Ajankohtaista


Uusi ohje: Joditabletteja suositellaan hankittavaksi kotiin 3–40 -vuotiaille

Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti 11.10.2022 ohjeensa lääkejodin käytöstä. Päivitetyn ohjeen mukaan joditabletteja suositellaan hankittavaksi kotiin 3–40 -vuotiaille. Aihe nousi laajasti otsikoihin, mikä aiheutti tilapäisen saatavuusvajeen apteekeissa.

Kotitalouksien omatoimisen varautumisen ohjeissa on aina ollut mukana suositus myös joditablettien pitämisestä kotona säteilyvaaratilanteen varalta. Edellinen ohje jodin käytöstä on vuodelta 2002 ja nyt ohjetta päivitettiin ikärajan osalta.

” Joditablettien ottamista ydinonnettomuudesta johtuvissa säteilyvaaratilanteissa suositellaan enintään 40-vuotiaille ja raskaana oleville sikiön suojaamiseksi. Erityisen tärkeää tablettien ottaminen on lapsille ja raskaana oleville naisille, sillä lasten ja sikiön kilpirauhaset ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisten. Jos tabletteja ei ole riittävästi, annetaan tabletit lapsille ja raskaana oleville. Aikuisilla ei ole havaittu yhteyttä radioaktiiviselle jodille altistumisen ja kilpirauhassyövän välillä, eikä joditabletteja siksi suositella yli 40-vuotiaille.” kerrotaan Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla.

Suomen apteekeissa ei ole tällä hetkellä alle 3-vuotiaille annostukseltaan oikeanlaisia joditabletteja myynnissä. Julkinen terveydenhuolto hankkii soveltuvan valmisteen tälle ikäryhmälle ja selvittää, miten niiden jako vanhemmille ja raskaana oleville hoidetaan.

Ohjeen päivitys nousi mediassa runsaasti esiin, sillä sen julkaisun ajankohta osui herkkään ajankohtaan mm. Ukrainan sodan vuoksi. Heti ohjeen julkaisun jälkeen joditablettien kysyntä apteekeissa lisääntyi tilapäisesti ja saatavuudessa oli katkoja. Nyt tilanne on kuitenkin palautunut ja saatavuus on pääosin hyvä.

Ohje joditableteista Säteilyturvakeskuksen sivuilla

Kotivaran historiassa kevät 2022 oli aivan erityinen – haastattelupyyntöjä tuli päivittäin

Kansalaisten mahdollisuuksiin varautua elintarvikehuollon häiriöihin alettiin Suomessa kiinnittää huomiota toisen maailmansodan jälkeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö lanseerasi 1966 ohjeen Kotivara. Mitä se on? Ohjeita elintarvikkeiden kotivarastoinnista mahdollisten jakeluhäiriöiden varalle. Ohjetta ei kuitenkaan koskaan jaettu sen saaman vastustuksen vuoksi.

Taustalla arvellaan olleen poliittiset syyt ja pelko esitteen aiheuttamasta paniikista väestössä. Tuosta ajankohdasta lähtien kotivara-termiä on kuitenkin käytetty tarkoittamaan kotitalouksien aineellista varautumista.

Kotitalouksien varautumista koskevan suunnittelun otti sittemmin hoitaakseen Suomen Väestönsuojelujärjestö, kun radioaktiivisen laskeuman uhka ja säteilysuojaan liittyvät kysymykset olivat ajankohtaisia. Järjestö julkaisi 1971 Miksi kotivara -esitteen, jossa opastettiin varautumaan ulkopuolisen kriisin aiheuttamaan elintarvikkeiden ja välttämättömyyshyödykkeiden niukkuuteen.

Kotivara on laajentunut 72 tunnin varautumissuositukseksi

Kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana kotitalouksien varautumista koskevaa suositusta perusteineen ja monine yksityiskohtineen on uudistettu useasti. Päävastuun kotivaran kehitystyöstä ja siitä tiedottamisesta on kantanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Kun kotivaralla ensi vaiheessa tarkoitettiin lähes yksinomaan elintarvikkeita, nyt edistetään 72 tuntia -varautumissuositusta, jossa elintarvikkeiden ohella keskeisiä ovat puhdas vesi, sähkö ja lämpö sekä tiedonsaanti häiriötilanteessa.

