Ajankohtaista


Mikä ihmeen 72 tuntia -suositus?

Otsalamput käytössä sähkökatkon aikana.

Suomessa suositellaan kotitalouksia varautumaan häiriötilanteiden varalle siten, että kodeissa pärjättäisiin vähintään 72 tuntia itsenäisesti. Mutta miksi kotitalouksien pitäisi varautua kolmeksi vuorokaudeksi – eikö viikko olisi parempi?

Kotitalouksien varautuminen kriiseihin on ikiaikaista, mikä on helppo käsittää, kun pohtii elämää menneinä vuosisatoina. Aiheeseen voi tutustua lukemalla esimerkiksi mainion, historioitsija Ulla Koskisen, Suomessa selviytymisen historiaa -teoksen. Nykypäivään verrattuna perheiden, sukulaisten ja yhteisöjen apu sekä kriiseissä että arjessa on ollut hyvin merkittävä. Tämä voi tuntua vieraalta nykyihmisestä, joka toimii eräänlaisena solmukohtana palveluverkostojen laajassa kudelmassa ja on palveluyhteiskunnasta riippuvainen.

Solmukohtaan tulevat langat saattavat katketa. Sähkö, vesi, ruoka ja terveydenhuolto ovat vain esimerkkejä palveluista, jotka voivat häiriintyä. Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, kuten koronapandemia on osoittanut. Toisaalta uhkakuvia ei pidä liioitellakaan. Huoltovarmuustyötä seuranneena, olen ollut vaikuttunut, miten paljon varautumistyötä tehdään eri toimialoilla ja hyvä niin! Valitettavasti varautumisen lähtökohtana on ajatus, että kaikkia uhkia ei voida estää toteutumasta, eikä kaikkia edes välttämättä tunnisteta. Mutta se, mihin voidaan vaikuttaa, on varautumisen ja laajemmin kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Tässä kokonaisturvallisuuden maailmassa myös kotitalouksilla on tärkeä tehtävä täytettävänä ja siitä pitää osata kertoa selkeästi: 72 tuntia.

Mihin suositus perustuu?

Kotitalouksien varautumiseen tähtäävä 72 tuntia -suositus on käytössä useammassa maassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa katastrofien hoitoon keskittyvä FEMA (Federal Emergency Management Agency) on jo pitkään muistuttanut yhdysvaltalaisia, miten viranomaisilla voi kestää useita päiviä ennen kuin apu löytää perille. Suomeen suositus rantautui, kun huoltovarmuusorganisaatioon kuuluva Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta esitti suosituksen käyttöönottoa Suomessa. Taustatyöt aloitettiin vuonna 2016 ja seuraavana vuonna ryhdyttiin rakentamaan 72 tuntia -kouluttajien verkostoa.

Etenkin sähkökatkot nähtiin sellaisena uhkana, johon tulisi varautua. Tähän vaikuttivat mm. Hannu- ja Tapani-myrskyt, mutta myös valmiusharjoituksissa saadut kokemukset. Suosituksen soveltuvuus Suomeen perustuikin osittain VALVE 2014 -sähköhäiriöharjoituksesta saatuihin havaintoihin, joiden mukaan kantaverkon romahduksesta aiheutuva sähkökatko kestäisi todennäköisesti useita päiviä. Myös kansallinen riskiarvio (2015) uhkakuvineen oli tärkeä dokumentti, johon suositusta peilattiin. Keskeinen johtopäätelmä oli, että merkittävässä häiriössä kansalaisten omatoimisuus korostuu.

72 tuntia -suosituksen valintaan vaikutti myös halu parantaa etenkin kaupunkilaisten varautumista, sillä kansalaisten varautumiseen perehtyvän tutkimuksen mukaan heidän varautumistoimensa näyttävät olevan muita vähäisemmät. Kaupungistuminen vaikuttaa varautumisen tapoihin, ja pidettiin epärealistisena vaatia kerrostaloasujilta viikkokausia kestäviä kotivaroja tai aggregaatteja. Varautumistutkimuksissa on havaittu, että liialliset vaatimukset varautumisesta koetaan luotaantyöntäviksi. Vähäisempikin varautuminen on parempi kuin ei varautumista laisinkaan. Toisaalta kyseessä on minimisuositus, josta ei pidä tulla maksimia. Jatkossakin saa varautua, vaikka kuukauden tarpeisiin.

Käsityksemme mukaan tulevaisuudessa on entistä enemmän ihmisiä, joilla varautuminen ei ole osana elämäntapaa (esim. varastointitila, varalämmitys, omavaraisuus) kuten aikaisemmin on ollut. Tällöin varautumisosaamista joudutaan edistämään ja opettamaan. Väestönsuojelun näkökulmasta 72 tunnin suositus oli myös yhdenmukainen nykyisen pelastuslain kanssa, jonka mukaan väestönsuojat, esimerkiksi taloyhtiöissä, tulisi saada käyttökuntoon 72 tunnissa.

Viranomaisten ja yritysten lisäksi myös järjestöillä on tärkeä tehtävä

Järjestöjen rooli varautumisen edistäjänä ei ole mikään uusi asia. 1900-luvun alkupuolelta asti on ollut järjestöjä, jotka ovat halunneet edistää kansalaisten pärjäämistä kriisien keskellä. Edelleen lukuisissa järjestöissä panostetaan varautumiseen ja väestönsuojeluun liittyvien taitojen ja tietojen leviämiseen. Jokainen järjestö voi löytää varautumisesta oman näkökulmansa. Yksi neuvoo kotitalouksia ruokahuollon ja kotivaran osalta, toinen opettaa vanhuksille kybertaitoja ja kolmas näyttää nuorille, miten tulet tehdään. Yhteistä näille kaikille on sanoma, jossa kannustetaan kansalaisia omatoimisuuteen ja aktiiviseen elämänotteeseen. Näistä taitavista kansalaisista, jotka tietävät omalla toiminnalla olevan merkitystä hädän hetkellä, muodostuu kriisinkestävän yhteiskunnan selkäranka.

