Blogi


Jokainen voi opetella suojautumaan informaatiovaikuttamiselta

Mies lukee lehteä, jonka kannessa lukee "Fake news"

Informaatiovaikuttaminen on ilmiö, jonka olemassaolo tiedostetaan laajalti ja josta syystäkin ollaan huolestuneita. Silti julkisessa keskustelussa käsittelemme informaatiovaikuttamista näkökulmasta, joka on vain pieni osa koko ilmiötä. Tyypillisesti keskustelu informaatiovaikuttamisesta pelkistyy keskusteluksi disinformaatiosta ja sen uhkista. Informaatiovaikuttamiselta suojautuminen on kuitenkin paljon muutakin kuin oikean ja väärän tiedon tunnistamista.

Informaatiovaikuttamisen torjuminen kuuluu sekä kansalaisille että viranomaisille

Informaatiovaikuttamisella on eri tasoja ja asteita. Disinformaatio kuuluu niistä ensimmäiselle. Disinformaatio on demokraattista – me kaikki osaamme valehdella ja levittää väärää tietoa, ja myös paljastaa valheita ja vääristeltyä tietoa. Kaikki disinformaatio ei myöskään ole informaatiovaikuttamista. Digitalisoitunut informaatioympäristö on täynnä meemejä, videoita ja muita sisältöjä, jotka eivät pidä paikkaansa, eikä kyse läheskään aina ole informaatiovaikuttamisesta.

Informaatiovaikuttamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, joka on tavoitteellista tai järjestelmällistä. Sillä pyritään saamaan aikaan jonkinlainen reaktio kohdeyleisössä. Tällainen reaktio voi olla muutos yleisön mielipiteissä tai asenteissa, käyttäytymisessä, ja sitä kautta yhteiskunnan toimintakyvyssä. Lisäksi informaatiovaikuttaminen on lähtökohtaisesti aina kohteensa etujen vastaista ja pyrkii aiheuttamaan kohteelleen vahinkoa.

Informaatiovaikuttamisen seuraavalla tasolla tarkoitetaankin sellaista vaikuttamistoimintaa, jonka avulla vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen. Koska tavoitteellisen vaikuttamisen havaitseminen vaatii ammattitaitoa ja systemaattista tilannekuvan ylläpitoa, kuuluu päävastuu sen seurannasta ja torjumisesta viranomaisille, joilla on siihen tarvittavat toimivaltuudet. Tällaista vaikuttamista voi olla esimerkiksi uhkaava viestintä tai avainhenkilöihin kohdistuva painostaminen. Tällöin viranomaiset voivat vastata informaatiovaikuttamiseen esimerkiksi viestimällä vaikutusyrityksistä ja niiden tavoitteista, mikä vie vaikuttamiselta tehoa.

Informaatiovaikuttamisen kolmas taso vaatii vahvimmat valtuudet ja tarkimman lainsäädännön. Vaalien häirintä tai erilaiset kyberoperaatioiden avulla tehtävät vaikuttamiskampanjat ovat esimerkkejä informaatiovaikuttamisesta, jonka torjuminen kuuluu yksin viranomaisille ja silloinkin vain lain säätämällä tavalla.

Informaatiovaikuttamisella ei siis tarkoiteta vain perinteisen tai sosiaalisen median sisältöjä, vaan myös fyysisen maailman tekoja ja tapahtumia, joilla halutaan vaikuttaa kohdeyleisöön psykologisesti. Informaatiovaikuttamiselta suojautuminen tarkoittaakin yksilötasolla ennen kaikkea sen psykologisilta vaikutuksilta suojautumista.

Oman toimintakyvyn suojaaminen

Helpoimmillaan suojautuminen tarkoittaa altistumisen välttämistä. Useimmiten toimimme erilaisissa kriisi- ja poikkeustilanteissa kuitenkin täysin päinvastoin. Tyypillisesti altistamme sekä itsemme että muut jakamalla tietoa ja sisältöjä, joiden tarkoituksena on vaikuttaa kohteeseensa psykologisesti. Hyvä esimerkki tästä on Hamasin terrori-isku Israeliin ja se, kuinka ihmiset jakoivat terroristien kuvaamaa materiaalia sosiaalisessa mediassa. Vastaavasti helmikuussa 2022 Venäjän aloittaessa laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa moni juuttui uutis- ja some-sisältöjen ääreen doomscrollaamaan, vaikka tiesivätkin sen olevan itselleen vahingollista.

Informaatiovaikuttamiselta suojautumisessa tärkeintä on se sama asia kuin muussakin suojautumisessa ja varautumisessa: oman ja yhteiskunnan toimintakyvyn turvaaminen. Kaikki, mikä tukee omaa toimintakykyä, on hyödyllistä. Kaikki mikä heikentää sitä, on vahingollista. Voit arvioida omaa kykyäsi suojautua informaatiovaikuttamiselta pohtimalla omaa tapaasi suhtautua järkyttäviin tai vihaa herättäviin tapahtumiin. Millaisia tunteita ne sinussa herättävät, ja millaiseen käyttäytymiseen nuo tunteet sinua ohjaavat? Parantaako tunteiden aiheuttama käyttäytyminen sinun omaasi tai muiden toimintakykyä, vai heikentääkö se sitä?

Ei ole ihmistä, joka olisi luontaisesti hyvä suojautumaan informaatiovaikuttamiselta. Meihin kaikkiin on mahdollista vaikuttaa, kun se vain tehdään tavalla, joka osuu omiin haavoittuvuuksiin. Suojautumista ja henkistä kriisinkestävyyttä on kuitenkin mahdollista ja kannatettavaa opetella. Nämä taidot ovat hyödyllisiä informaatiovaikuttamiselta suojautumisessa, mutta parantavat elämänlaatua ja omaa toimintakykyä myös arjessa. Ihminen, jolla on kyky käsitellä omia tunteitaan, joka kykenee empatiaan ja jolla on halu auttaa muita, on tutkimusten mukaan kriisinkestävämpi kuin ihminen, jolta nämä taidot puuttuvat. Tunteet voivat todellakin olla kriisinkestävyyden supervoima.

Tässä blogitekstissä on mukailtu James Pammentin raporttia ”A Capability Definition and Assessment Framework for Countering Disinformation, Information Influence, and Foreign Interference” (2022). Voit lukea raportin täällä: https://stratcomcoe.org/publications/a-capability-definition-and-assessment-framework-for-countering-disinformation-information-influence-and-foreign-interference/255

 

Saara Jantunen-Pajun kasvokuva

Saara Jantunen-Paju

Kirjoittaja on erikoistunut informaatiovaikuttamiseen. Hän työskentelee strategisen viestinnän tiimissä Valtioneuvoston kansliassa ja pitää säännöllisesti koulutuksia informaatiovaikuttamiselta suojautumisesta eri maanpuolustusjärjestöissä.

