä aiempina vuosina tähän aikaan on tehnyt.

Kuka ilahtuisi yhteydenotostasi? Soita hänelle!

Yhteenkuuluvuuden tunne saa meidät toiminaan yksissä tuumin vaikeassakin tilanteessa. Se kertoo, että kuulumme johonkin ja että meistä välitetään. Koronapandemian tuomat rajoitukset koskevat meitä hyvin eri tavoin. Toiset kokevat, että päivän aikana ei jää yhtään omaa aikaa. Voi olla hyvin kuormittavaa, jos jatkuvasti on muiden kanssa kotona tai jos päivän aikana on toistuvia konflikteja. Toisten ihmiskontaktit ovat taas hyvin rajallisia. Yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on vaikeaa etäyhteyksien kautta. Eristäytyminen ja yksinäisyys tuovat myös helposti mukanaan epävarmuuden kokemuksia ja lisäävät stressiä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä tilanne on kuormittava kaikille ja että emme ole tässä asiassa yksin. Näin ollen voikin olla hyvä olla se henkilö, joka ottaa ensimmäisen askeleen yhteydenpitoon. Toisaalta voit ehkä suoda hengähdystauon toiselle intensiivisen arjen keskellä. Ketkä ovat siis näitä läheisiä, joihin voisi pitää enemmän yhteyttä ja ketkä taas niitä, joille voisit antaa lepotauon arjen keskellä?

Kaikessa tässä toivon ylläpitäminen on olennaista. Ja nimenomaan sellaisen toivon, joka lisää turvallisuuden, rauhallisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiamme, joita pandemia koettelee. Toivo, että voimme toimia vastuullisesti ja toisia tukevasti ja pärjätä tilanteesta huolimatta. Toivo, että tilanne muuttuu ja huominen on parempi. Toivo, että voimme itsekin toimia toivon siemenenä läheistemme elämässä.

Ferdinand Garoff.
Ferdinand Garoff

Kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) erikoistutkijana.

Varautuminen on tietoja ja taitoja – Naisten Valmiusliiton kursseilla tarjolla molempia

Naiset opettelevat trangian käyttöä metsässä.

”Onks sulla aina näin paljon tavaraa jääkaapissa?” Näin huudahti toimittaja ottaessaan valokuvaa jääkaapeistani pari vuotta sitten. Hän oli tullut tekemään lehtijuttua työstäni ja halusi ottaa valokuvia normaalista arjestani. Autotallin jääkaapissa oli silloin paljon mm. kotimehua, hilloja, monta isoa kennollista kananmunia ja 5 litran vesiastioita.

Olen nyt ollut Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä melkein viisi vuotta ja sitä ennen pitkään mukana toiminnassa harrastuksen kautta. Koulutuksen opit ovat tulleet vuosien aikana osaksi arkea, sillä olen saanut niistä valtavasti tietoa ja osaamista turvallisuus- ja varautumisasioihin. Alun perin kipinä kurssille lähtikin siitä, että olin joutunut onnettomuustilanteisiin, joissa en omasta mielestäni osannut toimia riittävän hyvin. Halusin oppia toimimaan yllättävissä tilanteissa vähillä välineillä. Olen kokenut, että näistä koulutuksista saa valtavasti apua, koska asioita pääsee harjoittelemaan vieraassa ympäristössä.

Arjen turvallisuustaidot

Naisten Valmiusliiton kursseista mm. Selviytyminen sähköttä, Jokanaisen selviytymispakki, Arjen turvallisuus, Kyberturvallisuus, Informaatiovaikuttaminen ja Henkinen kriisinkestävyys ovat kursseja, joista jokainen saa itselleen tärkeitä taitoja toimia erilaisissa häiriötilanteissa. Tietoa löytyy onneksi helposti netistä vaikkapa 72 tuntia -hakusanalla, mutta tärkeää olisi osata soveltaa tietoa myös käytäntöön. Naisten Valmiusliiton kursseilla pyritään aina myös harjoittelemaan ja tekemään asioita.

Alkusammutusharjoitus.

