Blogi

Pitkittynyt koronapandemia koettelee sietokykyämme, mutta siinä on eroja, miten kutakin meistä koetellaan. Eroamme toisistamme siinä, miten pandemia on meitä koskettanut, missä tilanteessa olimme ennen pandemiaa sekä siinä, millaiset voimavarat meillä on tällä taipaleella.

Korona koettelee turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunteen löytäminen alati muuttuvassa tilanteessa voikin olla haasteellista. Turvattomuuden kokemukset arjessa voivat näyttäytyä stressioireina, ja oireet voivat pitkittyessään vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen.

Koettu turvallisuus vaihtelee vahvasti eri ihmisten välillä. Tilanne, joka sinusta tuntuu täysin turvalliselta ja tavalliselta, saattaa toisesta tuntua uhkaavalta. Turvattomuuden kokemus voi viedä mielekkyyden myös miellyttävältä tekemiseltä. On tärkeää arvioida, jos on sellaisia tilanteita, jotka tuntuvat sinusta uhkaavilta tai kuormittavilta ja ehkä keskustella niistä läheisen kanssa. Ovatko tilanteet vältettävissä? Ovatko uhkakuvat realistisia ja miten tilanteet ehkä voisi kohdata turvallisemmin?

Tee itsellesi hengähdyshetkiä

Kyky kehon ja mielen rauhoittamiseen on olennaista, jotta selviytyisimme kriisistä hyvin. Rauhoittuminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, jos arki on kokonaisuudessaan muuttunut kuormittavaksi tai jos hyväksi toteamasi rauhoittumisen keinot ovat rajoitusten vuoksi muuttuneet mahdottomiksi.

Kuormitus voi myös pikkuhiljaa lisääntyä, kunnes yhtäkkiä huomaat, että on vaikeata nukkua tai suoriutua arjesta. Silloin voi olla hyvä miettiä, miten arkeen voisi saada sellaisia hengähdyshetkiä, jolloin voi olla rauhassa, joko rennosti oleilemalla tai esimerkiksi liikunnan parissa.

Etsi arkeesi vaihtelua

Koronapandemian ennakoimattomuus koettelee myös pystyvyyden kokemustamme. Voimme vain vähäisessä määrin omalla toiminnallamme vaikuttaa pandemian kokonaiskulkuun, eikä tartunnan riskiltä voi täysin suojautua. Tartunnan vaara saattaa myös estää meitä tekemästä sellaisia asioita, jotka olisivat hyväksi meille itsellemme tai läheisillemme.

Uhkaava tilanne ja rajoittunut arki voivat kapeuttaa mielikuvitustamme niin, että emme muista tai keksi sellaisia mukavia asioita, joita voi turvallisesti tehdä. Jos tuntuu, että elämä on liian rajoittunutta voi olla hyvä hetki ideoida, miten vaikkapa viikonlopun voisi viettää eri tavalla.

Onko rauhallisia paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan tai ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä? Myös vuodenaikojen vaihtelu luo uusia mahdollisuuksia. Voi esimerkiksi muistella, mitä aiempina vuosina tähän aikaan on tehnyt.

Kuka ilahtuisi yhteydenotostasi? Soita hänelle!

Yhteenkuuluvuuden tunne saa meidät toiminaan yksissä tuumin vaikeassakin tilanteessa. Se kertoo, että kuulumme johonkin ja että meistä välitetään. Koronapandemian tuomat rajoitukset koskevat meitä hyvin eri tavoin. Toiset kokevat, että päivän aikana ei jää yhtään omaa aikaa. Voi olla hyvin kuormittavaa, jos jatkuvasti on muiden kanssa kotona tai jos päivän aikana on toistuvia konflikteja. Toisten ihmiskontaktit ovat taas hyvin rajallisia. Yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on vaikeaa etäyhteyksien kautta. Eristäytyminen ja yksinäisyys tuovat myös helposti mukanaan epävarmuuden kokemuksia ja lisäävät stressiä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä tilanne on kuormittava kaikille ja että emme ole tässä asiassa yksin. Näin ollen voikin olla hyvä olla se henkilö, joka ottaa ensimmäisen askeleen yhteydenpitoon. Toisaalta voit ehkä suoda hengähdystauon toiselle intensiivisen arjen keskellä. Ketkä ovat siis näitä läheisiä, joihin voisi pitää enemmän yhteyttä ja ketkä taas niitä, joille voisit antaa lepotauon arjen keskellä?

Kaikessa tässä toivon ylläpitäminen on olennaista. Ja nimenomaan sellaisen toivon, joka lisää turvallisuuden, rauhallisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiamme, joita pandemia koettelee. Toivo, että voimme toimia vastuullisesti ja toisia tukevasti ja pärjätä tilanteesta huolimatta. Toivo, että tilanne muuttuu ja huominen on parempi. Toivo, että voimme itsekin toimia toivon siemenenä läheistemme elämässä.

Ferdinand Garoff

Kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) erikoistutkijana.

”Onks sulla aina näin paljon tavaraa jääkaapissa?” Näin huudahti toimittaja ottaessaan valokuvaa jääkaapeistani pari vuotta sitten. Hän oli tullut tekemään lehtijuttua työstäni ja halusi ottaa valokuvia normaalista arjestani. Autotallin jääkaapissa oli silloin paljon mm. kotimehua, hilloja, monta isoa kennollista kananmunia ja 5 litran vesiastioita.

Olen nyt ollut Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä melkein viisi vuotta ja sitä ennen pitkään mukana toiminnassa harrastuksen kautta. Koulutuksen opit ovat tulleet vuosien aikana osaksi arkea, sillä olen saanut niistä valtavasti tietoa ja osaamista turvallisuus- ja varautumisasioihin. Alun perin kipinä kurssille lähtikin siitä, että olin joutunut onnettomuustilanteisiin, joissa en omasta mielestäni osannut toimia riittävän hyvin. Halusin oppia toimimaan yllättävissä tilanteissa vähillä välineillä. Olen kokenut, että näistä koulutuksista saa valtavasti apua, koska asioita pääsee harjoittelemaan vieraassa ympäristössä.