Varautumista lapsia huomioiden

Maailmaa viime vuosina ravistelleet kriisit ovat tuoneet varautumis- ja valmiustyön tapetille. Varautumisesta ja valmiudesta keskustellaan aktiivisesti ja niiden tärkeyteen on herätty. Kun yhteiskunta kohtaa kriisin, lapset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Siksi heidät on erityisen tärkeää huomioida kriisin keskellä.

Lasten huomioiminen varautumisessa

Miten lapsia kuuluisi huomioida varautumisessa? Yhteiskunnallisella tasolla sekä viranomaisten että järjestöjen olisi hyvä huomioida, miten suunnitelmat, päätökset ja itse toiminta vaikuttavat lapsiin. Monet tekevät jo tätä työtä ja hyvä niin.

Kriisi- ja häiriötilanteissa on tärkeää, että lapset saavat ymmärrettävää ja paikkansapitävää tietoa lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. On hyvä muistaa, että lapset ymmärtävät, mitä heidän ympärillään puhutaan. Jos tietoa ei tuoda heidän tasollensa, lähtee mielikuvitus helposti laukkaamaan.

Monessa kriisitilanteeseen liittyvässä asiassa on tärkeää huomioida lapsia. Yksi esimerkki on evakuointikeskusten suunnittelu. Onko lapset huomioitu? Lapsille syntyy turvallisempi olo, kun evakuointikeskuksessa on selkeästi järjestetty yöpyminen, ruokailut, vessat ja turvallisuus niin, että lasten ei tarvitse olla niistä huolissaan. Lapsia pitää huomioida läpileikkaavasti sekä suunnitelmallisella tasolla että ruohonjuuritasolla, missä itse toiminta tapahtuu.

Perheiden on myös hyvä pohtia varautumista lasten näkökulmasta, esimerkiksi kotitalouksien 72 tunnin varautumissuositusta ajatellen. Jos tulee sähkökatko, kun lapsi on yksin kotona, löytääkö hän taskulampun? Osaako lapsi toimia, jos syttyy tulipalo tai jos pitää soittaa 112? Erilaisia skenaarioita on monia.

Perheet tietävät itse parhaiten, mikä heidän perheensä näkökulmasta on tärkeää ja tarpeellista. Lapsia on hyvä ottaa mukaan tähän suunnitteluun, ja tätä voi hyvin tehdä leikin varjolla. Esimerkiksi oman kodin turvallisuuskävelyn voi suorittaa aarrejahtina (missä on taskulamppu?). Kotivarabingo  on myös hauska konkreettinen esimerkki, jota voi hyödyntää.

Varautumiseen lasten kanssa voi tutustua tarkemmin mm. Marttaliiton podcast Kestävästi arjessa, jaksossa Varaudutaan arjessa. Podcastissa Pelastakaa Lasten Anna Salmenhaara puhuu lapsiperheiden varautumisesta.

Pelastakaa Lasten varautumis- ja valmiustyö

Valmiustoimintamme tavoite on että, lapset ja perheet saavat tukea erilaisissa yhteiskunnan kriisi- ja häiriötilanteissa eri puolilla maata. Työmme perustuu kansainvälisen humanitaarisen työn osaamiseen sekä kotimaiseen ammattilaisen lastensuojelun asiantuntijuuteen. Toiminnan perustana on alueellinen ja paikallinen kansalaisjärjestöpohja.

Valmiustoimintamme kivijalkana ovat vapaaehtoiset, jotka muun muassa ovat mukana Lapsiystävällisten tilojen pyörittämisessä, joita on Ukrainan sodan aikana perustettu eri puolille Suomea. Lisätietoa Lapsiystävällisistä tiloista ja vapaaehtoistoiminnasta löytyy Pelastakaa Lasten kotisivuilta.

Valmiustoiminnassa koulutamme vapaaehtoisia, ammattilaisia ja muita aiheesta kiinnostuneita muun muassa ”Lapsen kohtaaminen kriiseissä” sekä ”72h varautumissuositus” -koulutuksilla. Lisätietoa koulutuksistamme löytyy verkosta. Auki olevia kursseja voi etsiä tapahtumakalenteristamme.

Toimimme aktiivisesti yhteistyössä muiden järjestöjen sekä viranomaisten kanssa. Varaudumme olemaan viranomaisten tukena kriisi- ja häiriötilanteissa muun muassa lapsiystävällisten tilojen avulla. Olemme jäseniä Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa ja Naisten Valmiusliitossa sekä toimimme eri viranomais- ja järjestöverkostoissa, joissa pyrimme edistämään lasten ja lapsiperheiden huomioimista ja näkökulmia varautumistyössä.

 

Pelastakaa lapset ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tehtävä on tukea erityisesti vaikeissa oloissa eläviä lapsia. Järjestö pyrkii edistämään lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa sekä maailmalla.

 

 

Tekstin kirjoittajan Mikael Lehtisen valokuva
Mikael Lehtinen
Kirjoittaja työskentelee Pelastakaa Lasten Keskustoimistolla valmissuunnittelijana ja toimii järjestön edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa (KOVA) sekä on 72 h varautumiskouluttaja.

 

Valokuva: Pelastakaa Lapset, Mira Ahlstedt

Informaatiovaikuttamista – todellako?

Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin. Sen tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan toimintakykyyn ja saada päättäjät tekemään epäedullisia päätöksiä. Informaatiovaikuttamista voivat tehdä valtiot, erilaiset organisaatiot, ryhmittymät ja yksittäiset ihmiset.

Informaatiovaikuttamisen muodot ja keinot näkyvät sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi trolli- ja bottitunnukset voivat levittää tarkoituksella tehtyä virheellistä tietoa, valeuutisia sekä manipuloituja kuvia ja videoita.

Usein disinformaatiossa on mukana ripaus totuutta, jotta uskoisimme siihen helpommin. Myös oikeaa tietoa voidaan kehystää lisäämällä siihen merkityksiä, joita alkuperäisessä asiayhteydessä ei ole, jotta se tukisi tekijän agendaa.

Disinformaation levittäjät pyrkivät muotoilemaan viestinsä niin, että se herättäisi voimakkaita tunteita. Jos somejulkaisu aiheuttaa yllätystä, suuttumusta tai pelkoa, on riski, että tunnereagointi voittaa järjen. Silloin saatamme kommentoida ja jakaa julkaisua ennen kuin arvioimme sen luotettavuutta tai käymme lukemassa, mitä linkin takaa todella löytyy.

Usein virheellisen tiedon levittäjä on tavallinen kansalainen

Käyttäjien tykkäykset, jaot ja kommentit edistävät disinformaation leviämistä somepalvelujen ja -sovellusten algoritmien kautta. On hyvä tiedostaa, että algoritmien manipulointi on helppoa, mutta useimmiten virheellistä tietoa levittävät ihan tavalliset ihmiset. Esimerkiksi Facebookin selvityksen mukaan mitä useamman jaon kautta julkaisu levisi sosiaalisessa verkostossa, sitä todennäköisemmin se sisälsi virheellisiä tietoja.