Jokanaisen selviytymispakki -kurssilla pääsee oikeasti harjoittelemaan ruoanvalmistusta trangialla, aggregaatilla tai nuotion avulla. Kursseilla harjoitellaan erilaisia onnettomuustilanteita ja alkusammutusta. Niistä on hyötyä, kun pitää toimia nopeasti ja mahdollisesti viranomainen ei pääse heti avuksesi.Itselleni tästä harjoittelusta on ollut hyötyä, kun elvytystilanne on tullut yllättäen ja on pitänyt sammuttaa pientä keittiöpaloa.

Selviytyminen sähköttä -kurssilla kerrotaan viranomaisten toiminnasta katkoksen aikana ja vastaavasti yksilön keinoja selvitä arjessa, kuten ruoanlaitosta, wc-pöntön tyhjennyksestä ja lämmöntuottamisesta. Selviytyminen sähköttä -kurssi herättää miettimään, miten selvitä kotona häiriötilanteen aikana ja löytyykö riittävä kotivara? Monenlaisia uhka- ja vaaratilanteita voi tulla milloin vain. Kodin laitteet voivat joutua kyberhyökkäyksen kohteeksi tai näkymätön virus voi eristää meidät ulkomaailmasta pariksi viikoksi. Jälkimäinen tilanne voi tulla hyvinkin koronaviruksen aikana kelle tahansa.

Viranomaisten tukena

Pitkäkestoisessa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa viranomaisten resurssit keskitetään kaikista vaativimpiin tehtäviin. Osa Naisten Valmiusliiton kursseista on ns. jatkotason koulutusta tai sellaista osaamista, joka mahdollistaa myös kouluttautumisen viranomaisten avuksi. Tällaisia kursseja ovat esimerkiksi Joukkomuonitus, Toiminta myrskyssä tai Hätämajoitus. Lisäksi Naisten Valmiusliitto järjestää koulutusta yhteistyössä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VAPEPA) kanssa, mikä mahdollistaa sen toimintaan mukaan lähtemisen.

Toimintakyvyn vahvistaminen ja ylläpitäminen

Henkinen kriisinkestävyys on yksi keskeinen kyky, jota tarvitaan niin yksilöltä kuin koko kansakunnalta. Kurssilla opitaan, miten omaa toimintakykyä voi ylläpitää ja miten toimia auttajana kriisitilanteissa. Jokaisen on hyvä pohtia myös omaa käyttäytymistä vaativissa ja stressaavissa tilanteissa. Itselleni pääsihteerinä on tullut palautetta erityisesti siitä, että jo isossa harjoituksessa mukana oleminen antaa kokemuksen, minkälaista on olla tiiviisti täysin vieraiden ihmisten kanssa pidempi aika. Normaalioloissa etenkään naiset eivät pääse useinkaan tätä kokemaan, kun taas miehillä se tulee automaattisesti asepalveluksen suorittamisen yhteydessä.

Omien tietotaitojen ajan tasalla pitäminen erilaisia häiriötilanteita varten vahvistaa omaa toimintakykyä ja sopeutumista uusiin tilanteisiin. Jo nykyinen toimintaympäristö on haastanut meitä opettelemaan toimista terveysturvallisesti. Näitäkin asioita oppii kursseilla, sillä nykyisessä tilanteessa järjestämme koulutusta terveysturvallisuusohjeet huomioiden. Jokaiselle opetetaan oikea kasvomaskin pukeminen ja käyttö sekä käsidesin oikeanlainen käyttö, mikä ei ole vieläkään kaikille selvää.

Tule mukaan!

Naisten Valmiusliiton NASTA- ja PikkuNASTA-harjoitukset kestävät yhden viikonlopun. Harjoitukset ovat erinomainen tilaisuus hankkia käytännön turvallisuustaitoja ja viettää viikonloppua satojen samanhenkisten naisten kanssa. Jos kipinä kouluttautumiseen syntyi, niin lisätietoa löytyy Naisten Valmiusliiton kotisivuilta. Kurssit ovat avoimia kaikille suomalaisille naisille. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

NASTA Merituuli 2021 harjoituksessa järjestetään Arjen turvallisuus -kurssi, jossa painopisteenä on katuturvallisuus ja itsesuojelu. Kurssin sisältönä on mm. turvallisen reitin valinta, ympäristön tarkkailu, uhkaavan henkilön tunnistaminen ja kohtaaminen sekä otteista irrottautuminen. Ilmoittautuminen kurssille alkaa tiistaina 16.2. Valmiusliiton kotisivuilla.