Arjen turvallisuustaidot

Naisten Valmiusliiton kursseista mm. Selviytyminen sähköttä, Jokanaisen selviytymispakki, Arjen turvallisuus, Kyberturvallisuus, Informaatiovaikuttaminen ja Henkinen kriisinkestävyys ovat kursseja, joista jokainen saa itselleen tärkeitä taitoja toimia erilaisissa häiriötilanteissa. Tietoa löytyy onneksi helposti netistä vaikkapa 72 tuntia -hakusanalla, mutta tärkeää olisi osata soveltaa tietoa myös käytäntöön. Naisten Valmiusliiton kursseilla pyritään aina myös harjoittelemaan ja tekemään asioita.

Jokanaisen selviytymispakki -kurssilla pääsee oikeasti harjoittelemaan ruoanvalmistusta trangialla, aggregaatilla tai nuotion avulla. Kursseilla harjoitellaan erilaisia onnettomuustilanteita ja alkusammutusta. Niistä on hyötyä, kun pitää toimia nopeasti ja mahdollisesti viranomainen ei pääse heti avuksesi.Itselleni tästä harjoittelusta on ollut hyötyä, kun elvytystilanne on tullut yllättäen ja on pitänyt sammuttaa pientä keittiöpaloa.

Selviytyminen sähköttä -kurssilla kerrotaan viranomaisten toiminnasta katkoksen aikana ja vastaavasti yksilön keinoja selvitä arjessa, kuten ruoanlaitosta, wc-pöntön tyhjennyksestä ja lämmöntuottamisesta. Selviytyminen sähköttä -kurssi herättää miettimään, miten selvitä kotona häiriötilanteen aikana ja löytyykö riittävä kotivara? Monenlaisia uhka- ja vaaratilanteita voi tulla milloin vain. Kodin laitteet voivat joutua kyberhyökkäyksen kohteeksi tai näkymätön virus voi eristää meidät ulkomaailmasta pariksi viikoksi. Jälkimäinen tilanne voi tulla hyvinkin koronaviruksen aikana kelle tahansa.

Viranomaisten tukena

Pitkäkestoisessa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa viranomaisten resurssit keskitetään kaikista vaativimpiin tehtäviin. Osa Naisten Valmiusliiton kursseista on ns. jatkotason koulutusta tai sellaista osaamista, joka mahdollistaa myös kouluttautumisen viranomaisten avuksi. Tällaisia kursseja ovat esimerkiksi Joukkomuonitus, Toiminta myrskyssä tai Hätämajoitus. Lisäksi Naisten Valmiusliitto järjestää koulutusta yhteistyössä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VAPEPA) kanssa, mikä mahdollistaa sen toimintaan mukaan lähtemisen.

Toimintakyvyn vahvistaminen ja ylläpitäminen

Henkinen kriisinkestävyys on yksi keskeinen kyky, jota tarvitaan niin yksilöltä kuin koko kansakunnalta. Kurssilla opitaan, miten omaa toimintakykyä voi ylläpitää ja miten toimia auttajana kriisitilanteissa. Jokaisen on hyvä pohtia myös omaa käyttäytymistä vaativissa ja stressaavissa tilanteissa. Itselleni pääsihteerinä on tullut palautetta erityisesti siitä, että jo isossa harjoituksessa mukana oleminen antaa kokemuksen, minkälaista on olla tiiviisti täysin vieraiden ihmisten kanssa pidempi aika. Normaalioloissa etenkään naiset eivät pääse useinkaan tätä kokemaan, kun taas miehillä se tulee automaattisesti asepalveluksen suorittamisen yhteydessä.

Omien tietotaitojen ajan tasalla pitäminen erilaisia häiriötilanteita varten vahvistaa omaa toimintakykyä ja sopeutumista uusiin tilanteisiin. Jo nykyinen toimintaympäristö on haastanut meitä opettelemaan toimista terveysturvallisesti. Näitäkin asioita oppii kursseilla, sillä nykyisessä tilanteessa järjestämme koulutusta terveysturvallisuusohjeet huomioiden. Jokaiselle opetetaan oikea kasvomaskin pukeminen ja käyttö sekä käsidesin oikeanlainen käyttö, mikä ei ole vieläkään kaikille selvää.

Tule mukaan!

Naisten Valmiusliiton NASTA- ja PikkuNASTA-harjoitukset kestävät yhden viikonlopun. Harjoitukset ovat erinomainen tilaisuus hankkia käytännön turvallisuustaitoja ja viettää viikonloppua satojen samanhenkisten naisten kanssa. Jos kipinä kouluttautumiseen syntyi, niin lisätietoa löytyy Naisten Valmiusliiton kotisivuilta. Kurssit ovat avoimia kaikille suomalaisille naisille. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

NASTA Merituuli 2021 harjoituksessa järjestetään Arjen turvallisuus -kurssi, jossa painopisteenä on katuturvallisuus ja itsesuojelu. Kurssin sisältönä on mm. turvallisen reitin valinta, ympäristön tarkkailu, uhkaavan henkilön tunnistaminen ja kohtaaminen sekä otteista irrottautuminen. Ilmoittautuminen kurssille alkaa tiistaina 16.2. Valmiusliiton kotisivuilla.

Kaarina Suhonen

Kirjoittaja työskentelee Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä.

Kuvat: Naisten Valmiusliiton kuvapankki.

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1997. Liiton puheenjohtaja toimii Paula Risikko. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii yli 100 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Koulutus tuotetaan yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa.

Kalatalousalalla korona on alkuhankaluuksien jälkeen saatu taklattua kohtalaisen hyvin. Alan yrityksissä työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa ja rajojen sulkeuduttua töiden jatkuvuutta ehdittiin vuosi sitten tovin verran ihmetellä. Kalataloustyöt katsottiin kuitenkin kansallisen huoltovarmuuden kannalta niin tärkeiksi, että alan työvoiman liikkuminen sallittiin erikoisluvalla viime keväänä. Päätös on uusittu nyt tammikuussa.

Ruokakaupoissa olet kenties havainnut halvan norjalaisen lohen tarjonnan kasvaneen. Parhaimmillaan olen itse nähnyt alle 5 €/kilo -tarjouksia. Tilastot kertovat, että Norjan lohen tuotanto oli viime vuonna aikaisempia vuosia suurempi. Koronan aiheuttamat logistiset ongelmat rajoittivat lohen vientiä Aasian markkinoille, mikä aiheutti puolestaan halvan lohen tulvan Euroopan markkinoille. Kuluttaja kenties kiittää, mutta kotimaisille kalankasvattajille tilanne on ikävä, koska Norjan lohi määrittelee lohikalojen yleisen hintatason.