Tekoälyä käytetään informaatiovaikuttamisen apuna. Poliitikoista on levitetty tekoälymallien avulla tehtyjä deep fake -videoita ja valokuvia niin Ukrainassa kuin Yhdysvalloissakin. On vain ajan kysymys, milloin sama yleistyy Suomessa. Nyt on jo tavallista, että trolli- ja bottitunnusten profiilikuvat on generoitu suositulla AI-kuvageneraattorilla. ChatGPT:llä kuka tahansa voi tuottaa uskottavia tekstejä virheellisten väittämien tueksi.

Kun sisältö on tekstin sijasta audiovisuaalisessa muodossa eli ääntä, kuvaa ja videota, olemme entistä alttiimpia disinformaation vaikutukselle. Esimerkiksi TikTokissa on todettu leviävän runsaasti rokotteisiin ja Ukrainan sotaan liittyviä vääriä tietoja. Videoissa harvoin kerrotaan, mitä lähteitä on käytetty, jolloin tiedon tarkistaminen vaatii meiltä itseltämme enemmän viitseliäisyyttä.

Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen

Tärkein taito monimediaisessa ympäristössä on yhä kriittinen lukutaito. Kun törmäät kuohuttavaan tai yllättävään väitteeseen verkossa, kannattaa ensin kysyä kaksi kysymystä:
1) Missä tarkoituksessa julkaisu on tehty?
2) Voiko julkaisun väitteet tarkistaa luotettavista lähteistä?

Samalla on hyvä välttää ylitulkintaa, sillä kaikki netissä oleva epäilyttävä materiaali ei ole informaatiovaikuttamista. Esimerkiksi sopii eduskuntavaalien alla sattunut tapaus, jossa pääministeristä tehty kuvamanipulaatio meni osalla vastaanottajista täydestä. Kyse ei silti ollut informaatiovaikuttamisesta, vaan nettihuumorista. Toisaalta alun perin huumoriksi tarkoitettu julkaisu on helppo valjastaa osaksi disinformaatiokampanjaa.

Monet tahot toimivat informaatiovaikuttamista vastaan. Niistä tärkeimpiä ovat virkavastuulla toimivat viranomaiset, tutkijat, tiedotusvälineet, faktantarkistajat ja monet vapaaehtoiset. Suomessa faktantarkistusta tekee mm. Faktabaari, joka on myös julkaissut yleistajuisen oppaan informaatiolukutaidosta.

Helpoin tapa välttää disinformaatiota on käyttää luotettavia tietolähteitä. Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden tulee oikaista olennaiset asiavirheet lukijoiden ilmoitettua niistä. Sen sijaan, jos julkaisija toimii nimettömästi, ei merkitse lähteitään tai ota vastuuta virheiden korjaamisesta, takuita luotettavuudesta ei ole.

Varautuminen siihen, että meille yritetään syöttää pajunköyttä, alkaa tästä yhden sanan toimintaohjeesta: Todellako?

 

Kokeile AI-kuvageneraattoria

Avoimet webinaarit informaatiovaikuttamisen tunnistamisesta katsottavissa Kirjastokaistan sivuilta

Tutustu Faktabaarin oppaaseen informaatiolukutaidosta täältä

YLE:n artikkeli deep fake -kuvista Yhdysvalloissa luettavissa täältä

 

Harto Pönkä

Kirjoittaja on botteja ja trolleja tutkiva kouluttaja ja tietokirjailija, joka on yleisön edustajana Julkisen sanan neuvostossa (2021-2023) sekä mukana Faktabaaria ylläpitävässä Avoin yhteiskunta ry:ssä.

Kotivaran historiassa kevät 2022 oli aivan erityinen – haastattelupyyntöjä tuli päivittäin

Kansalaisten mahdollisuuksiin varautua elintarvikehuollon häiriöihin alettiin Suomessa kiinnittää huomiota toisen maailmansodan jälkeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö lanseerasi 1966 ohjeen Kotivara. Mitä se on? Ohjeita elintarvikkeiden kotivarastoinnista mahdollisten jakeluhäiriöiden varalle. Ohjetta ei kuitenkaan koskaan jaettu sen saaman vastustuksen vuoksi.

Taustalla arvellaan olleen poliittiset syyt ja pelko esitteen aiheuttamasta paniikista väestössä. Tuosta ajankohdasta lähtien kotivara-termiä on kuitenkin käytetty tarkoittamaan kotitalouksien aineellista varautumista.

Kotitalouksien varautumista koskevan suunnittelun otti sittemmin hoitaakseen Suomen Väestönsuojelujärjestö, kun radioaktiivisen laskeuman uhka ja säteilysuojaan liittyvät kysymykset olivat ajankohtaisia. Järjestö julkaisi 1971 Miksi kotivara -esitteen, jossa opastettiin varautumaan ulkopuolisen kriisin aiheuttamaan elintarvikkeiden ja välttämättömyyshyödykkeiden niukkuuteen.

Kotivara on laajentunut 72 tunnin varautumissuositukseksi

Kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana kotitalouksien varautumista koskevaa suositusta perusteineen ja monine yksityiskohtineen on uudistettu useasti. Päävastuun kotivaran kehitystyöstä ja siitä tiedottamisesta on kantanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Kun kotivaralla ensi vaiheessa tarkoitettiin lähes yksinomaan elintarvikkeita, nyt edistetään 72 tuntia -varautumissuositusta, jossa elintarvikkeiden ohella keskeisiä ovat puhdas vesi, sähkö ja lämpö sekä tiedonsaanti häiriötilanteessa.

Väestön suhtautumista kotivaraan on niin ikään kartoitettu monissa yhteyksissä. Esimerkiksi 1980-luvulla tehdyn selvityksen mukaan suhtautuminen vaihteli äärimmäisyydestä toiseen; joidenkin mielestä varautuminen ”pahojen päivien varalle” loi turvallisuutta, toisten mielestä siitä puhuminenkin oli kriisitilanteiden hyväksymistä luonnolliseksi asiaksi.

Vuonna 2015 SPEKin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kolmannes vastaajista (n=1000) arvioi pärjäävänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon. Vastaavasti vuoden 2019 kyselyn mukaan elintarvike- ja vedenjakeluhäiriöitä pidettiin epätodennäköisinä ja varautuminen niihin oli vähäistä.

Yhteydenottoja kotitalouksien varautumisesta alkoi vyöryä keväällä 2022

SPEKin viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen on kuvannut kotitalouksien varautumista ja 72 tunnin -varautumissuositusta teemaksi, jota on usein pitänyt ”myydä” tiedotusvälineille; aihepiiriä ei ole pidetty esimerkiksi lehtien lukijakunnan kannalta kiinnostavana. Keväällä 2020 alkanut covid-19-pandemia herätti kuitenkin aiempaa enemmän kiinnostusta myös kotivaraan, mikä ilmeni erilaisten yhteydenottojen lisääntymisenä ja aihetta käsittelevien sivustojen kävijämäärän kasvuna.