Kaarina Suhonen.

 

Kaarina Suhonen

Kirjoittaja työskentelee Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä.

Kuvat: Naisten Valmiusliiton kuvapankki.

 

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1997. Liiton puheenjohtaja toimii Paula Risikko. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii yli 100 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Koulutus tuotetaan yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa.

 

Valitse kaupasta kotimainen kala – tai kalasta se itse

Kalastajia.

Kalatalousalalla korona on alkuhankaluuksien jälkeen saatu taklattua kohtalaisen hyvin. Alan yrityksissä työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa ja rajojen sulkeuduttua töiden jatkuvuutta ehdittiin vuosi sitten tovin verran ihmetellä. Kalataloustyöt katsottiin kuitenkin kansallisen huoltovarmuuden kannalta niin tärkeiksi, että alan työvoiman liikkuminen sallittiin erikoisluvalla viime keväänä. Päätös on uusittu nyt tammikuussa.

Ruokakaupoissa olet kenties havainnut halvan norjalaisen lohen tarjonnan kasvaneen. Parhaimmillaan olen itse nähnyt alle 5 €/kilo -tarjouksia. Tilastot kertovat, että Norjan lohen tuotanto oli viime vuonna aikaisempia vuosia suurempi. Koronan aiheuttamat logistiset ongelmat rajoittivat lohen vientiä Aasian markkinoille, mikä aiheutti puolestaan halvan lohen tulvan Euroopan markkinoille. Kuluttaja kenties kiittää, mutta kotimaisille kalankasvattajille tilanne on ikävä, koska Norjan lohi määrittelee lohikalojen yleisen hintatason.

Suomessa syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista

Hotelli- ja ravintola-alan alasajon myötä osa ammattikalastajista huomasi saaliidensa markkinoiden hävinneen. Tämä koski esimerkiksi kuhan kalastukseen erikoistuneita sisävesi- ja rannikkokalastajia. Eivät ihmiset silti syömistä lopettaneet, joten kalalle piti löytää uudet myyntiväylät. Kalastajien suoramyynti kuluttajille on lisääntynyt merkittävästi. Samoin on käynyt kalan vähittäismyynnille kaupoissa. S-ryhmä on raportoinut kotimaisen kalan myynnissä 20 % nousun vuoden sisällä.

Lisätehoja menekinedistämiseen haetaan vielä tänä vuonna maa- ja metsätalousministeriön johdolla kotimaisen kalan edistämisohjelmasta, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö. Nähtäväksi jää, miten ohjelman tavoitteet saadaan toteutettua, mutta paljon huonommaksi ei kalatalouden kauppatase voi enää mennä. Meillä syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista alkuperää. Verrattuna maataloustuotannon 80 %:n kotimaisuuteen ero on järkyttävän suuri. Suomessa syödään tyytyväisenä rajan takaa tulevaa halpaa norjalaista lohta.

Korona-aika on lisännyt vapaa-ajan kalastusta huimasti

Etätyöt, ulkomaan matkailun loppuminen ja ihmisjoukkojen välttäminen ovat lisänneet vapaa-ajan viettoa luonnon parissa. Kansallispuistojen kävijämäärissä raportoitiin 20 % kasvu viime vuoden aikana. Kalastonhoitomaksun lunasti viime vuonna useampi kalastaja kuin kertaakaan nykyisen kalastuslain voimassaolon aikana. Thaimaan loman sijaan kotimaassa mökkeilevät tai mökillä etätöitä tekevät tarvitsevat tekemistä ja kalastus on ollut luontainen valinta.