Väestön suhtautumista kotivaraan on niin ikään kartoitettu monissa yhteyksissä. Esimerkiksi 1980-luvulla tehdyn selvityksen mukaan suhtautuminen vaihteli äärimmäisyydestä toiseen; joidenkin mielestä varautuminen ”pahojen päivien varalle” loi turvallisuutta, toisten mielestä siitä puhuminenkin oli kriisitilanteiden hyväksymistä luonnolliseksi asiaksi.

Vuonna 2015 SPEKin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kolmannes vastaajista (n=1000) arvioi pärjäävänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon. Vastaavasti vuoden 2019 kyselyn mukaan elintarvike- ja vedenjakeluhäiriöitä pidettiin epätodennäköisinä ja varautuminen niihin oli vähäistä.

Yhteydenottoja kotitalouksien varautumisesta alkoi vyöryä keväällä 2022

SPEKin viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen on kuvannut kotitalouksien varautumista ja 72 tunnin -varautumissuositusta teemaksi, jota on usein pitänyt ”myydä” tiedotusvälineille; aihepiiriä ei ole pidetty esimerkiksi lehtien lukijakunnan kannalta kiinnostavana. Keväällä 2020 alkanut covid-19-pandemia herätti kuitenkin aiempaa enemmän kiinnostusta myös kotivaraan, mikä ilmeni erilaisten yhteydenottojen lisääntymisenä ja aihetta käsittelevien sivustojen kävijämäärän kasvuna.

Iso muutos tapahtui Ukrainan sodan alettua. Kotitalouksien varautumista ei Sanna Räsäsen mukaan enää tarvinnut yrittää tarjota kenellekään. Yhteydenottoja alkoi helmikuussa 2022 vyöryä niin tiedotusvälineiden, yritysten kuin kansalaistenkin taholta. Lyhyessä ajassa sekä 72tuntia.fi-sivuston kävijäluvut että varautumista käsittelevien esitteiden tilausmäärät monikymmenkertaistuivat.

Päivälehdet käsittelivät kotitalouksien varautumista verkkosivuillaan, ja niistä poiki uusia yhteydenottoja ja lehtiartikkeleita. Aihe oli esillä kaupanalan julkaisuissa, jopa niiden sloganeissa, erikoisalojen ammattilehdissä ja harrasteryhmien tiedotteissa. Haastattelupyyntöjä saattoi päivittäin tulla lukuisia, ja lienee ensimmäisiä kertoja, kun kotivarasta kutsuttiin televisioon keskustelemaan. Myös suojelupoliisi totesi kotitalouksien varautumisen merkityksen tv-uutisissa.

Eri puolilla Suomea toimivilla 72 tuntia -kouluttajilla oli yhtäkkiä huolena saada riittävän suuri tila koulutuskäyttöön, kun kansalaisten kiinnostus koulutukseen heräsi. Omilla tahoillaan ja oman järjestönsä näkökulmaa painottaen varautumista edistivät Huoltovarmuusorganisaation puitteissa olevan Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA-toimikunta) jäsenet.

Muutamassa kuukaudessa 72 tunnin varautumissuosituksen tunsi jo kaksi miljoonaa suomalaista

Sosiaalisessa mediassa, esimeriksi vauva.fi-sivuilla, varautumista koskeva keskustelu oli vilkasta ja välillä kiihkeääkin. Kun SPEKin marraskuun 2021 kyselytutkimuksen perusteella arvioitiin lähes miljoonan suomalaisen tuntevan 72 tunnin -varautumissuositus, vastaava luku vain muutamaa kuukautta myöhemmin ylitti kaksi miljoonaa. Kotivara-termi alettiin tuntea. Toisaalta termin käyttö laajeni muihinkin yhteyksiin: kirjastot suosittelivat ottamaan kirjoista kotivaraa.

Eniten SPEKin saamissa yhteydenotoissa oltiin Sanna Räsäsen mukaan kiinnostuneita 72 tuntia -suosituksessa mainituista tarvikkeista ja sähkökatkoksiin varautumisesta. Huhtikuussa 2022 tehdyn kansalaiskyselyn perusteella arvioitiinkin, että lähes miljoona suomalaista oli kevään aikana hankkinut kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä, puoli miljoonaa suomalaista oli ostanut taskulampun tai otsalampun sähkökatkosten varalle ja sadat tuhannet olivat varustautuneet tarvikkeilla, joiden avulla pysyä lämpimänä sähkökatkon aikana tai selviytyä vesihuoltoa vaikeuttavassa tilanteessa.