Iso muutos tapahtui Ukrainan sodan alettua. Kotitalouksien varautumista ei Sanna Räsäsen mukaan enää tarvinnut yrittää tarjota kenellekään. Yhteydenottoja alkoi helmikuussa 2022 vyöryä niin tiedotusvälineiden, yritysten kuin kansalaistenkin taholta. Lyhyessä ajassa sekä 72tuntia.fi-sivuston kävijäluvut että varautumista käsittelevien esitteiden tilausmäärät monikymmenkertaistuivat.

Päivälehdet käsittelivät kotitalouksien varautumista verkkosivuillaan, ja niistä poiki uusia yhteydenottoja ja lehtiartikkeleita. Aihe oli esillä kaupanalan julkaisuissa, jopa niiden sloganeissa, erikoisalojen ammattilehdissä ja harrasteryhmien tiedotteissa. Haastattelupyyntöjä saattoi päivittäin tulla lukuisia, ja lienee ensimmäisiä kertoja, kun kotivarasta kutsuttiin televisioon keskustelemaan. Myös suojelupoliisi totesi kotitalouksien varautumisen merkityksen tv-uutisissa.

Eri puolilla Suomea toimivilla 72 tuntia -kouluttajilla oli yhtäkkiä huolena saada riittävän suuri tila koulutuskäyttöön, kun kansalaisten kiinnostus koulutukseen heräsi. Omilla tahoillaan ja oman järjestönsä näkökulmaa painottaen varautumista edistivät Huoltovarmuusorganisaation puitteissa olevan Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA-toimikunta) jäsenet.

Muutamassa kuukaudessa 72 tunnin varautumissuosituksen tunsi jo kaksi miljoonaa suomalaista

Sosiaalisessa mediassa, esimeriksi vauva.fi-sivuilla, varautumista koskeva keskustelu oli vilkasta ja välillä kiihkeääkin. Kun SPEKin marraskuun 2021 kyselytutkimuksen perusteella arvioitiin lähes miljoonan suomalaisen tuntevan 72 tunnin -varautumissuositus, vastaava luku vain muutamaa kuukautta myöhemmin ylitti kaksi miljoonaa. Kotivara-termi alettiin tuntea. Toisaalta termin käyttö laajeni muihinkin yhteyksiin: kirjastot suosittelivat ottamaan kirjoista kotivaraa.

Eniten SPEKin saamissa yhteydenotoissa oltiin Sanna Räsäsen mukaan kiinnostuneita 72 tuntia -suosituksessa mainituista tarvikkeista ja sähkökatkoksiin varautumisesta. Huhtikuussa 2022 tehdyn kansalaiskyselyn perusteella arvioitiinkin, että lähes miljoona suomalaista oli kevään aikana hankkinut kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä, puoli miljoonaa suomalaista oli ostanut taskulampun tai otsalampun sähkökatkosten varalle ja sadat tuhannet olivat varustautuneet tarvikkeilla, joiden avulla pysyä lämpimänä sähkökatkon aikana tai selviytyä vesihuoltoa vaikeuttavassa tilanteessa.

Tiedotusvälineiden välittämä viesti oli yhdenmukainen ja viestinnässä tukeuduttiin 72 tuntia -varautumissuositukseen. Joskus toimittajia oli Sanna Räsäsen mukaan kannustettava käsittelemään varautumista myönteisellä, voimaannuttavalla tavalla, eikä tehdä aiheesta tarpeettoman pelottavaa tai esitellä äärimmäisyyksiin vietyä varautumista ainoana selviytymisstrategiana. Oma lukunsa olivat ne aktiivisten kansalaisten yhteydenotot, joissa he esittelivät kaupalliseen tarkoitukseen ideoimiaan kotivaralaatikoita ja -reppuja.

Kotivaran historiassa kevät 2022 on aivan erityinen; muutamassa kuukaudessa omaehtoisesta varautumisesta tuli laajoille joukoille tuttu, ja se näyttää johtaneen myös käytännön toimiin. Yleisen tietoisuuden ja kokemusten kasvun ohella havahduttiin tunnistamaan ja arvioimaan oman kotitalouden tarpeita varautumisen näkökulmasta. SPEKin ohella kotitalouksien omaehtoisen varautumisen käytännön edistäminen on aina ollut monen kansalaisjärjestön ohjelmassa. Kevään tapahtumien myötä aihe herätti kiinnostusta myös muissa toimijoissa, ja eri alojen asiantuntijat ottivat yhteyttä tarjoten asiantuntemustaan ja apuaan. Tämä asiantuntijavaranto saattaa olla merkittävä, kun varautumisaineistoa seuraavan kerran uudistetaan.

 

Kaija Rautavirta

Kirjoittaja työskentelee ravitsemuskasvatuksen ja ruokakulttuurin yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on ollut mukana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa sen perustamisesta lähtien.

Kyberturvallisuus – uusi kansalaistaito

Tietokoneen näppäimistö.

Kansalaistaito on yleisnimitys kaikkien kansalaisten jokapäiväisessä elämässä tarvitsemille taidoille. Se liittyy meidän toimintaamme yhteiskunnan jäsenenä, omien asioiden hoitamiseen ja jopa eloonjäämiseen. Vaikka kansalaistaito ei ole enää oma erillinen oppiaineensa koulussa, ei näiden yleisten taitojen merkityksellisyys ole kadonnut minnekään. Kansalaistaitojen kirjo on laaja – mitä kaikkea meidän pitääkään hallita, jotta pystymme toimimaan turvallisesti ja sujuvasti arjessa!

Turvallisuustaidot kuten avun hälyttäminen, henkeä pelastava ensiapu ja alkusammutus ovat kaikki tarpeellisia taitoja, joita meidän kaikkien tulisi hallita ikävien tilanteiden varalle. Monet meistä ovat päässeet oppimaan ja harjoittelemaan näitä taitoja: koulussa, työpaikoilla ja vaikkapa Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) varautumis- ja turvallisuustaitoja kehittävillä kursseilla.

Mutta miten on laita digitaalisten turvataitojen kanssa – onko osaamisesi ajan tasalla?

Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi – hyödyllinen meille kaikille

Digitaalisuus on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisissä toiminnoissamme, niin työelämässä, opinnoissa kuin vapaa-ajalla. Koko arkemme toimii erilaisten tietojärjestelmien ja tietoverkkojen varassa. Voidaankin sanoa, että arjen turvallisuustaitoihin kuuluvat nykypäivänä aivan oleellisesti myös taidot, miten toimia turvallisesti digitaalisessa maailmassa.

Millaisia riskejä arjessamme on digiturvallisuuden alueella? Miten tunnistaa tietojen kalastelu? Kuinka yksityisyys suojataan ja salasanoja hallitaan? Voiko somessa toimia digiturvallisesti? Muun muassa näihin kysymyksiin saa vastauksen uudella Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssilla.

Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssilla osallistuja kehittää omia tietojaan ja taitojaan niin, että pystyy toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti digitaalisessa maailmassa. Kurssin teemat on jaettu mikro-oppimisen ideaa toteuttaen lyhyisiin osioihin, joita voi hyvin opiskella pienissä pätkissä, vaikka työmatkalla bussissa kännykän avulla. Kurssin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Jyväskylän yliopisto ja Maanpuolustuskoulutus MPK.