 

Heikki Laurikainen.

 

Heikki Laurikainen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä ja toimii puheenjohtajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

 

Maa- ja kotitalousnaiset panostaa 72 tuntia -työhön

Naisia pöydän ääressä kokoushuoneessa keskustelemassa.

Viesti häiriötilanteisiin varautumisen tärkeydestä leviää. Maa- ja kotitalousnaisissa on jo lähes 20 varautumiskouluttajaa.

Maa- ja kotitalousnaiset on pitänyt kotivaraa ja muita varautumisasioita esillä jo vuosikymmenien ajan. Olemme muun muassa järjestäneet tapahtumien yhteydessä kotivaranäyttelyitä ja puhuneet varautumisesta erilaisissa tilaisuuksissa.

Kun Huoltovarmuuskeskus vajaa kymmenen vuotta sitten perusti Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan, ns. KOVA-toimikunnan, myös Maa- ja kotitalousnaisista tuli sen jäsenjärjestö. Toiminnan aikana on muun muassa kehitetty yhteistyössä viranomaisten kanssa 72 tuntia -varautumissuositus, jonka mukaan kodeissa pitäisi pystyä pärjäämään itsenäisesti vähintään kolme vuorokautta, ennen kuin yhteiskunnan palvelut saadaan toimimaan häiriötilanteissa.

Kun 72 tuntia -varautumiskonsepti ja siihen liittyvä kouluttajakoulutus luotiin, ehdotin, että ainakin kaikki järjestötyössä mukana olevat toimihenkilöt osallistuisivat 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutukseen. Kun koronapandemia tänä vuonna iski ja monia koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia jouduttiin perumaan, tiedustelin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä, voisiko koulutuksen järjestää etäkoulutuksena.

Asiat järjestyivät nopeasti. Huhtikuussa järjestettiin 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutus kahtena koulutuskertana Zoom-sovelluksen avulla. Varautumiskouluttaja Kaci Bourdachen asiantuntevan opetuksen myötä järjestömme sai kertakoulutuksella lähes 20 uutta 72 tuntia -kouluttajaa eri puolille maata. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen verkossa kokonaan järjestetty 72 tuntia -kouluttajakoulutus, joten siinä mielessä teimme pioneerityönä yhdessä koulutuksen järjestäjän kanssa melkoisen digiloikan.

Kouluttautuminen on myös innostanut asiantuntijoitamme viemään asiaa eteenpäin heti tuoreeltaan. Varautumisasiat ovat olleet syksyllä esillä muun muassa Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten virtuaalisesti järjestetyissä jäsentapahtumissa. Osassa maata on myös päästy pitämään 72 tuntia -esittelyjä paikan päällä järjestetyissä tilaisuuksissa. Palautteen mukaan keskustelua on syntynyt kiitettävästi.

Järjestömme kautta on mahdollisuus tavoittaa paljon ihmisiä. Kotien varautuminen on meille tärkeä asia. Olemme sitoutuneita viemään viestiä eteenpäin myös vastaisuudessa. Muun muassa järjestömme verkkosivuilla on paljon tietoa aiheesta.

Olemme tyytyväisiä siihen, että myös suomalaisen tuotannon omavaraisuutta on alettu arvostaa yhä enemmän. Sekinhän on osa varautumista ja huoltovarmuutta.

 

Helena Velin.

 

Helena Velin

Kirjoittaja työskentelee järjestöpäällikkönä Maa- ja kotitalousnaisissa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Kysymyksiä ja vastauksia koronavirukseen liittyvästä kotitalouksien varautumisesta

Papuja, banaaneja, pähkinöitä, kaurahiutaleita ja pullovettä.

72 tunnin varautumissuositus on voimassa ympäri vuoden ja koskee kaikenlaisia yhteiskunnan häiriötilanteita. Onpa kyse häiriöistä sähkönjakelussa tai saastuneesta juomavedestä, kotitalouksilla olisi hyvä olla valmius pärjätä ilman viranomaisten apua ainakin 72 tunnin ajan. Samoista varautumisvinkeistä on apua myös pandemiassa.

Miksi varautumissuositus on juuri 72 tuntia?

Kyse on järjestöjen ja viranomaisten yhdessä sopimasta ajasta. Taustalla on ajatus, että jos kotitalouksilla olisi valmius pärjätä ilman viranomaisten apua ainakin 72 tuntia, viranomaisilla olisi aikaa keskittyä korjaamaan häiriötilanne ja auttaa niitä, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa. Tämä koskee nimenomaan häiriöitä sähkön- ja vedenjakelussa.

Mutta 72 tunnin varautuminen auttaa myös esimerkiksi sairastumisen varalta. Jos sairastuneella on kotona valmiiksi kotivaraa 72 tunniksi, hänen ei tarvitse lähteä sairaana kauppaan, vaan hän voi rauhassa miettiä, tarvitseeko hän ruokaa pidemmäksi aikaa ja miten hän järjestää asian.

Nyt koronaviruksen aikaan ohjeistetaan, ettei sairastuneena saisi mennä kauppaan ollenkaan, vaikka olisi vain flunssassa. Eikö 72 tunnin ruokavarasto ole silloin aivan liian vähäinen?