Suomessa syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista

Hotelli- ja ravintola-alan alasajon myötä osa ammattikalastajista huomasi saaliidensa markkinoiden hävinneen. Tämä koski esimerkiksi kuhan kalastukseen erikoistuneita sisävesi- ja rannikkokalastajia. Eivät ihmiset silti syömistä lopettaneet, joten kalalle piti löytää uudet myyntiväylät. Kalastajien suoramyynti kuluttajille on lisääntynyt merkittävästi. Samoin on käynyt kalan vähittäismyynnille kaupoissa. S-ryhmä on raportoinut kotimaisen kalan myynnissä 20 % nousun vuoden sisällä.

Lisätehoja menekinedistämiseen haetaan vielä tänä vuonna maa- ja metsätalousministeriön johdolla kotimaisen kalan edistämisohjelmasta, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö. Nähtäväksi jää, miten ohjelman tavoitteet saadaan toteutettua, mutta paljon huonommaksi ei kalatalouden kauppatase voi enää mennä. Meillä syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista alkuperää. Verrattuna maataloustuotannon 80 %:n kotimaisuuteen ero on järkyttävän suuri. Suomessa syödään tyytyväisenä rajan takaa tulevaa halpaa norjalaista lohta.

Korona-aika on lisännyt vapaa-ajan kalastusta huimasti

Etätyöt, ulkomaan matkailun loppuminen ja ihmisjoukkojen välttäminen ovat lisänneet vapaa-ajan viettoa luonnon parissa. Kansallispuistojen kävijämäärissä raportoitiin 20 % kasvu viime vuoden aikana. Kalastonhoitomaksun lunasti viime vuonna useampi kalastaja kuin kertaakaan nykyisen kalastuslain voimassaolon aikana. Thaimaan loman sijaan kotimaassa mökkeilevät tai mökillä etätöitä tekevät tarvitsevat tekemistä ja kalastus on ollut luontainen valinta.

Luonnonvarakeskus teki yhteistyössä alan järjestöjen kanssa vuonna 2019 tutkimuksen vapaa-ajan kalastajien profiileista. Tutkimuksen perusteella kalastuksen merkitys on siirtynyt syötävän saaliin saamisesta elämysten hakemisen suuntaan.  Perinteisiä kotitarvepyytäjiä, eli tutkimuksessa ”pyydyspainotteisia aktiivikalastajia” oli silloin vain noin kymmenen prosenttia kalastonhoitomaksun lunastaneista.  Odotan mielenkiinnolla viime vuoden vapaa-ajankalastuksen tilastojen valmistumista, eli miten kasvanut kalastajamäärä näkyy käytettyjen pyydysten ja saatujen saaliiden määrissä. Jatkuuko vapakalastuksen sekä pyydä ja päästä -kalastuksen kasvu? Moni perinteinen kotitarvepyytäjä sanoo tätä ruoalla leikkimiseksi. Voi toisaalta olla, että mökkiläiset ovat pyytäneet lähijärvestään särvintä ihan tosissaan välttääkseen korona-altistusta lähikaupassa.

Vesa Karttunen

Kirjoittaja työskentelee Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtajana ja toimii liiton edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Piirroskuva vapaa-ajan kalastajista: Luonnonvarakeskus

Kuten tv-ohjelman nimikin kysyy, samaa me kaikki mietimme joka päivä. Mielellään helppoa ja edullista, ja vieläpä kestävästi kotimaista, onko se mahdollista? Katsotaanpa hiukan tarkemmin, mitä syömme ja mitä se merkitsee koko ruokajärjestelmällemme.

Lähes jokainen maa huolehtii omasta ruokaturvastaan itse. Se tarkoittaa jonkin tasoista omaa maataloustuotantoa ja elintarviketeollisuuden jalostuskapasiteettia sekä toimivaa teollisuuden ja kaupan jakelujärjestelmää. Meillä maatalous työllistää noin 70 000 henkilöä, elintarvike- ja juomateollisuus noin 38 000 henkilöä ja koko ruokasektori välillisine työllisyysvaikutuksineen kaikkiaan lähes 340 000 henkilöä. Maa- ja puutarhatalouden tuotto oli vuonna 2018 noin 5,8 mrd. euroa, josta tukien osuus 1,8 mrd. €.

Maataloustuotteiden omavaraisuusaste on Suomessa 80 %

Maataloustuotteiden omavaraisuusasteella kuvataan omaa tuotantotasoa. Keskimääräinen omavaraisuusaste meillä on 80 prosenttia, kun naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa se on niukasti alle 50 prosenttia. Omavaraisuus vaihtelee sekä vuosittain että tuotteittain. Korkein se on viljoissa, kananmunissa ja maitotuotteissa.

Suomessa on haluttu pitää maataloustuotanto ja jalostava teollisuus tietyssä laajuudessa, sillä kukapa muu ruokaturvastamme kantaisi huolta häiriötilanteen yllättäessä kuin me itse. Elintarvikehuolto on osa huoltovarmuutta ja se on toiminto, joka ylläpidetään kaikissa olosuhteissa. Tähän koko ruokaketju on sitoutunut ja työtä sen eteen on tehty jo pitkään. Koronapandemian koetellessa maailmaa, olemme voineet havaita elintarvikehuollon pystyneen sopeutumaan ja toimimaan näissä olosuhteissa joustavasti ilman vakavampia häiriöitä – alun hamstrauksen jälkeen elintarvikkeita ja päivittäistavaratuotteita on ollut tarjolla normaaliin tapaan. Viimeistään nyt koronapandemian myötä olemme ymmärtäneet laajasti oman tuotantomme arvon ja merkityksen.

Tuotteemme ovat korkealaatuisia ja eläintautitilanne on poikkeuksellisen hyvä EU-tasolla tarkasteltuna. Taustalla hyvälle kehitykselle on pitkäjänteinen yhteistyö tuottajien, elinkeinoelämän ja viranomaisten kesken. Meillä ei tarvitse salmonellaa pelätä – kakkutaikinaa voi huoletta maistaa, sillä kananmunat ovat salmonellatartunnoista vapaita. Samoin raakamaito on EU:n korkealaatuisinta, eikä lihantuotannossa lääkejäämiä löydy, sillä eläinlääkkeitä käytetään EU-tasolla vähiten juuri meillä.