Koska digitaalinen maailma on jatkuvassa muutoksessa, sisältöä päivitetään jatkossa aina tarpeen vaatiessa. Kurssi on opiskeltavissa verkon välityksellä ympäri vuoden ja sen suorittamisesta kertyy kaksi opintopistettä. Kurssi on myös MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolun ensimmäinen kurssi. Kurssin sisältöön voi tutustua myös ilman, että suorittaa koko kurssia.

Verkkokurssi osa MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolkua

Maksuton ja kaikille avoin Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssi on suunniteltu niin, että se sopii kaikille, ilman pohjakoulutusvaatimuksia. Verkkokurssin Jyväskylän yliopiston Moodlessa suorittaneet voivat hakea suoritusmerkinnän myös MPK:lta. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen on tällöin mahdollista syventää tietämystään aihepiiristä MPK:n monilla muilla kyberturvallisuuden kursseille.

Kyberturvallisuuskoulutus muodostaa MPK:ssa nousujohteisen koulutuskokonaisuuden ja se kattaa muun muassa informaatioturvallisuuden ja tietoturvallisuuden. MPK:n kyberturvallisuuden jatkokursseilla voikin syventyä eri osa-alueisiin oman mielenkiinnon mukaisesti. Lisätietoja MPK:n kyber- ja informaatioturvallisuuskoulutuksista löydät MPK:n kotisivuilta.

Ota ensimmäinen askel – tutustu ja ilmoittaudu

Ilmoittaudu mukaan oppimaan digiturvallisuuden perusteita ja tee se saman tien! Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää omaa tietämystä ja valmiuksia digimaailman haasteiden varalta. Lisätietoja kurssista ja ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin esittelystä Jyväskylän Avoimen yliopiston sivuilta.

 

Satu Virtanen.


Satu Virtanen

Kirjoittaja työskentelee varautumiskoulutuksesta vastaavana koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskoulutuksessa (MPK) ja edustaa yhdistystä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

MPK on vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöorganisaatio, joka kouluttaa kansalaisia selviytymään paremmin arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

 

Riistaliha on kestävää, ekologista ja usein lähimetsästä

Metsästäjiä ja metsästyskoira metsässä.

Kun kauriit syövät omenapuut ja jänikset takapihan kukkaistutukset, puutarhurin mieleen hiipii ajatus: lähilihaa takapihalta? Tästä jutusta opit, kuka voi metsästää ja mistä voit hankkia riistalihaa.

Pihoilta tutut eläimet rusakko, valkohäntäpeura ja orava ovat 57:n muun villieläimen ohella suomalaisia riistaeläimiä, joista saatu saalis käytetään hyödyksi sarvista häntään.

Vaikka harva enää pula-ajan oravakeittoa valmistaakaan, on riistalihan kulutus Suomessa silti kova: saalista saadaan joka vuosi yli 10 miljoonaa kiloa. Tämä keventää ympäristökuormaa saman verran tehotuotetun lihan hankinnasta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan miten tahansa voi alkaa metsästää. Ensin on suoritettava metsästäjätutkinto, jossa todistetaan teorian, lakien ja asetusten hallitseminen sekä lajitunnistuksen osaaminen. Tämän jälkeen valtiolle maksetaan riistanhoitomaksu, jolla lunastetaan kunkin vuoden metsästysoikeus. Vuosittain tämän oikeuden eli metsästyskortin lunastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkea verrattuna muihin Euroopan maihin.

Jokainen suomalainen tietää siis varmasti jonkun, joka metsästää. Ja tätä kontaktia kannattaa käyttää hyödyksi riistalihan hankinnassa.

Mistä hankkia riistalihaa?

Aivan yksinkertaista omalta takapihalta metsästäminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti siellä on luvallista metsästää kaikkea sallittua riistaa rajoitukset huomioon ottaen. Rajoituksia omilla mailla metsästämiselle asettavat muun muassa naapurit ja lähistöllä sijaitsevat tiet, pyyntiluvat, maanomistukset ja metsästettävän alueen koko. Nämä asiat kannattaa selvittää ensin perin pohjin.

Jos metsästys tuntuu itselle vieraalta, pääsee riistalihaan käsiksi ottamalla yhteyttä rohkeasti paikalliseen metsästysseuraan. Monissa, varsinkin valkohäntäpeura-alueella toimivissa seuroissa riittää lihaa myytäväksi asti. Alkaapa riistaa näkyä syksyisin jo markettien tiskeissäkin. Monelta kaupalliselta toimijalta voi myös hankkia riistalihaa suoraan kuluttajamyynnistä.

Suomessa riistanpyyntiä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Se tarkoittaa, että saalismäärä suhteutetaan aina joka vuosi kunkin vuoden eläinkantojen suuruuteen ja kantojen kehitykseen.

Varaudu riistalihalla – säilö oikein

Yleisin tapa säilöä riistaa lienee pakastus. Riistaliha on vähärasvaista ja tämän vuoksi se säilyy pakkasessa hyvänä vuodenkin. Pakastin kohtaa ongelman kuitenkin heti, kun sähköt ovat poikki.

Varautumisen kannalta ilmakuivaaminen, savukuivaaminen, vakumointi ja säilöntäpurkitus ovat pidempikestoisia tapoja säilöä lihaa myös häiriötilanteiden varalta. Palvattu tai savustettu liha säilyy kylmässä muutaman viikon.

Myös sisäelimet ovat arvostettu herkku, mutta ne kannattaa valmistaa heti tuoreeltaan parempiin suihin. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat annetaan metsästyskoirille.

Riistan pieni hiilijalanjälki

Riistaliha saa syödä lajilleen tyypillistä ravintoa villinä luonnossa. Se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Metsästäjän kohdatessaan sen elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti yleensä lempipuuhansa syömisen parissa. Riistan hiilijalanjälki on todella pieni.

Myös WWF:n Lihaopaassa riistaliha esiintyy vihreänä, suositusten mukaan kohtuudella nautittuna. Hirvieläinten (hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura) osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin, oppaassa kerrotaan.

Mitä siitä hirven paistista sitten tehdä? Maailman parhaimmat riistaruokareseptit joka kokille löydät osoitteesta jahtimedia.fi/riistaruoka.

 

Kirsi Färm.

 

 

Kirsi Färm

Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Suomen Metsästäjäliitossa ja edustaa Metsästäjäliittoa Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa. Metsästäjäliitto viettää vuonna 2021 100-vuotisjuhlavuottaan.

 

Partiossa harjoitellaan varautumiseen liittyviä taitoja

Partiolaiset keittävät vettä ulkona pienen avotulen päällä.

Partioretkillä ja -leireillä toimitaan monesti olosuhteissa, joissa ei välttämättä ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Samalla opitaan hyödyllisiä taitoja, jotka voivat olla tarpeen myös häiriötilanteissa.