Kauppaan ei tulisi mennä sairaana, joten on hyvä pohtia vaihtoehtoisia tapoja saada ostokset kotiin. Etukäteen voi sopia ystävien ja lähipiirin kanssa, miten auttaminen tapahtuu. Joku toinen voi käydä hakemassa ostokset ja jättää ne kodin ulkopuolelle. Rahan siirrossa erilaiset sähköiset palvelut kuten MobilePay ovat käteviä käyttää lähipiirin kesken.

72 tunnin varautumissuositus on minimi. Ruokaa saa toki hankkia kotiin enemmänkin. Nyt koronapandemian aikaan kansalaisia on kehotettu välttämään ylimääräisiä kontakteja, joten jos mahdollista, kaupassakäyntirytmiä kannattaa harventaa eli ostaa kerralla hiukan suuremman määrän tarvittavia tuotteita.

Mitä ruokaa kotiin kannattaisi hankkia siltä varalta, että sairastuu lähiviikkoina?

Kotiin kannattaa hankkia juuri niitä ruokia, joita tavallisestikin syö. Mutta erityisesti kannattaa tietysti hankkia hyvin säilyviä ruokia. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • mehuja ja mehukeittoja
  • tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä
  • leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja
  • muroja, myslejä, hiutaleita, pähkinöitä, siemeniä
  • kuivattuja hedelmiä, kuten rusinoita, luumuja, taateleita
  • hilloja, soseita
  • huoneenlämmössä säilyvää maitoa ja kasvijuomia
  • kala-, liha- ja papusäilykkeitä
  • välipalapatukoita, keksejä, suklaata, sipsejä

Ja lemmikkien omistajien pitää tietysti muistaa varata ruokaa myös lemmikeille.

Ostoksissa kannattaa huomioida monipuolisuus, jolloin vähennetään riskiä, että yksittäiset tuotteet pääsisivät loppumaan kaupasta.

Voivatko ruoka ja muut kodin perustarvikkeet loppua kaupoista?

Mikäli kaikki ihmiset hamstraavat ruokaa ja muita tarvikkeita samaan aikaan, voivat tuotteet loppua tilapäisesti. Elintarvikkeiden tuotanto ja tavaravirta toimivat kuitenkin normaalisti. Näin vakuuttaa Päivittäistavarakauppa ry:stä toimitusjohtaja Kari Luoto.

Kuulun riskiryhmään enkä uskalla mennä kauppaan. Mitä teen?

Nyt on erinomainen tilaisuus pyytää apua sukulaisilta, ystäviltä tai naapureilta. Myös eri ruokakaupat tarjoavat kotiinkuljetusta. Tilaukset tehdään verkossa ja saatavilla olevat maksutavat ovat kauppakohtaisia. Lisäksi on paljon ravintoloita, jotka tarjoavat kotiinkuljetuspalveluita.

Sosiaalinen eristäytyminen tuntuu raskaalta, mitä keinoja on piristää arkea?

Koronaviruksen tartuntojen ehkäisyssä fyysisten kontaktien rajaaminen on keskeinen toimenpide. Arjessa kannattaa nyt lisätä yhteydenpitoa puhelimitse ja vaikkapa sosiaalista mediaa käyttämällä. Internetin välityksellä voi myös yhdessä pelata erilaisia pelejä ja viettää aikaa virtuaalisesti.

Liikunta on hyvä tapa piristää kehoa ja mieltä. Fyysisten tapaamisten vähentyessä arkiliikkuminen saattaa vähentyä, joten kannattaa lisätä ulkoilua ja tehdä esimerkiksi kotijumppaa.

***

Jos sinulla juolahtaa mieleen kysymys, joka liittyy kotitalouksien varautumiseen ja koronavirukseen, laita meille viesti. Osoite on 72tuntia@spek.fi.

***

Ja muistetaan vielä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen opit koronavirustartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi: pestään käsiä ja ollaan tarkkoja, ettei yskitä tai aivastella päin toisia.

 

 

Pohjanmaalle suunnitellut kotitalouksien varautumiseen keskittyvät keskustelutilaisuudet peruttu

Varautuminen kotona -esitteitä pöydällä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö oli ilmoittanut järjestävänsä Vaasassa, Kokkolassa ja Seinäjoella useita yleisötilaisuuksia, joissa oli tarkoitus perehtyä 72 tunnin varautumissuositukseen eli siihen, miten kotitaloudet voivat varautua häiriötilanteisiin. Valitettavasti juuri nimenomaan häiriötilanne eli koronavirus aiheutti sen, että tilaisuudet on tämän kevään osalta peruttu.

– Olemme tietenkin valtavan pahoillamme, että emme pysty järjestämään tilaisuuksia, sanoo Sirpa Suomalainen, joka työskentelee erityisasiantuntijana SPEKin Pohjanmaan toimipisteessä.

– Jos tästä jotain myönteistä pitää löytää, niin se on ihmisten kasvanut kiinnostus varautumista kohtaan. Kotivara kiinnostaa aivan eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi sitten, Suomalainen jatkaa.

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla häiriötilanteessa valmius selvitä ainakin 72 tuntia ilman viranomaisten apua. Kyse on viranomaisten ja järjestöjen laatimasta varautumissuosituksesta. Erityisesti häiriöt sähkön- tai vedenjakelussa ovat tilanteita, joissa kotitalouksien varautuminen helpottaisi viranomaisten auttamispainetta.

72 tunnin varautumissuositukseen ja kotivaraan liittyvät kysymykset voi lähettää osoitteeseen 72tuntia@spek.fi.

Kansalaisilta tulleista kysymyksistä kootaan kysymyksiä ja vastauksia -sivu, jossa pyritään vastaamaan mahdollisimman kattavasti kotitalouksien varautumista koskeviin kysymyksiin.

Poikkeustilanteita varten voi harjoitella keskustelemalla niistä läheisten kanssa

Voimalinjoja.