Luonnonvarakeskus teki yhteistyössä alan järjestöjen kanssa vuonna 2019 tutkimuksen vapaa-ajan kalastajien profiileista. Tutkimuksen perusteella kalastuksen merkitys on siirtynyt syötävän saaliin saamisesta elämysten hakemisen suuntaan.  Perinteisiä kotitarvepyytäjiä, eli tutkimuksessa ”pyydyspainotteisia aktiivikalastajia” oli silloin vain noin kymmenen prosenttia kalastonhoitomaksun lunastaneista.  Odotan mielenkiinnolla viime vuoden vapaa-ajankalastuksen tilastojen valmistumista, eli miten kasvanut kalastajamäärä näkyy käytettyjen pyydysten ja saatujen saaliiden määrissä. Jatkuuko vapakalastuksen sekä pyydä ja päästä -kalastuksen kasvu? Moni perinteinen kotitarvepyytäjä sanoo tätä ruoalla leikkimiseksi. Voi toisaalta olla, että mökkiläiset ovat pyytäneet lähijärvestään särvintä ihan tosissaan välttääkseen korona-altistusta lähikaupassa.

 

Vesa Karttunen.Vesa Karttunen

Kirjoittaja työskentelee Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtajana ja toimii liiton edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Piirroskuva vapaa-ajan kalastajista: Luonnonvarakeskus

Mitä tänään syötäisiin?

Vihanneksi kauppahallissa.

Kuten tv-ohjelman nimikin kysyy, samaa me kaikki mietimme joka päivä. Mielellään helppoa ja edullista, ja vieläpä kestävästi kotimaista, onko se mahdollista? Katsotaanpa hiukan tarkemmin, mitä syömme ja mitä se merkitsee koko ruokajärjestelmällemme.

Lähes jokainen maa huolehtii omasta ruokaturvastaan itse. Se tarkoittaa jonkin tasoista omaa maataloustuotantoa ja elintarviketeollisuuden jalostuskapasiteettia sekä toimivaa teollisuuden ja kaupan jakelujärjestelmää. Meillä maatalous työllistää noin 70 000 henkilöä, elintarvike- ja juomateollisuus noin 38 000 henkilöä ja koko ruokasektori välillisine työllisyysvaikutuksineen kaikkiaan lähes 340 000 henkilöä. Maa- ja puutarhatalouden tuotto oli vuonna 2018 noin 5,8 mrd. euroa, josta tukien osuus 1,8 mrd. €.

Maataloustuotteiden omavaraisuusaste on Suomessa 80 %

Maataloustuotteiden omavaraisuusasteella kuvataan omaa tuotantotasoa. Keskimääräinen omavaraisuusaste meillä on 80 prosenttia, kun naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa se on niukasti alle 50 prosenttia. Omavaraisuus vaihtelee sekä vuosittain että tuotteittain. Korkein se on viljoissa, kananmunissa ja maitotuotteissa.

Suomessa on haluttu pitää maataloustuotanto ja jalostava teollisuus tietyssä laajuudessa, sillä kukapa muu ruokaturvastamme kantaisi huolta häiriötilanteen yllättäessä kuin me itse. Elintarvikehuolto on osa huoltovarmuutta ja se on toiminto, joka ylläpidetään kaikissa olosuhteissa. Tähän koko ruokaketju on sitoutunut ja työtä sen eteen on tehty jo pitkään. Koronapandemian koetellessa maailmaa, olemme voineet havaita elintarvikehuollon pystyneen sopeutumaan ja toimimaan näissä olosuhteissa joustavasti ilman vakavampia häiriöitä – alun hamstrauksen jälkeen elintarvikkeita ja päivittäistavaratuotteita on ollut tarjolla normaaliin tapaan. Viimeistään nyt koronapandemian myötä olemme ymmärtäneet laajasti oman tuotantomme arvon ja merkityksen.

Tuotteemme ovat korkealaatuisia ja eläintautitilanne on poikkeuksellisen hyvä EU-tasolla tarkasteltuna. Taustalla hyvälle kehitykselle on pitkäjänteinen yhteistyö tuottajien, elinkeinoelämän ja viranomaisten kesken. Meillä ei tarvitse salmonellaa pelätä – kakkutaikinaa voi huoletta maistaa, sillä kananmunat ovat salmonellatartunnoista vapaita. Samoin raakamaito on EU:n korkealaatuisinta, eikä lihantuotannossa lääkejäämiä löydy, sillä eläinlääkkeitä käytetään EU-tasolla vähiten juuri meillä.