Partio on lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottavaa tavoitteellista kasvatustoimintaa. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion kohderyhmänä ovat 7-22-vuotiaat lapset ja nuoret. Partio-ohjelma jakautuu eri ikäkausiin, joille kaikille löytyy juuri tämän ikäisille sopivaa nousujohteista ja tavoitteellista tekemistä eli aktiviteetteja. Partiossa opitaan tekemällä ja itse kokeilemalla, liikutaan luonnossa ja toimitaan oman ryhmän kanssa.

Partiossa opitaan monipuolisesti monenlaisia taitoja

Partiossa opitaan laajasti elämän eri osa-alueilla tarvittavia taitoja. Nuorimpien partiolaisten kanssa harjoitellaan esimerkiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyviä perustaitoja, kuten oikeanlaista säänmukaista pukeutumista.

Retkillä partiolaiset pääsevät osallistumaan ruoanvalmistukseen, jolloin erilaiset ruoanvalmistustavat retkikeittimestä nuotioon tulevat tutuiksi. Usein erityisesti maastoretkille varattavat ruokatarvikkeet ovat sellaisia, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Samantyyppinen ruoka sopisi tarvittaessa myös kotivaraan kuuluvista kuiva-aineista ja säilykkeistä valmistettavaksi.

Usein partioretket suuntaavat kämpälle, jossa ei ole välttämättä esimerkiksi juoksevaa vettä. Tällöin partiolainen saa kokemuksia siitä, miten järjestetään tiskaus tai peseytyminen kantoveden kanssa.

Retkiolosuhteissa ei aina ole sähköä saatavilla, jolloin puhelinta ei pääse lataamaan ja mobiiliyhteydet voivat olla heikot. Yöretki sähköttömään paikkaan on havainnollistanut monelle, että yöllä voi olla kesälläkin varsin pimeää, jolloin kunnolla toimivalle otsalampulle ja myrskylyhdylle on oikeasti käyttöä. Lampun varaparistot on hyvä varata mukaan.

Partio-ohjelmassa harjoitellaan tietysti myös ensiaputaitoja ja hätätilanteessa toimimista.

Partio antaa valmiuksia toimia yllättävissä tilanteissa

72 tuntia -varautumissuositus ja kotivara ovat mukana myös partio-ohjelman aktiviteeteissa, mutta näiden lisäksi moni muu partiotaito valmistaa toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa, kuten vesi- tai sähkökatkon yllättäessä.

Yksi keskeinen partiossa harjoiteltava taito on ongelmanratkaisukyky ja toimeen tarttuminen myös yllättävissä tilanteissa. Häiriötilanteen osuessa kohdalle, partiolaisella on valmiudet reagoida tilanteeseen ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Partiolainen huomioi ja on tarvittaessa avuksi myös muille.

Julia Parkko.

 

Julia Parkko

Kirjoittaja työskentelee kasvatuskoordinaattorina Suomen Partiolaisissa partio-ohjelman ja -kasvatuksen parissa ja edustaa partiolaisia Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

 

Helteet tulevat – huolehdi itsestäsi ja muista

Vesipullo.

Moni meistä piristyy, kun kesä tulee ja valo ja lämpö lisääntyvät. Lämmöllä on kuitenkin myös kääntöpuoli. Helle käy voi käydä voimille erityisesti ikäihmisille ja pitkäaikaissairaille. Vaikka itse osaisit suojautua kuumuudelta, on tärkeää muistaa pitää huolta myös läheisistä.

 

Kun kesähelteet alkavat, reppuuni ilmestyy aina vesipullo, aurinkovoide ja pähkinät. Kotini sälekaihtimet ovat käytössä koko ajan ja ilmastointilaitekin seisoo nurkassa valmiina, jos tuuletusikkunat eivät riitä asuntoni viilentämiseen.  

 

Helteellä ulkona on usein lämpimämpi kuin sisällä 

 

Viime kesänä olin menossa viikonlopuksi isoäitini luo. Hän on 80-vuotias ja asuu yksin. Kun lähdin kotoani, ulkona oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

 

Mummillani oli kaikki ikkunat auki, ja hänen asunnossaan oli todella kuuma. Neuvoin häntä sulkemaan ikkunat ja vetämään verhot eteen. Sen jälkeen mentiin ruokakauppaan, jossa vietettiin viileä tunti. Mummini piristyi viileässä ruokakaupassa ja kun tultiin takaisin kotiin, kehotin häntä käymään iltaisin viileässä suihkussa.

 

Illalla syötiin vielä herkulliset jäätelöt ja avattiin ikkunat, kun ulkona lämpötila oli laskenut. 

 

Ruoka yhtä tärkeä kuin juoma 

 

Seuraava päivä oli vielä lämpimämpi. Mummille ei oikein maistunut ruoka, eikä minullekaan. Syötiin kuitenkin pieniä aterioita usein: salaattia, hedelmiä ja muuta kesäpäivään sopivaa ruokaa.

 

Pidämme molemmat kahvista, mutta niin kuumana päivänä oli fiksuinta jättää kahvinkeitto vähemmälle. Kofeiini nimittäin kuivattaa elimistöä, kuten myös alkoholi. Totesimme molemmat, että tavallinen vesi on paras janojuoma. 

 

Ota rauhallisesti 

 

Mummini on aina ollut aktiivinen ihminen. Hän on siivonnut, tehnyt ruokaa ja puuhannut puutarhassa. Mutta kun on kuuma, kannattaa ottaa rauhallisesti ja suojautua porottavalta auringolta. Jos arkiaskareita on pakko tehdä, ne voi tehdä aamulla tai illalla, kun on viileämpi.

 

Lauantai-iltana katsoimme vanhoja lomavalokuvia ja muistutin mummiani, että kyllähän Espanjassakin vietetään päivisin siestaa. 

 

Muista pitää yhteyttä 

 

Mukava viikonloppu mummini luona päättyi, mutta helleaalto jatkui vielä monta päivää. Soitin joka ilta mummilleni ja tarkistin miten päivä on mennyt. Muistutin häntä syömisestä, juomisesta, viilentymisestä ja että hän ottaa rauhallisemmin nyt kun on kuuma.

 

Omaisiin kannattaa muutenkin olla yhteydessä. Myös naapurissasi saattaa asua henkilö, joka tarvitsee apuasi. Pidetään toisistamme huolta – olipa sitten helle tai paukkupakkaset.

 

Daniel Saarinen.

 

Daniel Saarinen

Kirjoittaja työskentelee pedagogina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä.

 

Älä tapa – ja muita palveluksia pölyttäjille

Mehiläinen hedepajulla.

Pehmeät, harmaat pajunkissat pullahtavat esiin jo kevättalvella. Pallerot ovat nupullaan olevia kukintoja, joista kurkottaa kevään edetessä keltaisia tai viherviä kukkia. Pian kukat ovat täynnä elämää. Kimalaiset, mehiläiset, kärpäset ja perhoset kokoontuvat tankkaamaan mettä tai keräämään siitepölyä jälkikasvulleen.