Kun sähköt katkeavat keskellä kaupunkia, alkaa usein sosiaalisessa mediassa kysely, mitä on tapahtunut. Puolen tunnin katkos koetaan jo pitkäksi. Jos puhelinten ja tietokoneiden lataus on ollut vähissä katkoksen tullessa, ei niilläkään saa enää pian yhteyttä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK tutki kansalaisten kriisinkestävyyttä ja sen mukaan asuinpaikalla näyttää olevan merkitystä siihen, miten pärjätään poikkeusoloissa.

Suunnitelmallisuus, kuten häiriötilanteista keskustelu, on osa varautumista. SPEKin kyselytutkimuksen mukaan maalla asuvat ovat keskustelleet häiriötilanteisiin varautumisesta keskimäärin kaupunkilaisia useammin. Heistä poikkeustilanteisiin varautumisesta on läheistensä kanssa keskustellut yli puolet, kaupungeissa noin 40 prosenttia väestöstä.

Kun mahdollisesti eteen tulevia asioita on käyty läpi, on varsinaisessa kriisitilanteessa ”helppo” toimia; tiedetään jo toimintamallit, joilla tilannetta saadaan parannettua.

SPEK haastatteli tutkimuksessa tuhatta ihmistä.

Mallia maaseudusta

Maalla asuvat arvioivat pärjäävänsä lähestulkoon kaikin tavoin ja kaikkien resurssien osalta pidempään kuin kaupunkilaiset.

Maaseudulla asuvista reilusti yli puolet eli 61 prosenttia on sitä mieltä, että varautuminen kuuluu normaaliin arkeen. Lähiöissä näin ajattelee vain reilu kolmannes eli 35 prosenttia ja kaupunkien keskustoissa 43 prosenttia.

Maaseudulla selviytymistä kriiseissä auttaa se, että esimerkiksi lämmitykseen on olemassa vaihtoehtoja eli puuhellaa, takkaa ja leivinuunia. Myös kotivara eli elintarvikkeet ja vesi sekä naapuriapu ovat luonnollisia asioita, kun asutaan kauempana palveluista.

Myös kokemus auttaa. Kotitalouksissa ja yhteisöissä, joilla on kokemusta aikaisemmista häiriötilanteista, ilmenee tilanteiden vaatimaa kykyä ja kekseliäisyyttä tunnistaa häiriötilanteiden aiheuttamat ongelmat sekä priorisoida omaa toimintaansa ongelmatilanteissa.

Erityisesti kaupungeissa tarvitaan vesiapua

Maalla asuvista 74 prosenttia arvioi pärjäävänsä ilman juoksevaa vettä vähintään kolme vuorokautta. Vastaavasti kaupunkien keskustoissa asuvista 51 prosenttia arvioi selviävänsä vastaavalla tavalla. Lähiöissä luku on 41 prosenttia.

Myös sähköttä pärjääminen korostuu maaseudulla, jossa 86 prosenttia kotitalouksista pärjäisi vähintään kolme vuorokautta. Kaupunkialueilla asuvista yli kolme vuorokautta pärjäisi sähköttä selkeästi pienempi osa, keskustoissa 65 prosenttia ja lähiöissä 55 prosenttia.

Maaseudulla on tyypillistä, että varsinkin omakotitalouksissa on varavirtaa antava aggregaatti. Myös naapuriapua saadaan pienissä kylissä ja taajamissa hyvinkin herkästi.

Tulotaso vaikuttaa pärjäämiskokemukseen

Myös tulotasolla on merkitystä poikkeustilanteisiin varautumisiin ja niiden aikana pärjäämiseen. SPEKin tutkimukseen vastanneista ne, jotka arvioivat taloutensa tulojen riittävyydessä olevan vaikeuksia, arvioivat pärjäävänsä ilman ruokakaupassa käyntiä vähemmän aikaa kuin taloudellisesti paremmin toimeentulevat kotitaloudet.

Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista kotitalouksista 82 prosenttia pärjäisi vähintään kolme vuorokautta ilman täydennyksiä, kun taloudellisesti paremmin pärjäävistä vastaava osuus on 91 prosenttia.

Myös ilman juoksevaa vettä pärjäämisessä on vastaavantyyppinen tulos. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista talouksista vähintään kolme vuorokautta ilman juoksevaa vettä arvioi pärjäävänsä vain 44 prosenttia kotitalouksista, kun paremmin pärjäävissä luku on 55 prosenttia.

Teksti: Kari Kauppinen

Lue myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön sivuilla 14.1.2019 julkaistu artikkeli Jokaisen kodin oma selviytymispaketti on kotivara.

Uusi kotivara-esite muistuttaa, että kotoa pitäisi löytyä vettä ja ruokaa ainakin 72 tunniksi

Kolmen päivän kotivara -esitteet pöydällä.

Sairastuminen tai tapaturma voi aiheuttaa tilanteen, ettet pääse kauppaan. Silloin on hyvä, jos kaapeista löytyy jotain syötävää. Lisäksi kannattaa varautua häiriöihin, joiden takia kauppaan eivät pääse muutkaan: jos esimerkiksi myrsky katkoo sähköt ja kauppojen on pidettävä ovensa kiinni. Varsinkin silloin kotoa löytyvä juomavesi, kasvikset, säilykkeet, murot ja näkkileipä tulisivat suureen tarpeeseen.

Kolmen päivän kotivara -esitteessä kerrotaan, mitä pakastimen ja jääkaapin käytössä tulee huomioida sähkökatkon aikana, miten ruokaa voi valmistaa sähkökatkon aikana ja mitä kaikkea juotavaa ja syötävää kotiin olisi hyvä varata.