Tuotamme ruokaa vaativissa olosuhteissa

Viljapelto.

Suomessa kasvukausi on lyhyt ja tuotantokustannukset EU:n keskitasoa korkeammat. Ilman tuotannon tukemista maataloustuotantomme olisi huomattavasti vähäisempää ja elintarvikkeiden hinnat korkeammat. Mitä kotimainen ruoka sitten maksaa? Eurooppalaisen hintavertailun mukaan ruuan ja alkoholittomien juomien kuluttajahinnat ovat Suomessa viidenneksen EU:n keskiarvon yläpuolella. Vertailussa on huomattava, että eri maiden hintoihin vaikuttavat monet kansalliset erityispiirteet, kuten palkkataso, verokäytännöt ja kulutustottumukset.

Suomessa elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on viime vuosina ollut alle EU:n keskitason. Vuonna 2018 kotitalouksien kokonaiskulutuksesta keskimäärin 12 prosenttia käytettiin elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin.

Kaupassa myytävistä elintarvikkeista noin 80 prosenttia on kotimaisia ja tuo samainen 80 prosenttia päätyy ostoskoreihimme, joskin korona-aikana kotimaisten elintarvikkeiden osuus on hiukan noussut. Tässä taustalla on kotiruuan lisääntynyt valmistus ja siten pääosin kotimaista alkuperää olevien peruselintarvikkeiden myynnin kasvu.

Mikä ohjaa kuluttajaa valinnoissa tänään ja huomenna?

Verkkokaupan ja lähiruokapisteiden sekä erilaisten lähiruokarinkien suosio on voimakkaassa kasvussa. Taustalla on mm. tieto tuotteiden alkuperästä ja kytkös maaseutuun. Koettua perusturvallisuutta tukee tieto tuotteiden kestävästä tuotantotavasta, oman alueen talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin tukemisesta.

Kuluttajat ovat vaativia ja valmiita maksamaan tuotteista, kun tiedossa on, mikä hinnan taustalla on. Sanotaan, että tarinat myyvät, mutta pelkällä tarinalla tuote ei muutu – tarinalla on oltava katetta. Puhdas maaperä ja vesi sekä pitkä päivä kasvukaudella maistuvat tuotteissa: suomalainen arkinen sokeriherne – voisiko maku olla enää maukkaampi! Entä varhaisperuna tai kesän ensimmäiset mansikat! Tuontituote ei maussa pärjää, vaikka hintatasossa pärjäisikin.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa Suomen maatalous ja tuotannon tietotaito kannattaa säilyttää, sillä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato tulevat vaikuttamaan merkittävästi maailman viljelyolosuhteisiin. Lämpeneminen tulee kuivattamaan maailman tärkeimpiä viljelyalueita. Ongelmaksi tulee mm. makean veden saanti sateiden vähentyessä. Kastelu puolestaan laskee pohjavesialueiden vedenpintaa, mikä vaatii korjautuakseen useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Pohjaveden alentuessa maa painuu ja tiivistyy ja menettää kykynsä veden varastointiin. Lisäksi kasteluviljelyn myötä maaperä suolaantuu vähittäin, sillä veden haihtuessa sen sisältämät suolat jäävät maahan ja vähitellen rikastuvat maaperään.

Pitää muistaa myös maailman väestönkasvu. Ennusteiden mukaan vuosisadan puolivälissä väestöä on jo lähes kymmenen miljardia. Ilmastonmuutos huonontaa ruuan riittävyyden ennustetta oleellisesti. Tarvitaan uusia keinoja väestön ruokintaan.