Tuotamme ruokaa vaativissa olosuhteissa

Suomessa kasvukausi on lyhyt ja tuotantokustannukset EU:n keskitasoa korkeammat. Ilman tuotannon tukemista maataloustuotantomme olisi huomattavasti vähäisempää ja elintarvikkeiden hinnat korkeammat. Mitä kotimainen ruoka sitten maksaa? Eurooppalaisen hintavertailun mukaan ruuan ja alkoholittomien juomien kuluttajahinnat ovat Suomessa viidenneksen EU:n keskiarvon yläpuolella. Vertailussa on huomattava, että eri maiden hintoihin vaikuttavat monet kansalliset erityispiirteet, kuten palkkataso, verokäytännöt ja kulutustottumukset.

Suomessa elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on viime vuosina ollut alle EU:n keskitason. Vuonna 2018 kotitalouksien kokonaiskulutuksesta keskimäärin 12 prosenttia käytettiin elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin.

Kaupassa myytävistä elintarvikkeista noin 80 prosenttia on kotimaisia ja tuo samainen 80 prosenttia päätyy ostoskoreihimme, joskin korona-aikana kotimaisten elintarvikkeiden osuus on hiukan noussut. Tässä taustalla on kotiruuan lisääntynyt valmistus ja siten pääosin kotimaista alkuperää olevien peruselintarvikkeiden myynnin kasvu.

Mikä ohjaa kuluttajaa valinnoissa tänään ja huomenna?

Verkkokaupan ja lähiruokapisteiden sekä erilaisten lähiruokarinkien suosio on voimakkaassa kasvussa. Taustalla on mm. tieto tuotteiden alkuperästä ja kytkös maaseutuun. Koettua perusturvallisuutta tukee tieto tuotteiden kestävästä tuotantotavasta, oman alueen talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin tukemisesta.

Kuluttajat ovat vaativia ja valmiita maksamaan tuotteista, kun tiedossa on, mikä hinnan taustalla on. Sanotaan, että tarinat myyvät, mutta pelkällä tarinalla tuote ei muutu – tarinalla on oltava katetta. Puhdas maaperä ja vesi sekä pitkä päivä kasvukaudella maistuvat tuotteissa: suomalainen arkinen sokeriherne – voisiko maku olla enää maukkaampi! Entä varhaisperuna tai kesän ensimmäiset mansikat! Tuontituote ei maussa pärjää, vaikka hintatasossa pärjäisikin.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa Suomen maatalous ja tuotannon tietotaito kannattaa säilyttää, sillä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato tulevat vaikuttamaan merkittävästi maailman viljelyolosuhteisiin. Lämpeneminen tulee kuivattamaan maailman tärkeimpiä viljelyalueita. Ongelmaksi tulee mm. makean veden saanti sateiden vähentyessä. Kastelu puolestaan laskee pohjavesialueiden vedenpintaa, mikä vaatii korjautuakseen useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Pohjaveden alentuessa maa painuu ja tiivistyy ja menettää kykynsä veden varastointiin. Lisäksi kasteluviljelyn myötä maaperä suolaantuu vähittäin, sillä veden haihtuessa sen sisältämät suolat jäävät maahan ja vähitellen rikastuvat maaperään.

Pitää muistaa myös maailman väestönkasvu. Ennusteiden mukaan vuosisadan puolivälissä väestöä on jo lähes kymmenen miljardia. Ilmastonmuutos huonontaa ruuan riittävyyden ennustetta oleellisesti. Tarvitaan uusia keinoja väestön ruokintaan.

Maailmankaupan varaan ruokapolitiikkaa ei kannata rakentaa. Suomen maatalouden edellytykset ovat ilmastonmuutoksen kannalta suotuisammat kuin valtaosassa muuta maailmaa. Suomen sademäärien ennustetaan pysyvän korkeina. Puhtaan veden puute ei tule rajoittamaan Suomen maataloutta. Tuotantoa kehitetään pitkäjänteisesti kestävyys, vastuullisuus ja läpinäkyvyys huomioiden. Vaihtoehtoisia tuotantotapoja kehitetään, kierrätystalous ja hävikin minimointi ovat koko ruokaketjun tavoitteena. Pienenä maana Suomi on tarvittaessa ketterä tekemään päätöksiä ja lainsäädännällä, ohjeilla ja neuvonnalla tuetaan kehitystä. Tästä yhtenä esimerkkinä ravintoloiden suoramyynti koronarajoitusten myötä – ohjeet saatiin nopeasti etävirastoaikanakin.

Maatalouden riittävän omavaraisuuden ylläpitäminen ja tukien maksaminen pitkällä tähtäimellä on perusteltua – näin toimitaan muillakin mantereilla. Kukapa ei haluaisi syödä lähellä tuotettua oman maan ruokaa joka päivä?

Riitta Ukkonen

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla ja toimii ministeriön edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Vielä hetki sitten kriisitietoisuus tuntui kuuluvan toiseen maailmaan, jonnekin kauas, paikkoihin, joissa kohdataan luonnonkatastrofeja tai käydään sotia. Nyt kriisi, erityistilanne, on yhtäkkiä läsnä COVID19-epidemian kautta perusturvallisessa arjessa. On aika kiinnittää huomiota lasten jaksamiseen. He ovat yhteiskunnassa haavoittuvaisimpia kriisin kohdatessa. Miten voisimme tukea heitä?

Kun arki muuttuu

Arki muuttuu kriisissä, niin myös nyt COVID19-epidemian aikana. Etäkoululaisella saattaa olla vastuu koulun lisäksi omasta ruokailustaan. Kavereita ja sukulaisia ei enää tavata, kaikkia ainakaan. Mummoa ja ukkia on ikävä. Aikuisten huolissa ja puheenaiheissa korona korostuu. Uutiset kertovat tilanteesta maailmalla. Lähipiirissä sairastutaan.

Isommilla lapsilla ja nuorilla herkkyystilanteita ovat edellisen lisäksi nivelvaiheet, kun siirrytään alakoulusta yläkoulun puolelle, tai yläkoulusta jatko-opiskelemaan ammattiin tai lukioon, myöhemmin myös muihin oppilaitoksiin. Uuteen on vaikeampi päästä sisälle, kotiutua, kun ollaan etänä. Kesätyöt peruuntuvat, vanhemmat saattavat olla lomautettuina.

Resilienssi on supervoima

Kriisivalmiutta voi tukea ennaltaehkäisevästi ja itse tilanteessa kahta kautta: Häiriötilanteen varalta valmistaudutaan pärjäämään itsenäisesti ainakin 72 tuntia esimerkiksi kotivaran avulla. Toisaalta konkreettisen toiminnan lisäksi tietoisesti tuetaan omaa ja läheisten arjessa jaksamista, henkisiä voimavaroja.