Lisäksi esitteessä on esimerkki siitä, millainen yhden aikuisen kolmen päivän kotivara voisi olla. Kyse on nimenomaan siitä, millainen se voisi olla, sillä kunkin kotivara koostuu nimenomaan sellaisista elintarvikkeista, joita muutenkin tulee käytettyä.

Kolmen päivän kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta.

72 tuntia -koulutusten kotivara-vinkit ovat Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten laatimia.

4-sivuinen Kolmen päivän kotivara -esite on tehty suomeksi ja ruotsiksi. Esitteitä voi tilata Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön verkkokaupasta.

Lisäksi kotivarasta on tehty kuusi suomenkielistä ja kuusi ruotsinkielistä videota:

 

Jokaiseen kotiin kotivara

Hedelmiä, vihanneksia, kananmunia, hilloa ja mehua.

Reilu sata vuotta sitten suomalaiset varastoivat ruokaa, jotta pysyivät hengissä talven yli. Tietotaito kulki isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Tänä päivänä tiedot ja taidot eivät enää välity sukupolvelta toiselle ja siksi ruokavarastoa pahan päivän varalle ei enää kaikilla ole.

Palveluyhteiskunta on muuttanut käyttäytymistämme. Kun kaupat ovat auki yötä päivää, ei monellakaan ole kotona ruokaa ja juomaa varastossa. Varsinkin kaupungeissa yksin asuvilla ja nuorilla voi olla jääkaapissa vain valo. Kun kotona ei ole mitään hätävaraa voi pelkkä sairastuminen aiheuttaa hankaluuksia. Eräs nainen pyysi kaupunginosan Facebook-ryhmässä apua, voisiko joku tuoda hänelle ruokaa, kun hänelle iski migreeni. Pieni kotivara olisi ollut paikallaan.

Kotivara on varautumista yllättäviin tilanteisiin, jonka avulla voidaan lieventää häiriöiden aiheuttamia haittoja ja helpottaa arjen sujumista. Hyvin varautuneet ihmiset kykenevät myös auttamaan muita hädässä olevia ja siten edistämään laajemmin yhteisön pärjäämistä. Kotivaralle voi tulla yllättävä tarve, jos ei sairastumisen tai tapaturman takia pääsekään kauppaan. Lisäksi kotivara on äärimmäisen tärkeä, jos esimerkiksi myrsky aiheuttaa pitkittyneen sähkökatkoksen ja kaupat joutuvat sulkemaan ovensa.

Häiriötilanteessa kansalaisten pitäisi pärjätä ainakin 72 tuntia omin avuin, jolloin viranomaisilla on aikaa saada palvelut käynnistettyä. Joka kodissa pitäisikin olla juomaa ja ruokaa sekä välttämättömiä tarvikkeita kolmeksi päiväksi. Muutama litra pullovettä ja puhtaat vesiastiat kuuluvat kodin vakiovarustukseen. Lisäksi varastossa tulisi olla muutamaksi päiväksi sellaisenaan syötäviä hyvin säilyviä elintarvikkeita. Kotivaraksi kannattaa varata vain ruokia, joita tulee normaalistikin käytettyä. Näin ruokien kierto sujuu eivätkä elintarvikkeet pääse vanhentumaan ja syntymään hävikkiä.

Tutkimusten mukaan maaseudulla on paremmat varastot ruokaa ja juomaa, kuin kaupungissa. Maalla kauppaan voi olla pitkä matka, lisäksi varastotilat ovat suuremmat, jolloin voi säilyttää suurempia määriä ruokaa. Perinteisesti maaseudulla ollaan myös enemmän omavaraisia, kasvatetaan kasviksia, kerätään luonnon antimia ja säilötään.

Jokaisen meistä tulisi huolehtia itsestään ja läheisistään sekä tietää miten varautua häiriötilanteisiin. Tietoa ja koulutusta omatoimisesta varautumisesta kotivarasta saa esimerkiksi pelastusalan ja kotitalousneuvonnan järjestöistä.

Onko sinulla kotona vettä ja ruokaa 72 tunniksi?

Kirjoittajat:
kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä, Marttaliitto
järjestöpäällikkö Helena Velin, Maa- ja kotitalousnaiset

Blogi on julkaistu alun perin 2.12.2019 Aamulehden mielipidekirjoituksena.

 

Ämpäreiden tärkeyttä ei voi liioitella

Ämpäreitä.

– Iskä, mahaan sattuu.

– OK, mene vessaan!

Käärin reiteiltä matot rullalle, raivaan lastenhuoneen lattialta lelut pois ja otan yrjöämpärit esiin. Rutiiniliikkeitä viiden lapsen isältä.

Elämän opetuksessa kantapää on ollut kovilla:

  • Taudit tarttuvat, joten käsien pesua on hankala korostaa liikaa.
  • Lakana ei suojaa patjaa oksennukselta, eikä ripulilta – patjansuojus suojaa.
  • Saippua ei riitä taltuttamaan noroa. Kaapista on syytä löytyä aina klooripohjaista desinfiointiainetta. Putsaa säännöllisesti myös ovenkahvat, hanat jne.
  • Erilliset yrjöämpärit ovat järkevä ostos, ja niitä on oltava enemmän, mitä perheenjäseniä – ämpäriä huuhdottaessa puhdas on löydyttävä tilalle.
  • Sohvan kankaat on syytä olla irrotettavissa ja pestävissä.
  • Yövalot nopeuttavat vessaan pääsyä.
  • Siivousvälineiden on oltava hyvät – rättejä tarvitaan ja paketti kertakäyttöhanskojakin on ihan hyvä ostos.
  • Käsidesi on pop.
  • Tyynyjä ja peittoja on hyvä olla pari ylimääräistä.
  • Jätesäkkirulla on järkevä ostaa etukäteen. Niihin saa sotkuiset vaatteet, lakanat jne. odottamaan pesua.
  • Vessapaperia on oltava varastossa.
  • Koti kannattaa pitää puhtaana ja ylimääräiset tavarat kannattaa heittää pois – helpottaa siivoamista.
  • Uusin havaintoni on, että pyykkiä on syytä pestä aina, kun aikaa riittää. Niinkin tylsiä juttuja, kuin alushousuja tai liinavaatteita voi tulla ikävä, kun kaikki ovat pesussa / jätesäkissä.
  • …ja jos on pieniä lapsia tai esim. iäkkäämpiä ja vahvasti liikuntarajoitteisia, niin pieni vaippavarasto on paikallaan.