Paju on kevään tärkein kasvi. Ilman sitä olisi vaikea ponnistaa Suomen kesään uutta hyönteissukupolvea. Ja jos kesäistä surinaa ei kuuluisi mustikka- ja puolukkakankailta, puutarhoista, pelloilta ja viljelyksiltä, ei niiltä saataisi satoakaan. Pölyttäjät ovat ruoantuotannon edellytys, ratkaiseva tekijä kukan ja hedelmän välissä. Siksi pienistä, arvokkaista työntekijöistä kannattaa huolehtia.

Kimalainen punatähkällä.

Kimalainen punatähkällä

Älä tapa – tutustu

Tärkeimpiä pölyttäjiämme ovat mesipistiäiset: kimalaiset, tarhamehiläiset ja erakkomehiläiset. Ne havaitaan monesti lähinnä silloin, kun ne tulevat ihmisen reviirille. Meiltä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta saatetaan esimerkiksi kysellä, miten kimalaispesän saisi hävitettyä tontiltaan. Me tietysti toivomme, että pölyttäjät saavat jäädä ja ihmiset tutustuvat niihin rauhassa.

Kimalaiset ovat Suomen luonnon pörröisiä tehopölyttäjiä, jotka lentävät viileälläkin säällä. Talvehtineet kimalaiskuningattaret perustavat keväällä yhteiskunnan, jonka väkimäärä kasvaa muutamiin kymmeniin tai satoihin yksilöihin. Keväisiä emokimalaisia tuleekin varjella aivan erityisesti, sillä niistä riippuu koko pesän tulevaisuus – ja kesän mustikkasato.

Tarhamehiläiset elävät mehiläistarhaajan hoivissa. Mehiläisyhteiskunta talvehtii pallomuodostelmassa pesälaatikossaan ja kasvaa kesän mittaan kymmenien tuhansien vahvuiseksi. Mehiläisen etu pölyttäjänä onkin suuri väkimäärä ja se, että pesiä voidaan siirtää viljelmien läheisyyteen.

Erakkomehiläisistä ihmiset törmäävät tavallisimmin hiekkamaahan pesäkolonsa kaivaviin maamehiläisiin tai rusomuurarimehiläisiin, jotka parveilevat keväisin talojen seinustoilla. Erakkomehiläiset ovat aktiivisia vain lyhyen ajan. Kestä siis hyödyllisiä vieraitasi hetki, ja pian huomaat niiden kadonneen. Tosifanit perustavat erakoille hotelleja koiranputkista, järviruo’oista ja koivupölleistä.

Mehiläinen kriikunalla.

Mehiläinen kriikunalla

Älä raivaa – anna kasvaa

Kun pölyttäjät ovat tulleet tutuiksi, moni mielellään auttaa niitä. Helpoiten se käy tarjoamalla sopivia ravintokasveja. Paju on hyvä esimerkki pölyttäjille tärkeästä kasvista, jota saatetaan raivata turhana rytönä. Toinen puutarhurien väheksymä mutta pölyttäjien arvostama kasvi on voikukka. Myös nurmikon lomassa kasvavat valkoapilat sekä pientareille nousevat virnat, putkikasvit, kaunokit ja ohdakkeet ovat pölyttäjien ravintokasveja.

Kannattaakin miettiä, voisiko tontillaan säästää pölyttäjille mieluisia luonnonkasveja ja jättää ainakin osan kukkivasta nurmesta leikkaamatta – tai leikata nurmikon vasta, kun apila ja muut mesikasvit ovat kukkineet.

Erakkomehiläinen voikukalla.

Erakkomehiläinen voikukalla

Älä torju – istuta ja ihaile

Pölyttäjien elämää voi helpottaa myös suunnitelmallisilla istutuksilla. Keväällä kukkivat sipulikasvit, kuten sini- ja helmililja, kevättähti ja krookus, ilahduttavat puutarhurin ohella pölyttäjiä. Pitkäpalko ja ristikit ovat myös pölyttäjien ja puutarhurien alkukesän suosikkeja. Jotta kukkajatkumo kestäisi syksyyn saakka, voi istuttaa vaikkapa yrttejä – salviaa, oreganoa, minttua ja ruohosipulia – tai ajuruohoja, malvoja, kaunokkeja, kurjenpolvia, nauhuksia, maksaruohoja ja astereita.

Torjunta-aineiden käyttö kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä aineista on haittaa myös hyötyhyönteisille.

Lopulta niin multasormien kuin muidenkin kannattaa pysähtyä seuraamaan oman pihan, parvekkeen tai lähipuiston hyönteiselämää. Se tuottaa ihmeesti iloa ja saa näkemään ympäröivän maailman laajemmin, pölyttäjien näkökulmasta.

 

 

Virpi Aaltonen.

Virpi Aaltonen

Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja kuluttajaneuvojana Suomen Mehiläishoitajain Liitossa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto kuuluu Huoltovarmuusorganisaation Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikuntaan.

Lisää vinkkejä pölyttäjien ystäville löytyy Pölyttäjiä pihalle ja puutarhaan -oppaasta.

 

 

 

 

Pölyttäjäkuvat: Tarja Ollikka/SML

Ostetaan tarpeen mukaan

Asiakas kaupassa maski kasvoillaan valitsemassa hedelmiä.

Vuodet 2020-2021 tullaan muistamaan koronaviruksen vaikutuksista yhteiskuntaamme. Päivittäistavarakaupat, joista suurin osa hankkii ruokansa, ovat olleet monelle meistä merkki siitä, että korona ei muuta kaikkea. Huolimatta siitä, että olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja – jopa poikkeusoloissa – ruokaa ja muita päivittäistavaroita on ollut koko ajan saatavilla. Koko ruokaketju alkutuotannosta elintarviketeollisuuteen ja edelleen kauppaan on toiminut kuten pitääkin.

Kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi ihmiset valmistavat ruokaa ennen kaikkea kotona. Vuoden 2020 aikana ruokaa ostettiin päivittäistavarakaupoista 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ilmenee Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) tilastosta Tuoteryhmittäinen myynti (10-12/)2020. Kasvaneeseen myyntiin vaikuttivat toki myös ravintola-alaan kohdistuneet rajoitukset.

Erityisesti kuluttajat ostivat enemmän hyvin säilyviä ruokia, kuten pastaa, riisiä, perunaa sekä tuoretuotteita, kuten lihaa, viljatuotteita ja vihanneksia. Lisäksi erilaiset ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyt elintarvikkeet, kuten rasvat, sokeri ja suola olivat kysyttyjä. Muista päivittäistavaroista terveystuotteita (esim. lääkevalmisteet, vitamiinit ja ravintolisät sekä maskit) ja henkilökohtaisen hygienian tuotteita (mm. käsien puhdistus- ja hoitotuotteet) ostettiin normaalia enemmän.