Lasten ja nuorten kohdalla kaikista tärkeintä on vahvistaa ja tukea kasvavan resilienssiä. Sillä tarkoitetaan vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia erilaisissa muuttuvissa tilanteissa ja kriiseissä. Resilienssin merkitys kasvaa erityistilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset. Arkirutiineja muuttavia tilanteita voivat olla epidemian lisäksi esimerkiksi joku muu oma tai perheenjäsenen sairastuminen tai onnettomuus.

Selviämme tästä!

Kasvattaja on esimerkki, jonka kriisikäyttäytyminen vaikuttaa lapseen. Optimismi ja tulevaisuudenusko ohjaavat lasta myös luottamaan tulevaan. Luottamus ei ole kuitenkaan asioiden kieltämistä: Ajankohtaisesta tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa ikätasoisesti. Asioita käsitellään lapsen ehdoilla vaikka leikkien.

Lasta pitäisi auttaa tunnistamaan omat tunteensa ja sanoittamaan ne tavallaan. Huoli voi olla pientä tai isoa, kaikki tunteiden tasot ovat yhtä oikeita. Kaikki eivät ole huolestuneita ollenkaan ja sekin on hyvä. Aikuisten pelkoja ja huolia, loputtomia covid-keskusteluita, uutisia ja sometusta, ei kaadeta lapsen niskaan.

Normaali arki on parasta

Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeä luoda mahdollisimman normaali arki. Säännöllisyys pitää elämässä kiinni. Arkirutiinien kautta on myös helpompi palata normaaliin. Koulu rytmittää kasvavan viikkoa, mutta harrastukset ovat myös tärkeitä. Turvallisuusnäkökulma edellä niissä kannattaa pysyä mukana niin pitkään kuin mahdollista.

4H:ssa olemme pohtineet paljon kerhoissa tekemistä, oppimista ja yhdessäoloa. Toisten kohtaaminen ja vuorovaikutus on tärkeää. Jos livetilanteet eivät ole mahdollisia, etäkerho on hyvä vaihtoehto. Kohdataan ja tehdään asioita yhdessä harrastuksissa ja kotona perheen kanssa!

Kuva: Kati Latzka

Myös minun teoillani on vaikutusta

Lapsen ja nuoren onkin tärkeää voida kokea vaikuttavansa asioihin. 4H-toiminnassa oppiminen on kivaa, sillä se tapahtuu omaehtoisesti, tekemisen ilon kautta. Lapset huomaavat itsekin osaavansa: uusien taitojen lisäksi tekeminen kiinnostavan asian puitteissa luo varmuutta.

Oppimisen asenne, metataidot siirtyvät vaikka asia vaihtuisikin. Hyvä itsetunto ja pystyvyyden kokemus auttavat käsittelemään erilaisia tilanteita. On helpompi ymmärtää, että vaikka virusta ei saa pois maailmasta, omaan terveyteensä voi vaikuttaa sillä, että kädet pestään huolellisesti ja usein.

Sairastumiseen tai karanteeniin voi myös varautua. Perheessä voidaan yhdessä pohtia, miten valmistaudutaan. Tällöin tilanteesta otetaan kontrolli, vahvistetaan omaa ja lapsen toimijuutta ja osallisuutta.

Esimerkiksi 72 tunnin varautumissääntö häiriötilanteisiin sopii myös lapsen kanssa käsiteltäväksi: Kotiin ostetaan ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita, joilla pärjätään kolme päivää. Tehtäviä ja tapoja aiheen käsittelyyn voi vaikka kurkata 4H:n TOP-tehtävät-sivustolta.

Myös epätavallisiin tilanteisiin ja kriiseihin varautuminen voi olla perheen yhteinen juttu. Varaudutaan yhdessä tulevaan ja opetetaan lapselle tärkeitä tietoja ja taitoja!

Kriisitilanteet ja lapset

• Kerro lapselle ikätasoisesti, käsitelkää asiat jutellen ja leikkien lapsen tarpeen mukaan
• Vältä aikuisten huolien tuomista lapsen maailmaan
• Auta lasta tunnistamaan ja sanoittamaan tunteet
• Luo tulevaisuudenuskoa omalla optimistisuudellasi
• Pidä arkirutiineista kiinni
• Ota käyttöön välineitä, joilla lapsi kokee voivansa vaikuttaa

Marika Sarha

Kirjoittaja työskentelee kasvatuspäällikkönä Suomen 4H-liitossa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

4H on valtakunnallinen nuorisojärjestö, joka laajalla toiminnallaan tavoittaa 6-28 -vuotiaita lapsia ja nuoria. Pelkkään kerho- ja leiritoimintaan osallistuu noin 40 000 lasta ja nuorta vuosittain. Toiminnan tavoitteena on tukea lasta hänen omissa unelmissaan. 4H:ssa opitaan itse tekemällä ja kasvetaan aktiiviseen kansalaisuuteen. Yrittäjyyskasvatus on keskeinen osa 4H:n toimintaa.

Kuva kirjoittajasta ja etusivun kuva käsityökerhon lapsista: Maarit Kytöharju

Tämä joulu on monille erilainen, ja tärkeät perinteet täytyy muokata uudelleen. Tänä vuonna kaikki kohtaamiset on puntaroitava tarkkaan, myös kauppareissujen osalta. Kaupassakäynnit kannattaa rajoittaa mahdollisimman harvoihin käynteihin, jotta voi välttyä suurilta ruuhkilta ja säilyttää joulunajan kauppareissuillakin paitsi kasvomaskit myös turvavälit.

Hyvä suunnittelu ja kauppaostosten valmistelu auttaa myös siinä, että selviämme kauppareissuista nopeammin. Myös verkkokaupan käyttäminen on suositeltavaa.

Moni meistä huolehtii myös riskiryhmään kuuluvien läheisten kauppaostoksista joulunajalle ja hyvä niin. Heitäkin on hyvä pyytää tekemään suunnitelmat hyvissä ajoin, niin ostokset hoituvat samalla kertaa omien ostosten kanssa.

Kun suunnittelee ostoksiaan pidemmälle ajalle, on hyvä huomioida oman kodin säilytystilat. Riippuen kodin pakastinkapasiteetista, monia asioita voi jo nyt valmistella pakastimeen. Jos mahdollista, laatikot ja esimerkiksi karjalanpiirakat voi pakastaa jo nyt odottamaan juhlapyhiä. Molempia voi pakastaa sekä itsetehtynä että kaupasta ostettuna. Kaloja voi myös pakastaa muutaman viikon ajalle hyvin: ehkä tänä vuonna voi graavaamista kokeilla itse ja laittaa kalan pakastimeen valmiiksi jo viikkoa ennen juhlapyhää. Jos ostetaan lihaa, kalaa tai valmisruokia pakastettavaksi, kannattaa pakkauksesta varmistaa, että tuotetta ei ole pakastettu aiemmin. Uudelleen pakastamista ei elintarvikehygieenisin perustein suositella.

Huomioi ostoksilla myös tuotteiden parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -merkinnät. Jos laatikkoja on tarkoitus syödä myös tapaninpäivänä, eikä niitä ole aikeissa pakastaa, täytyy tarkistaa, että päiväys riittää yli joulun.

Oma joulumenu kannattaa suunnitella viimeistään nyt ja aloittaa ostosten tekeminen niin, että isot ostokset eivät jää joulua edeltäviin päiviin. Alta voit napata vinkkejä siitä, millaisia tuotteita kannattaa joulukuun kauppareissuilla ostaa missäkin vaiheessa.

Mitä voit ostaa jo nyt?

• Kaikki kuivatuotteet: puuroriisit, jauhot, mausteet, pähkinät ja kuivatut hedelmät, piparit
• Juustot
• Huoneenlämmössä säilyvät UHT-maidot ja kasvijuomat
• Laatikot, jos on tilaa pakastaa. Myös omatekoiset laatikot voi hyvin pakastaa ja paistaa vasta jouluaattona.
• Pakastetun kinkun, jos se mahtuu omaan pakastimeesi
• Pakastettuna myös esimerkiksi mädit
• Joulumakeiset, rusinat, mantelit ja pähkinät
• Joulun juomat, kuten glögi

Mitä voit ostaa noin viikkoa ennen?

• Suurimman osan varsinaisista jouluruoista joko valmiina tai niiden raaka-aineet
• Esimerkiksi laatikot tai niihin tarvittavat aineisosat säilyvät viikon verran jääkaapissa
• Maitotaloustuotteet

Mitä kannattaa ostaa vasta pari päivää ennen juhlapyhiä?

• Salaatit, yrtit sekä nopeasti pilaantuvat hedelmät ja kasvikset
• Tuoresuolattu kinkku, joka on syytä paistaa pian ostamisen jälkeen
• Tuoreet kalat ja kalatuotteet

Jouluksikaan ei kuitenkaan kannata hamstrata. Suunnittelu on kaiken a ja o. Suunnittelu jättää tilaa sille, että voi nauttia tekemisestä, valmistelusta ja itse juhlasta. Suunnittelu kohtuullistaa myös tekemisen määrää, kun on pohdittava, mitä kaikkea ehdimme ja haluamme todella tehdä, entä mitä voimme ostaa valmiina. Suunnittelu on taloudellista ja kestävää, kun ruokahävikkiä ei synny.  Suunnittelemalla hyvin myös ruoanvalmistustyöt tulevat jaetuksi tasaisesti.

Näin korona-aikana voi myös todeta, että kun suunnittelee ja ennakoi jouluruokailua, tulee samalla huolehtineeksi myös kotivarastaan joulun ajalle. Varmuuden vuoksi!

Emmi Tuovinen

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Marttaliitossa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Suomessa suositellaan kotitalouksia varautumaan häiriötilanteiden varalle siten, että kodeissa pärjättäisiin vähintään 72 tuntia itsenäisesti. Mutta miksi kotitalouksien pitäisi varautua kolmeksi vuorokaudeksi – eikö viikko olisi parempi?

Kotitalouksien varautuminen kriiseihin on ikiaikaista, mikä on helppo käsittää, kun pohtii elämää menneinä vuosisatoina. Aiheeseen voi tutustua lukemalla esimerkiksi mainion, historioitsija Ulla Koskisen, Suomessa selviytymisen historiaa -teoksen. Nykypäivään verrattuna perheiden, sukulaisten ja yhteisöjen apu sekä kriiseissä että arjessa on ollut hyvin merkittävä. Tämä voi tuntua vieraalta nykyihmisestä, joka toimii eräänlaisena solmukohtana palveluverkostojen laajassa kudelmassa ja on palveluyhteiskunnasta riippuvainen.

Solmukohtaan tulevat langat saattavat katketa. Sähkö, vesi, ruoka ja terveydenhuolto ovat vain esimerkkejä palveluista, jotka voivat häiriintyä. Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, kuten koronapandemia on osoittanut. Toisaalta uhkakuvia ei pidä liioitellakaan. Huoltovarmuustyötä seuranneena, olen ollut vaikuttunut, miten paljon varautumistyötä tehdään eri toimialoilla ja hyvä niin! Valitettavasti varautumisen lähtökohtana on ajatus, että kaikkia uhkia ei voida estää toteutumasta, eikä kaikkia edes välttämättä tunnisteta. Mutta se, mihin voidaan vaikuttaa, on varautumisen ja laajemmin kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Tässä kokonaisturvallisuuden maailmassa myös kotitalouksilla on tärkeä tehtävä täytettävänä ja siitä pitää osata kertoa selkeästi: 72 tuntia.

Mihin suositus perustuu?

Kotitalouksien varautumiseen tähtäävä 72 tuntia -suositus on käytössä useammassa maassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa katastrofien hoitoon keskittyvä FEMA (Federal Emergency Management Agency) on jo pitkään muistuttanut yhdysvaltalaisia, miten viranomaisilla voi kestää useita päiviä ennen kuin apu löytää perille. Suomeen suositus rantautui, kun huoltovarmuusorganisaatioon kuuluva Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta esitti suosituksen käyttöönottoa Suomessa. Taustatyöt aloitettiin vuonna 2016 ja seuraavana vuonna ryhdyttiin rakentamaan 72 tuntia -kouluttajien verkostoa.

Etenkin sähkökatkot nähtiin sellaisena uhkana, johon tulisi varautua. Tähän vaikuttivat mm. Hannu- ja Tapani-myrskyt, mutta myös valmiusharjoituksissa saadut kokemukset. Suosituksen soveltuvuus Suomeen perustuikin osittain VALVE 2014 -sähköhäiriöharjoituksesta saatuihin havaintoihin, joiden mukaan kantaverkon romahduksesta aiheutuva sähkökatko kestäisi todennäköisesti useita päiviä. Myös kansallinen riskiarvio (2015) uhkakuvineen oli tärkeä dokumentti, johon suositusta peilattiin. Keskeinen johtopäätelmä oli, että merkittävässä häiriössä kansalaisten omatoimisuus korostuu.

72 tuntia -suosituksen valintaan vaikutti myös halu parantaa etenkin kaupunkilaisten varautumista, sillä kansalaisten varautumiseen perehtyvän tutkimuksen mukaan heidän varautumistoimensa näyttävät olevan muita vähäisemmät. Kaupungistuminen vaikuttaa varautumisen tapoihin, ja pidettiin epärealistisena vaatia kerrostaloasujilta viikkokausia kestäviä kotivaroja tai aggregaatteja. Varautumistutkimuksissa on havaittu, että liialliset vaatimukset varautumisesta koetaan luotaantyöntäviksi. Vähäisempikin varautuminen on parempi kuin ei varautumista laisinkaan. Toisaalta kyseessä on minimisuositus, josta ei pidä tulla maksimia. Jatkossakin saa varautua, vaikka kuukauden tarpeisiin.

Käsityksemme mukaan tulevaisuudessa on entistä enemmän ihmisiä, joilla varautuminen ei ole osana elämäntapaa (esim. varastointitila, varalämmitys, omavaraisuus) kuten aikaisemmin on ollut. Tällöin varautumisosaamista joudutaan edistämään ja opettamaan. Väestönsuojelun näkökulmasta 72 tunnin suositus oli myös yhdenmukainen nykyisen pelastuslain kanssa, jonka mukaan väestönsuojat, esimerkiksi taloyhtiöissä, tulisi saada käyttökuntoon 72 tunnissa.

Viranomaisten ja yritysten lisäksi myös järjestöillä on tärkeä tehtävä

Järjestöjen rooli varautumisen edistäjänä ei ole mikään uusi asia. 1900-luvun alkupuolelta asti on ollut järjestöjä, jotka ovat halunneet edistää kansalaisten pärjäämistä kriisien keskellä. Edelleen lukuisissa järjestöissä panostetaan varautumiseen ja väestönsuojeluun liittyvien taitojen ja tietojen leviämiseen. Jokainen järjestö voi löytää varautumisesta oman näkökulmansa. Yksi neuvoo kotitalouksia ruokahuollon ja kotivaran osalta, toinen opettaa vanhuksille kybertaitoja ja kolmas näyttää nuorille, miten tulet tehdään. Yhteistä näille kaikille on sanoma, jossa kannustetaan kansalaisia omatoimisuuteen ja aktiiviseen elämänotteeseen. Näistä taitavista kansalaisista, jotka tietävät omalla toiminnalla olevan merkitystä hädän hetkellä, muodostuu kriisinkestävän yhteiskunnan selkäranka.

Heikki Laurikainen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä ja toimii puheenjohtajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Viesti häiriötilanteisiin varautumisen tärkeydestä leviää. Maa- ja kotitalousnaisissa on jo lähes 20 varautumiskouluttajaa.

Maa- ja kotitalousnaiset on pitänyt kotivaraa ja muita varautumisasioita esillä jo vuosikymmenien ajan. Olemme muun muassa järjestäneet tapahtumien yhteydessä kotivaranäyttelyitä ja puhuneet varautumisesta erilaisissa tilaisuuksissa.

Kun Huoltovarmuuskeskus vajaa kymmenen vuotta sitten perusti Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan, ns. KOVA-toimikunnan, myös Maa- ja kotitalousnaisista tuli sen jäsenjärjestö. Toiminnan aikana on muun muassa kehitetty yhteistyössä viranomaisten kanssa 72 tuntia -varautumissuositus, jonka mukaan kodeissa pitäisi pystyä pärjäämään itsenäisesti vähintään kolme vuorokautta, ennen kuin yhteiskunnan palvelut saadaan toimimaan häiriötilanteissa.

Kun 72 tuntia -varautumiskonsepti ja siihen liittyvä kouluttajakoulutus luotiin, ehdotin, että ainakin kaikki järjestötyössä mukana olevat toimihenkilöt osallistuisivat 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutukseen. Kun koronapandemia tänä vuonna iski ja monia koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia jouduttiin perumaan, tiedustelin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä, voisiko koulutuksen järjestää etäkoulutuksena.

Asiat järjestyivät nopeasti. Huhtikuussa järjestettiin 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutus kahtena koulutuskertana Zoom-sovelluksen avulla. Varautumiskouluttaja Kaci Bourdachen asiantuntevan opetuksen myötä järjestömme sai kertakoulutuksella lähes 20 uutta 72 tuntia -kouluttajaa eri puolille maata. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen verkossa kokonaan järjestetty 72 tuntia -kouluttajakoulutus, joten siinä mielessä teimme pioneerityönä yhdessä koulutuksen järjestäjän kanssa melkoisen digiloikan.

Kouluttautuminen on myös innostanut asiantuntijoitamme viemään asiaa eteenpäin heti tuoreeltaan. Varautumisasiat ovat olleet syksyllä esillä muun muassa Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten virtuaalisesti järjestetyissä jäsentapahtumissa. Osassa maata on myös päästy pitämään 72 tuntia -esittelyjä paikan päällä järjestetyissä tilaisuuksissa. Palautteen mukaan keskustelua on syntynyt kiitettävästi.

Järjestömme kautta on mahdollisuus tavoittaa paljon ihmisiä. Kotien varautuminen on meille tärkeä asia. Olemme sitoutuneita viemään viestiä eteenpäin myös vastaisuudessa. Muun muassa järjestömme verkkosivuilla on paljon tietoa aiheesta.

Olemme tyytyväisiä siihen, että myös suomalaisen tuotannon omavaraisuutta on alettu arvostaa yhä enemmän. Sekinhän on osa varautumista ja huoltovarmuutta.

Helena Velin

Kirjoittaja työskentelee järjestöpäällikkönä Maa- ja kotitalousnaisissa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Reilu sata vuotta sitten suomalaiset varastoivat ruokaa, jotta pysyivät hengissä talven yli. Tietotaito kulki isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Tänä päivänä tiedot ja taidot eivät enää välity sukupolvelta toiselle ja siksi ruokavarastoa pahan päivän varalle ei enää kaikilla ole.

Palveluyhteiskunta on muuttanut käyttäytymistämme. Kun kaupat ovat auki yötä päivää, ei monellakaan ole kotona ruokaa ja juomaa varastossa. Varsinkin kaupungeissa yksin asuvilla ja nuorilla voi olla jääkaapissa vain valo. Kun kotona ei ole mitään hätävaraa voi pelkkä sairastuminen aiheuttaa hankaluuksia. Eräs nainen pyysi kaupunginosan Facebook-ryhmässä apua, voisiko joku tuoda hänelle ruokaa, kun hänelle iski migreeni. Pieni kotivara olisi ollut paikallaan.

Kotivara on varautumista yllättäviin tilanteisiin, jonka avulla voidaan lieventää häiriöiden aiheuttamia haittoja ja helpottaa arjen sujumista. Hyvin varautuneet ihmiset kykenevät myös auttamaan muita hädässä olevia ja siten edistämään laajemmin yhteisön pärjäämistä. Kotivaralle voi tulla yllättävä tarve, jos ei sairastumisen tai tapaturman takia pääsekään kauppaan. Lisäksi kotivara on äärimmäisen tärkeä, jos esimerkiksi myrsky aiheuttaa pitkittyneen sähkökatkoksen ja kaupat joutuvat sulkemaan ovensa.

Häiriötilanteessa kansalaisten pitäisi pärjätä ainakin 72 tuntia omin avuin, jolloin viranomaisilla on aikaa saada palvelut käynnistettyä. Joka kodissa pitäisikin olla juomaa ja ruokaa sekä välttämättömiä tarvikkeita kolmeksi päiväksi. Muutama litra pullovettä ja puhtaat vesiastiat kuuluvat kodin vakiovarustukseen. Lisäksi varastossa tulisi olla muutamaksi päiväksi sellaisenaan syötäviä hyvin säilyviä elintarvikkeita. Kotivaraksi kannattaa varata vain ruokia, joita tulee normaalistikin käytettyä. Näin ruokien kierto sujuu eivätkä elintarvikkeet pääse vanhentumaan ja syntymään hävikkiä.

Tutkimusten mukaan maaseudulla on paremmat varastot ruokaa ja juomaa, kuin kaupungissa. Maalla kauppaan voi olla pitkä matka, lisäksi varastotilat ovat suuremmat, jolloin voi säilyttää suurempia määriä ruokaa. Perinteisesti maaseudulla ollaan myös enemmän omavaraisia, kasvatetaan kasviksia, kerätään luonnon antimia ja säilötään.

Jokaisen meistä tulisi huolehtia itsestään ja läheisistään sekä tietää miten varautua häiriötilanteisiin. Tietoa ja koulutusta omatoimisesta varautumisesta kotivarasta saa esimerkiksi pelastusalan ja kotitalousneuvonnan järjestöistä.

Onko sinulla kotona vettä ja ruokaa 72 tunniksi?

Kirjoittajat:
kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä, Marttaliitto
järjestöpäällikkö Helena Velin, Maa- ja kotitalousnaiset

Blogi on julkaistu alun perin 2.12.2019 Aamulehden mielipidekirjoituksena.

– Iskä, mahaan sattuu.

– OK, mene vessaan!

Käärin reiteiltä matot rullalle, raivaan lastenhuoneen lattialta lelut pois ja otan yrjöämpärit esiin. Rutiiniliikkeitä viiden lapsen isältä.

Elämän opetuksessa kantapää on ollut kovilla:

• Taudit tarttuvat, joten käsien pesua on hankala korostaa liikaa.
• Lakana ei suojaa patjaa oksennukselta, eikä ripulilta – patjansuojus suojaa.
• Saippua ei riitä taltuttamaan noroa. Kaapista on syytä löytyä aina klooripohjaista desinfiointiainetta. Putsaa säännöllisesti myös ovenkahvat, hanat jne.
• Erilliset yrjöämpärit ovat järkevä ostos, ja niitä on oltava enemmän, mitä perheenjäseniä – ämpäriä huuhdottaessa puhdas on löydyttävä tilalle.
• Sohvan kankaat on syytä olla irrotettavissa ja pestävissä.
• Yövalot nopeuttavat vessaan pääsyä.
• Siivousvälineiden on oltava hyvät – rättejä tarvitaan ja paketti kertakäyttöhanskojakin on ihan hyvä ostos.
• Käsidesi on pop.
• Tyynyjä ja peittoja on hyvä olla pari ylimääräistä.
• Jätesäkkirulla on järkevä ostaa etukäteen. Niihin saa sotkuiset vaatteet, lakanat jne. odottamaan pesua.
• Vessapaperia on oltava varastossa.
• Koti kannattaa pitää puhtaana ja ylimääräiset tavarat kannattaa heittää pois – helpottaa siivoamista.
• Uusin havaintoni on, että pyykkiä on syytä pestä aina, kun aikaa riittää. Niinkin tylsiä juttuja, kuin alushousuja tai liinavaatteita voi tulla ikävä, kun kaikki ovat pesussa / jätesäkissä.
• …ja jos on pieniä lapsia tai esim. iäkkäämpiä ja vahvasti liikuntarajoitteisia, niin pieni vaippavarasto on paikallaan.

Huolehdi nesteytyksestä ja seuraa vointia, erityisesti sylivauvat ja vanhukset kuivuvat hetkessä. Yllä oleva lista on vain suuntaa antava – selvitä etukäteen, mitkä oireet tarvitsevat ammattilaisen apua ja miten eri taudit leviävät. Ja tilanteen ollessa päällä, ota yhteyttä paikalliseen terveysneuvontaan, jos tarvetta ilmenee.

Vatsatautiin varautuminen toimii myös osana pandemiaan tai bioaseen käyttötilanteeseen varautumisessa, ja on yllättävän halpaa. Tuntuihan niiden erillisten yrjöämpäreiden ostaminen kaupassa melkein vitsiltä, mutta aamuyöllä pienten potilaiden laattaamista seuratessa ostopäätös tuntui melkein Nobelin palkinnon arvoiselta keksinnöltä, vaikka idea ei ollut edes oma.

MUTTA – mitä teet, kun vatsatauti tulee kylään vesi- tai sähkökatkon aikana, eikä mene ohi parissa päivässä – osaatko pitää riittävää hygieniatasoa yllä? Entä nestetasapainoa?

Lauri Salomäki

Kirjoittaja on omatoimisen varautumisen kotitarveharrastaja ja ammattilainen
ja työskentelee Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella palotarkastajana