Huolehdi nesteytyksestä ja seuraa vointia, erityisesti sylivauvat ja vanhukset kuivuvat hetkessä. Yllä oleva lista on vain suuntaa antava – selvitä etukäteen, mitkä oireet tarvitsevat ammattilaisen apua ja miten eri taudit leviävät. Ja tilanteen ollessa päällä, ota yhteyttä paikalliseen terveysneuvontaan, jos tarvetta ilmenee.

Vatsatautiin varautuminen toimii myös osana pandemiaan tai bioaseen käyttötilanteeseen varautumisessa, ja on yllättävän halpaa. Tuntuihan niiden erillisten yrjöämpäreiden ostaminen kaupassa melkein vitsiltä, mutta aamuyöllä pienten potilaiden laattaamista seuratessa ostopäätös tuntui melkein Nobelin palkinnon arvoiselta keksinnöltä, vaikka idea ei ollut edes oma.

MUTTA – mitä teet, kun vatsatauti tulee kylään vesi- tai sähkökatkon aikana, eikä mene ohi parissa päivässä – osaatko pitää riittävää hygieniatasoa yllä? Entä nestetasapainoa?

 

Lauri Salomäki

Kirjoittaja on omatoimisen varautumisen kotitarveharrastaja ja ammattilainen
ja työskentelee Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella palotarkastajana

 

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa

Yleisö kuuntelee opintopäivien puhujaa.

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 4/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Päätöksenteossa ja valmiusharjoituksissa pitäisi miettiä myös pitkän aikavälin vaikutuksia

Ilmastonmuutos on edennyt. Kansainvälinen ilmastopolitiikka on kiristynyt ja EU on kehittänyt direktiivejään siihen suuntaan, että paikallistasolla tulee toimia. Helsingiltä vaaditaan linjauksia lämmitys- ja liikenneratkaisuissa. Mitä päätöksiä Helsingin kaupungin johto ja viranomaiset tekevät? Tämä on lähtöasetelma professori Janne Hukkisen vetämässä päämajaharjoituksessa marraskuun lopussa.

Professori Janne Hukkinen

Professori Janne Hukkinen kertoi Helsingissä loppuvuodesta järjestettävästä valmiusharjoituksesta, jossa kaupungin viranomaiset joutuvat ottamaan kantaa hankaliin ympäristökysymyksiin.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen on perehtynyt viheliäisiin sosio-ekologisiin murroksiin. Onneksi hän on niitä akateemisia asiantuntijoita, jotka osaavat avata käyttämänsä termit myös sellaiseen muotoon, että tavallinen kuulija pääsee kärryille, mistä on kyse.

Viheliäisyydellä Hukkinen viittaa monimutkaisiin ongelmiin, joissa ratkaisuyritykset luovat uusia ongelmia. Esimerkkinä viheliäisestä ongelmasta Hukkinen otti esille ekotehokkaiksi kehitetyt tuotteet: kun perheeseen ostetaan auto, joka kuluttaa entistä vähemmän bensaa, säästyy bensarahaa ja niinpä perheeseen ostetaan säästyneillä rahoilla toinen auto. Se siitä ekotehokkuudesta.

Kiireessä voidaan tehdä hyvää tarkoittavia päätöksiä, joiden kauaskantoisia vaikutuksia ei mietitä.

– Tavallisissa valmiusharjoituksissa ei ole sitä ylellisyyttä, että pystyttäisiin miettimään pitkän aikavälin vaikutuksia. Meidän tulevassa päämajaharjoituksessamme lähdetään siitä, että mietitään, mitä tehdyistä päätöksistä seuraa. Jos nyt päätetään toimia näin, mitä siitä seuraisi ja mikä tilanne olisi vuonna 2030? Entä vuonna 2040?

– Ja mikä tärkeintä, harjoituksen lopussa järjestetään avoin strateginen pohdinta: mitä olisi tapahduttava toisin eli missä kohdassa mokattiin?

Ilmastonmuutostutkimuksesta apua viranomaisten ja yritysten varautumiseen

Ihmisten toiminnan seurauksena ilmakehään on päässyt kasvihuonekaasuja ja sen seurauksena maapallon keskilämpötila on kohonnut. Nyt lasketaan, millaisilla ilmastopoliittisilla toimenpiteillä maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt saataisiin laskuun ja mitä siitä seuraisi.

Meteorologi Ilona Láng

Meteorologi Ilona Láng kertoi, miten ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustaminen on vaikeaa, koska muutokset vaikuttavat koko ekosysteemiin.

Meteorologi Ilona Láng heijastaa valkokankaalle toinen toistaan dramaattisempia diagrammeja ja päästää suustaan pysäyttäviä lauseita.

– Hiilidioksidia ja metaania on ilmakehässä enemmän kuin koskaan 800 000 vuoden aikana.

Suomen keskilämpötila 1847 - 2018

Suomen keskilämpötila 1847 – 2018, ilmastoopas.fi

– Pystymme arvioimaan vain suuntaa-antavasti, mitä riskejä ja ääri-ilmiöitä on odotettavissa, mutta on selvää, että ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä.