Vessapaperin voimakas kysyntä alkuvuodesta 2020 nousi uutisotsikoihin, mutta se ei kuitenkaan vuoden myyntitilastossa paljon näy.

Pandemian alussa täydennettiin kotivaraa

Maaliskuussa 2020 osa kuluttajista lähti kauppaan poikkeuksellisen suurella innolla. Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden kysyntä kasvoi lyhytaikaisesti, piikinomaisesti samoissa tuoteryhmissä kuin vuositasollakin. Kauppa- ja jakelupoolissa seurattiin kuluttajakysynnän kehittymistä aktiivisesti Päivittäistavarakauppa ry:n yritysten ja viranomaisten yhteistyönä, yhtenä alan tilannekuvan mittarina. Maaliskuu 2020 jää historiaan korona-ajanjakson alkamisesta sekä voimakkaasta päivittäistavaroiden lyhytaikaisesta kysyntäpiikistään, jota voidaan kutsua myös hamstraamiseksi. On kuitenkin mainittava, että pääasiassa kuluttajat silloinkin ostivat ruokia ja muita päivittäistavaroita vain tarpeen mukaan.

Iäkäs pariskunta kaupassa maskit kasvoillaan.

Kuva: flashkin/Shutterstock.com

Toisaalta maaliskuun 2020 kysyntäpiikissä voidaan mielestäni nähdä turhasta vessapaperin ja joidenkin muiden tuotteiden liiallisesta ostamisesta huolimatta hyviä merkkejä kansalaisten omatoimisen varautumisen kannalta. Mielestäni on itsestään selvää, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla, ja olisi pitänyt olla, kyky selvitä tarvittaessa ainakin 72 tuntia ilman ulkopuolista apua. Viheliäinen virus aiheutti sen, että monet huomasivat 72 tunnin varautumisen hyödyt, ja myös siitä syystä riensivät täyttämään ruokakaappejaan. Viimeistään silloin kannatti alkaa tarkastella Kolmen päivän kotivara -esitettä.

Hamstraaminen on yleinen tapa reagoida kriisiin

Hamstraamisen syyt lähtevät usein ihmisten kokemuksista ja peloista. Yksilö voi tiedostamattaankin pyrkiä hallitsemaan uutta, yllättävää ja pelottavaa tilannetta ostamalla tuotteita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka puhtaasti rationaalisia syitä kyseisen tuotteen ylenmääräiseen hankkimiseen ei olisikaan. Hamstraustarve voi myös siirtyä ihmisistä toisiin ikään kuin laumailmiönä, mihin saattaa vaikuttaa myös media, olkoonkin sinänsä tärkeällä ja avoimeen yhteiskuntaan kuuluvalla tiedonvälityksen asialla. (mm. Arafat, ym. 2020.)

Kokemukseni mukaan hamstraamista ilmiönä on vaikea käsitellä julkisesti, koska sen mainitseminenkin voi jossain tilanteessa saada ihmiset käyttäytymään täysin päinvastoin kuin tilanteessa olisi viisasta. Joku yksilö voi tulkita, että kun hamstrauksesta puhutaan julkisesti, viranomaiset tai jokin ala haluaa ohjata kansalaisten huomion pois jostakin riskistä. Absurdi väite, joka kuihtuu uskoakseni viimeistään silloin, kun tietämys kasvaa ja asia, jota epäillään, toimiikin siten kuin esim. elinkeinoelämä tai viranomainen on vakuuttanut sen toimivan. Haluan todeta, että yli tarpeen tuotteiden ostaminen voi myös lisätä ruokahävikkiä.

Hamstraustutkimukselle olisi tarvetta

Minusta hamstrausilmiöstä pitäisi tehdä enemmän tieteellistä tutkimusta – myös Suomessa (vinkki à @TampereUni, @UniLUT ja muut #yliopistot). Tulee mieleeni, että hamstrauksen tutkimus voisi olla kiinnostavaa ainakin seuraavista näkökulmista (vain joitakin mainitakseni):

  • ilmiön sosiaalisten rakenteiden ja syy-yhteyksien (esim. sosiaalinen diffuusio eli ilmiön vaikutusten siirtyminen ryhmältä toiselle sekä sosiaaliset verkostot)
  • taloustieteen (esim. kysynnän vaihtelut)
  • psykologian (esim. kriisitilanteen vaikutukset yksilöön ja ryhmään)
  • sekä tietojärjestelmätieteen ja tietojohtamisen näkökulmista (esim. data-analytiikka)

Tietämyksen lisääntyminen siitä, miten ruokaketjumme toimii sekä yhä syvempi tieto siitä, miten ihmismieli joissain tilanteissa voi aiheuttaa hamstraamistakin, voivat auttaa ilmiön ennalta ehkäisemisessä. PTY:n sekä kauppa- ja jakelupoolin toimijoiden kokemusten mukaan näin kävikin jo keväällä 2020. Ihmiset huomasivat, että viestit siitä, että koronakriisi ei ole heikentänyt ruoan ja muiden päivittäistavaroiden saatavuutta maassamme, eikä edes globaalisti, olivat totta.

Arkijärki ja kotivara ovat lähtökohtia häiriönsietokyvylle

Vaikka äkilliset kysyntäpiikit maaliskuussa 2020 saattoivatkin tyhjentää yksittäisten brändien tai tuoteryhmien tuotteiden osalta hyllyjä, ne saatiin täytettyä lyhyellä viipeellä entiselleen. Mikään osa ruokaketjusta ei ollut poikki. Ja tärkeää oli myös se, että ihmisten 72 tuntia -varautumisen edellyttämät kotivarat oli täydennetty. Mahdollisesti näistä syistä samanlaista, maaliskuun kaltaista kysyntäpiikkiä ei nähty myöhemmin vuoden aikana.

Ruoan hamstraus, jota maaliskuussa 2020 lyhytaikaisesti tapahtui joissain tuoteryhmissä, ei ollut tarpeellista, mutta oli ilman muuta ymmärrettävää uudessa tilanteessa, jossa olimme.

Pidetään jatkossa huoli siitä, että meillä on koko ajan kyky tarvittaessa selvitä vähintään 72 tuntia ilman ulkopuolista apua, niin koko yhteiskuntamme on yhä kestävämpi kaikissa tilanteissa. Haluan osaltani vakuuttaa, että ruokaketjumme on jo nyt hyvin varautunut erilaisiin häiriötilanteisiin ja kehitämme sitä jatkuvasti yhteistyössä elinkeinoelämän, viranomaisten ja järjestöjen kesken. Huoltovarmuus tehdään yhteistyössä. Arkijärki ja kotivara ovat kuitenkin lähtökohtia häiriönsietokyvyllemme. Ostetaan ruokia ja muita päivittäistavaroita tarpeen mukaan.

Lauri Kulonen.


Lauri Kulonen

Kirjoittaja toimii Päivittäistavarakauppa ry:n vetämässä Huoltovarmuusorganisaation kauppa- ja jakelupoolissa valmiuspäällikkönä sekä Kaupan liitossa koronavarautumisen asiantuntijana.