Maailmankaupan varaan ruokapolitiikkaa ei kannata rakentaa. Suomen maatalouden edellytykset ovat ilmastonmuutoksen kannalta suotuisammat kuin valtaosassa muuta maailmaa. Suomen sademäärien ennustetaan pysyvän korkeina. Puhtaan veden puute ei tule rajoittamaan Suomen maataloutta. Tuotantoa kehitetään pitkäjänteisesti kestävyys, vastuullisuus ja läpinäkyvyys huomioiden. Vaihtoehtoisia tuotantotapoja kehitetään, kierrätystalous ja hävikin minimointi ovat koko ruokaketjun tavoitteena. Pienenä maana Suomi on tarvittaessa ketterä tekemään päätöksiä ja lainsäädännällä, ohjeilla ja neuvonnalla tuetaan kehitystä. Tästä yhtenä esimerkkinä ravintoloiden suoramyynti koronarajoitusten myötä – ohjeet saatiin nopeasti etävirastoaikanakin.

Maatalouden riittävän omavaraisuuden ylläpitäminen ja tukien maksaminen pitkällä tähtäimellä on perusteltua – näin toimitaan muillakin mantereilla. Kukapa ei haluaisi syödä lähellä tuotettua oman maan ruokaa joka päivä?

 

Riitta Ukkonen.Riitta Ukkonen

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla ja toimii ministeriön edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Lapset ja korona – Voimavaralähtöisyydellä kriisien yli

4H käsityökerholaisia.

Vielä hetki sitten kriisitietoisuus tuntui kuuluvan toiseen maailmaan, jonnekin kauas, paikkoihin, joissa kohdataan luonnonkatastrofeja tai käydään sotia. Nyt kriisi, erityistilanne, on yhtäkkiä läsnä COVID19-epidemian kautta perusturvallisessa arjessa. On aika kiinnittää huomiota lasten jaksamiseen. He ovat yhteiskunnassa haavoittuvaisimpia kriisin kohdatessa. Miten voisimme tukea heitä?

Kun arki muuttuu

Arki muuttuu kriisissä, niin myös nyt COVID19-epidemian aikana. Etäkoululaisella saattaa olla vastuu koulun lisäksi omasta ruokailustaan. Kavereita ja sukulaisia ei enää tavata, kaikkia ainakaan. Mummoa ja ukkia on ikävä. Aikuisten huolissa ja puheenaiheissa korona korostuu. Uutiset kertovat tilanteesta maailmalla. Lähipiirissä sairastutaan.

Isommilla lapsilla ja nuorilla herkkyystilanteita ovat edellisen lisäksi nivelvaiheet, kun siirrytään alakoulusta yläkoulun puolelle, tai yläkoulusta jatko-opiskelemaan ammattiin tai lukioon, myöhemmin myös muihin oppilaitoksiin. Uuteen on vaikeampi päästä sisälle, kotiutua, kun ollaan etänä. Kesätyöt peruuntuvat, vanhemmat saattavat olla lomautettuina.

Resilienssi on supervoima

Kriisivalmiutta voi tukea ennaltaehkäisevästi ja itse tilanteessa kahta kautta: Häiriötilanteen varalta valmistaudutaan pärjäämään itsenäisesti ainakin 72 tuntia esimerkiksi kotivaran avulla. Toisaalta konkreettisen toiminnan lisäksi tietoisesti tuetaan omaa ja läheisten arjessa jaksamista, henkisiä voimavaroja.

Lasten ja nuorten kohdalla kaikista tärkeintä on vahvistaa ja tukea kasvavan resilienssiä. Sillä tarkoitetaan vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia erilaisissa muuttuvissa tilanteissa ja kriiseissä. Resilienssin merkitys kasvaa erityistilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset. Arkirutiineja muuttavia tilanteita voivat olla epidemian lisäksi esimerkiksi joku muu oma tai perheenjäsenen sairastuminen tai onnettomuus.

Selviämme tästä!

Kasvattaja on esimerkki, jonka kriisikäyttäytyminen vaikuttaa lapseen. Optimismi ja tulevaisuudenusko ohjaavat lasta myös luottamaan tulevaan. Luottamus ei ole kuitenkaan asioiden kieltämistä: Ajankohtaisesta tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa ikätasoisesti. Asioita käsitellään lapsen ehdoilla vaikka leikkien.