– Täällä Suomessa lämpötila nousee kaikkina vuodenaikoina, mutta talvella vielä enemmän kuin kesällä. Talvista tulee vähälumisempia. Helleaallot ja metsäpalot yleistyvät. Ilmasto on entistä suotuisampi monille tuholaisille ja taudeille.

– Jatkossa talvella sataa selvästi nykyistä enemmän ja kesäisten rankkasateiden arvioidaan voimistuvan. Tulvat lisääntyvät.

– On tärkeää, että ilmastoriskejä tutkitaan ja samalla perehdytään niiden vaikutuksiin. Olennaista ei ole ennustaa vain myrskytuulen nopeutta, vaan myös sitä, kuinka moni talous jäisi myrskyn seurauksena sähköttä.

– Ilmastoriskien tutkimuksella kehitetään työkaluja kunnille, pelastuslaitoksille ja yrityksille. Näin kaikki osaavat varautua sääuhkiin entistä nopeammin ja tehokkaammin.

Lahti ilmastomuutokseen sopeutumisen edelläkävijänä

Onneksi olkoon Lahti! Kaupunki on valittu Euroopan ympäristöpääkaupungiksi vuodelle 2021. Voittoa on perusteltu sillä, miten hienosti Lahti on hillinnyt, sopeutunut ja varautunut ilmastonmuutokseen. Lahden kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen nimeää syyn, miksi teema kiinnostaa: talviurheilukaupungin päättäjiä kiinnostaa, kun tilastot osoittavat jo nyt, että Lahden talvet ovat lämmenneet.

Lahden kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen

Lahden kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen on aktivoinut lahtelaisia miettimään, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten siihen sopeudutaan.

Rosberg-Airaksinen luettelee, mitä kaikkea Lahdessa on viime vuosina tehty. Poikkihallinnollinen työryhmä keräsi kaikki ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja hillitsemiseen liittyvät toimenpiteet Lahden alueelta. Järjestettiin asukasiltoja ja ilmastoluentoja. Tavattiin sidosryhmiä ja kaupungin johtoa.

– Kaupungin johtoryhmälle järjestimme työpajan, jossa kaikki saivat käyttöönsä leikkirahaa. Sitä sitten ohjattiin erilaisiin ympäristöä kohentaviin toimenpiteisiin. Harjoituksessa leikkirahaa sai sijoittaa mm. viheralueiden lisäämiseen, katujen kunnossapitoon ja pelastustoimen resursseihin. Ei leikkirahaharjoitus takaa rahoitusta oikeassa elämässä, mutta saimme aikaiseksi hyvää keskustelua. Toimenpiteiden priorisointi selkeni.

– Kaikissa järjestämissämme tilaisuuksissa kävi selväksi, että ihmiset puhuvat kyllä mielellään ilmastonmuutoksesta, mutta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi vaadittavista toimenpiteistä on paljon hankalampaa keskustella.

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Talven yli selviämisestä 72 tunnin selviämiseen – vuosisadat vaihtuvat, mutta varautumisessa on edelleen paljon samaa

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Opintopäivien yleisöä.

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 3/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Vesiastioita ei voi koskaan olla liikaa

Nousiaisten keskuskeittiössä valmistetaan joka päivä 1200 lounasta. Sama määrä ruokaa saatiin valmistettua myös tammi-helmikuun vaihteessa 2018 siitä huolimatta, että hanasta tullutta vettä ei voitu käyttää ruoan valmistamiseen eikä astioiden, laitteiden tai keittiön puhdistamiseen.

Ruokahuoltopäällikkö Sinikka Honkavaara

Ruokahuoltopäällikkö Sinikka Honkavaara kertoi, miten Nousiaisten keskuskeittiössä selvittiin ruoanvalmistuksesta saastuneesta vesijohtovedestä huolimatta.

– Tammikuun lopulla 2018 sain rehtoreilta viestiä, että vatsatautia oli liikkeellä. Keittiöalan ihmisenä aloin heti miettiä, onko ruoassa ollut jotain. Pian tulikin viesti, että kaikki vesi on keitettävä, koska puhdas ja likainen vesi olivat menneet sekaisin, kertoo ruokahuoltopäällikkö Sinikka Honkavaara Nousiaisten keskuskeittiöstä.

Veden keittäminen ei osoittautunut haasteeksi, mutta jäähdyttäminen sen sijaan osoittautui. Suuria kattiloita ei ollut tarpeeksi. Ja kun kunta järjesti tankkeja, joista olisi saanut hakea vettä, veden saatavuus ei ollut enää ongelma, mutta veden kuljettaminen sen sijaan oli. Keittiöstä ei löytynyt riittävästi astioita veden hakemiseen.

– Yllättävän vähällä vedellä me tulimme toimeen, vaikka olimme erityisen huolellisia ruoan kanssa kosketuksissa olevien pintojen puhdistuksessa ja käsihygieniassa.

– Kun tilanne oli ohi, putket tehokloorattiin. Uunit, painekeittokaapit, kahvinkeittimet, vedenkeittimet, juoma-automaatit, vesijakelimet ja astianpesukoneet piti puhdistaa. Kyllä me minusta aika hyvin pärjättiin, Honkavaara summaa.

Vesilaitokset ovat varautuneet suunnilleen kaikkeen muuhun paitsi ämpäreiden varastointiin

Suomessa on noin 100 000 kilometriä vesilaitosten vesijohtoverkostoa. 90 prosenttia väestöstä saa vetensä vesilaitoksilta ja olemme tottuneet luottamaan, että hanasta tulee aina puhdasta vettä.

Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen

Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen kertoi, miten vesihuoltolaitokset ovat varautuneet häiriötilanteisiin.

Koko yhteiskunta tarvitsee vesihuoltopalveluita. Häiriötilanteisiin varautumiseksi vesihuoltolaitoksilla on varautumissuunnitelmat, joilla tarkoitetaan, että vesihuoltolaitokset ovat tunnistaneet mahdolliset vaarat, arvioineet riskit ja tehneet suunnitelmat, miten riskejä voi hallita ja häiriötilanteisiin varautua.

– Vesihuollon uhkia ovat mm. luonnonilmiöt, ympäristöonnettomuudet ja sähköisen infrastruktuurin häiriöt. Kaikkiin vaaroihin ja häiriötilanteisiin ei voi vaikuttaa – kuten kuivuuteen – mutta niihin täytyy varautua ja häiriön tullessa pitää osata toimia, Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen sanoo.

Vaikka vesilaitoksen pääasiallinen vesilähde olisi pois käytöstä, noin puolet Suomen vesilaitoksista pystyy siitä huolimatta toimittamaan yli 50 litraa vettä per asukas per vuorokausi.

– Yhä useampi vesilaitos on hankkinut oman kiinteän varavoimakoneen tai siirrettävän varavoimakoneen pitkittyneen sähkökatkon varalle. Lisäksi vesihuoltolaitokset ovat tehneet sopimuksia siirrettävien säiliöiden ja tankkiautojen saannista. Mutta aika harvalla laitoksella on varastossa puhtaita astioita vettä hakemaan tulevia ihmisiä varten. Tämä on tärkeä huomioida.

Vakka-Suomen alueella kuivuus on sekä valmiusharjoituksen teema että arkea

Suomea on perinteisesti pidetty maana, josta vesi ei lopu. Ilmastonmuutosennusteiden mukaan Suomen sademäärät olisivat kasvamassa tulevina vuosikymmeninä. Lounais-Suomessa tilanne on ollut viime vuosina päinvastainen. Sademäärät ovat jääneet selvästi alle keskiarvojen ja vesihuoltolaitosten vedenhankinta on kohdannut toistuvasti haasteita. Oman kaivon varassa olevilta kiinteistöiltä vesi on jopa loppunut kokonaan.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Jyrki Lammila

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Jyrki Lammila kertoi Vakka-Suomen alueella järjestetystä kuivuusharjoituksesta saaduista opeista.

– Suurilta vedenjakelun poikkeuksilta Varsinais-Suomessa on onneksi vältytty, mutta kun vedestä on ollut pulaa, ihmisiä on pyydetty välttämään turhaa kastelua ja autojen pesua, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Jyrki Lammila sanoo.

– Kuivuus ei ole mikään nopeasti kehittyvä tapahtuma, vaan se on hitaasti kehittyvä ja hitaasti poistuva ympäristön tila.

Lammila listasi, miten vesihuoltolaitokset voisivat varautua kuivuuteen entistä paremmin.

– Kun kuivuusuhka on ajankohtainen, kuluttajia pitää kehottaa säästämään vettä. Kuivuudesta pitää tiedottaa. Varayhteyksiä pitää testata. Alueelliset varautumistoimenpiteet pitää käynnistää.
Vedenjakelukatkoksiin pitää varautua sulkusuunnitelmin ja vedenjakelupisteitä pitää valmistella.

– Alueellinen yhteistyö on tärkeää. Ja oikea-aikainen ja täsmällinen tiedottaminen.

Vapaaehtoiset ämpäreitä jakamassa

Punainen Risti järjesti lokakuun lopussa valtakunnallisen valmiusharjoituksen, jossa järjestön vapaaehtoiset harjoittelivat, miten he pystyisivät toimimaan viranomaisten tukena, jos heidän alueellaan sattuisi vedenjakeluun vaikuttava häiriötilanne. Harjoituksen teemana oli puhtaan veden puute.

Suomen Punaisen Ristin suunnittelija Viivi Kirvesoja

Suomen Punaisen Ristin suunnittelija Viivi Kirvesoja kertoi, miten keskeisessä roolissa kannelliset ämpärit olivat Punaisen Ristin valmiusharjoituksessa.

– Harjoituksessa oli vahvasti esillä omatoiminen varautuminen ja kotivara. Ihmisille jaettiin vettä, kannellisia ämpäreitä sekä tietoa, miten toimia, jos vettä ei olisi saatavilla, Suomen Punaisen Ristin suunnittelija Viivi Kirvesoja sanoo.

Punaisen Ristin harjoitukseen osallistui järjestön omien vapaaehtoisryhmien lisäksi myös muita vesikriiseihin varautumisesta kiinnostuneita.

– Martat järjestivät harjoituspäivänä 72 tuntia -tilaisuuksia, joissa jaettiin tietoa varautumisesta ja monissa kouluissa mietittiin, mihin kaikkeen vettä kuluu ja mitä tehdä, jos vettä ei ole saatavilla.

– Harjoituksen jälkeen keräsimme palautetta. Osoittautui, että ihmiset olivat kiinnostuneita omatoimisesta varautumisesta, mutta samalla kävi ilmi, että monella ei ollut minkäänlaista kotivaraa.

***
Artikkelin pääkuvassa Pelastusopiston yliopettaja Mika Gröndahl. Hän puhui varautumisen opintopäivillä varautumisesta yhteiskunnan eri aloilla ja tasoilla. ”Kaikki lähtee yksilön selviytymisestä ja siitä, että kotitaloudet selviytyvät 72 tuntia ilman viranomaisten apua.”

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Talven yli selviämisestä 72 tunnin selviämiseen – vuosisadat vaihtuvat, mutta varautumisessa on edelleen paljon samaa

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa