Miten jaksaa pitkittyneessä koronakriisissä?

Pitkittynyt koronapandemia koettelee sietokykyämme, mutta siinä on eroja, miten kutakin meistä koetellaan. Eroamme toisistamme siinä, miten pandemia on meitä koskettanut, missä tilanteessa olimme ennen pandemiaa sekä siinä, millaiset voimavarat meillä on tällä taipaleella.

Korona koettelee turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunteen löytäminen alati muuttuvassa tilanteessa voikin olla haasteellista. Turvattomuuden kokemukset arjessa voivat näyttäytyä stressioireina, ja oireet voivat pitkittyessään vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen.

Koettu turvallisuus vaihtelee vahvasti eri ihmisten välillä. Tilanne, joka sinusta tuntuu täysin turvalliselta ja tavalliselta, saattaa toisesta tuntua uhkaavalta. Turvattomuuden kokemus voi viedä mielekkyyden myös miellyttävältä tekemiseltä. On tärkeää arvioida, jos on sellaisia tilanteita, jotka tuntuvat sinusta uhkaavilta tai kuormittavilta ja ehkä keskustella niistä läheisen kanssa. Ovatko tilanteet vältettävissä? Ovatko uhkakuvat realistisia ja miten tilanteet ehkä voisi kohdata turvallisemmin?

Tee itsellesi hengähdyshetkiä

Kyky kehon ja mielen rauhoittamiseen on olennaista, jotta selviytyisimme kriisistä hyvin. Rauhoittuminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, jos arki on kokonaisuudessaan muuttunut kuormittavaksi tai jos hyväksi toteamasi rauhoittumisen keinot ovat rajoitusten vuoksi muuttuneet mahdottomiksi.

Kuormitus voi myös pikkuhiljaa lisääntyä, kunnes yhtäkkiä huomaat, että on vaikeata nukkua tai suoriutua arjesta. Silloin voi olla hyvä miettiä, miten arkeen voisi saada sellaisia hengähdyshetkiä, jolloin voi olla rauhassa, joko rennosti oleilemalla tai esimerkiksi liikunnan parissa.

Etsi arkeesi vaihtelua

Koronapandemian ennakoimattomuus koettelee myös pystyvyyden kokemustamme. Voimme vain vähäisessä määrin omalla toiminnallamme vaikuttaa pandemian kokonaiskulkuun, eikä tartunnan riskiltä voi täysin suojautua. Tartunnan vaara saattaa myös estää meitä tekemästä sellaisia asioita, jotka olisivat hyväksi meille itsellemme tai läheisillemme.

Uhkaava tilanne ja rajoittunut arki voivat kapeuttaa mielikuvitustamme niin, että emme muista tai keksi sellaisia mukavia asioita, joita voi turvallisesti tehdä. Jos tuntuu, että elämä on liian rajoittunutta voi olla hyvä hetki ideoida, miten vaikkapa viikonlopun voisi viettää eri tavalla.

Onko rauhallisia paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan tai ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä? Myös vuodenaikojen vaihtelu luo uusia mahdollisuuksia. Voi esimerkiksi muistella, mitä aiempina vuosina tähän aikaan on tehnyt.

Kuka ilahtuisi yhteydenotostasi? Soita hänelle!

Yhteenkuuluvuuden tunne saa meidät toiminaan yksissä tuumin vaikeassakin tilanteessa. Se kertoo, että kuulumme johonkin ja että meistä välitetään. Koronapandemian tuomat rajoitukset koskevat meitä hyvin eri tavoin. Toiset kokevat, että päivän aikana ei jää yhtään omaa aikaa. Voi olla hyvin kuormittavaa, jos jatkuvasti on muiden kanssa kotona tai jos päivän aikana on toistuvia konflikteja. Toisten ihmiskontaktit ovat taas hyvin rajallisia. Yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on vaikeaa etäyhteyksien kautta. Eristäytyminen ja yksinäisyys tuovat myös helposti mukanaan epävarmuuden kokemuksia ja lisäävät stressiä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä tilanne on kuormittava kaikille ja että emme ole tässä asiassa yksin. Näin ollen voikin olla hyvä olla se henkilö, joka ottaa ensimmäisen askeleen yhteydenpitoon. Toisaalta voit ehkä suoda hengähdystauon toiselle intensiivisen arjen keskellä. Ketkä ovat siis näitä läheisiä, joihin voisi pitää enemmän yhteyttä ja ketkä taas niitä, joille voisit antaa lepotauon arjen keskellä?

Kaikessa tässä toivon ylläpitäminen on olennaista. Ja nimenomaan sellaisen toivon, joka lisää turvallisuuden, rauhallisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiamme, joita pandemia koettelee. Toivo, että voimme toimia vastuullisesti ja toisia tukevasti ja pärjätä tilanteesta huolimatta. Toivo, että tilanne muuttuu ja huominen on parempi. Toivo, että voimme itsekin toimia toivon siemenenä läheistemme elämässä.

Ferdinand Garoff

Kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) erikoistutkijana.