Lasta pitäisi auttaa tunnistamaan omat tunteensa ja sanoittamaan ne tavallaan. Huoli voi olla pientä tai isoa, kaikki tunteiden tasot ovat yhtä oikeita. Kaikki eivät ole huolestuneita ollenkaan ja sekin on hyvä. Aikuisten pelkoja ja huolia, loputtomia covid-keskusteluita, uutisia ja sometusta, ei kaadeta lapsen niskaan.

Normaali arki on parasta

Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeä luoda mahdollisimman normaali arki. Säännöllisyys pitää elämässä kiinni. Arkirutiinien kautta on myös helpompi palata normaaliin. Koulu rytmittää kasvavan viikkoa, mutta harrastukset ovat myös tärkeitä. Turvallisuusnäkökulma edellä niissä kannattaa pysyä mukana niin pitkään kuin mahdollista.

4H:ssa olemme pohtineet paljon kerhoissa tekemistä, oppimista ja yhdessäoloa. Toisten kohtaaminen ja vuorovaikutus on tärkeää. Jos livetilanteet eivät ole mahdollisia, etäkerho on hyvä vaihtoehto. Kohdataan ja tehdään asioita yhdessä harrastuksissa ja kotona perheen kanssa!

Lapsi ja vuohia.

Kuva: Kati Latzka

Myös minun teoillani on vaikutusta

Lapsen ja nuoren onkin tärkeää voida kokea vaikuttavansa asioihin. 4H-toiminnassa oppiminen on kivaa, sillä se tapahtuu omaehtoisesti, tekemisen ilon kautta. Lapset huomaavat itsekin osaavansa: uusien taitojen lisäksi tekeminen kiinnostavan asian puitteissa luo varmuutta.

Oppimisen asenne, metataidot siirtyvät vaikka asia vaihtuisikin. Hyvä itsetunto ja pystyvyyden kokemus auttavat käsittelemään erilaisia tilanteita. On helpompi ymmärtää, että vaikka virusta ei saa pois maailmasta, omaan terveyteensä voi vaikuttaa sillä, että kädet pestään huolellisesti ja usein.

Sairastumiseen tai karanteeniin voi myös varautua. Perheessä voidaan yhdessä pohtia, miten valmistaudutaan. Tällöin tilanteesta otetaan kontrolli, vahvistetaan omaa ja lapsen toimijuutta ja osallisuutta.

Esimerkiksi 72 tunnin varautumissääntö häiriötilanteisiin sopii myös lapsen kanssa käsiteltäväksi: Kotiin ostetaan ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita, joilla pärjätään kolme päivää. Tehtäviä ja tapoja aiheen käsittelyyn voi vaikka kurkata 4H:n TOP-tehtävät-sivustolta.

Myös epätavallisiin tilanteisiin ja kriiseihin varautuminen voi olla perheen yhteinen juttu. Varaudutaan yhdessä tulevaan ja opetetaan lapselle tärkeitä tietoja ja taitoja!

Kriisitilanteet ja lapset

  • Kerro lapselle ikätasoisesti, käsitelkää asiat jutellen ja leikkien lapsen tarpeen mukaan
  • Vältä aikuisten huolien tuomista lapsen maailmaan
  • Auta lasta tunnistamaan ja sanoittamaan tunteet
  • Luo tulevaisuudenuskoa omalla optimistisuudellasi
  • Pidä arkirutiineista kiinni
  • Ota käyttöön välineitä, joilla lapsi kokee voivansa vaikuttaa

 

Marika Sarha.

Marika Sarha

Kirjoittaja työskentelee kasvatuspäällikkönä Suomen 4H-liitossa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

4H on valtakunnallinen nuorisojärjestö, joka laajalla toiminnallaan tavoittaa 6-28 -vuotiaita lapsia ja nuoria. Pelkkään kerho- ja leiritoimintaan osallistuu noin 40 000 lasta ja nuorta vuosittain. Toiminnan tavoitteena on tukea lasta hänen omissa unelmissaan. 4H:ssa opitaan itse tekemällä ja kasvetaan aktiiviseen kansalaisuuteen. Yrittäjyyskasvatus on keskeinen osa 4H:n toimintaa.

 

Kuva kirjoittajasta ja etusivun kuva käsityökerhon lapsista: Maarit Kytöharju