Tiedotusvälineiden välittämä viesti oli yhdenmukainen ja viestinnässä tukeuduttiin 72 tuntia -varautumissuositukseen. Joskus toimittajia oli Sanna Räsäsen mukaan kannustettava käsittelemään varautumista myönteisellä, voimaannuttavalla tavalla, eikä tehdä aiheesta tarpeettoman pelottavaa tai esitellä äärimmäisyyksiin vietyä varautumista ainoana selviytymisstrategiana. Oma lukunsa olivat ne aktiivisten kansalaisten yhteydenotot, joissa he esittelivät kaupalliseen tarkoitukseen ideoimiaan kotivaralaatikoita ja -reppuja.

Kotivaran historiassa kevät 2022 on aivan erityinen; muutamassa kuukaudessa omaehtoisesta varautumisesta tuli laajoille joukoille tuttu, ja se näyttää johtaneen myös käytännön toimiin. Yleisen tietoisuuden ja kokemusten kasvun ohella havahduttiin tunnistamaan ja arvioimaan oman kotitalouden tarpeita varautumisen näkökulmasta. SPEKin ohella kotitalouksien omaehtoisen varautumisen käytännön edistäminen on aina ollut monen kansalaisjärjestön ohjelmassa. Kevään tapahtumien myötä aihe herätti kiinnostusta myös muissa toimijoissa, ja eri alojen asiantuntijat ottivat yhteyttä tarjoten asiantuntemustaan ja apuaan. Tämä asiantuntijavaranto saattaa olla merkittävä, kun varautumisaineistoa seuraavan kerran uudistetaan.

 

Kaija Rautavirta

Kirjoittaja työskentelee ravitsemuskasvatuksen ja ruokakulttuurin yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on ollut mukana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa sen perustamisesta lähtien.

Lähes miljoona suomalaista on täydentänyt kotivaraansa tänä keväänä

Varautumiseen liittyviä tarvikkeita pöydällä

Lähes miljoona suomalaista on hankkinut kevään aikana kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä eli kotivaraa. Tieto käy ilmi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tilaamasta kansalaiskyselystä, joka tehtiin huhtikuussa. Lisäksi puoli miljoonaa suomalaisista on käynyt ostamassa taskulampun tai otsalampun sähkökatkon varalta ja lähes yhtä moni on täydentänyt lääkekaappiaan. Kotitalouksien häiriötilannevarautumista koskeva uutisointi on vaikuttanut varautumisinnostukseen.

– Varautumista koskevissa uutisissa on kerrottu, mitä tarvikkeita kotona olisi hyvä olla pitkittyneiden sähkökatkojen tai vedenjakeluhäiriöiden varalle, ja suomalaiset ovat selvästi seuranneet uutisointia ja tarttuneet toimeen, sanoo SPEKin varautumisviestinnän asiantuntija Sanna Räsänen.

– Sadat tuhannet suomalaiset ovat ostaneet kotivaran lisäksi tarvikkeita, joiden avulla pysyä lämpimänä, jos sähkökatko osuisi kylmään vuodenaikaan tai joiden avulla valaista kotia. Lisäksi on hankittu kannellisia ämpäreitä ja kanistereita siltä varalta, jos vettä pitäisi pystyä hakemaan jostain, Räsänen jatkaa.

Vastaajista 19 prosenttia kertoi miettineensä, minne voisi siirtyä, jos kotona ei olisi turvallista.

Kyselyssä kävi ilmi, että 34 prosenttia suomalaisista kokee olleensa jo valmiiksi niin hyvin varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, ettei heillä ole ollut tarvetta hankkia mitään uutta. Sen sijaan 31 prosenttia vastasi, ettei uutisointi ole vaikuttanut heihin mitenkään, koska he eivät koe varautumista tärkeäksi tai heillä ei ole ollut aikaa ajatella asiaa.

Kaksi miljoonaa suomalaista on kuullut 72 tunnin varautumissuosituksesta

Marraskuussa 2021 tehdyssä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että lähes miljoona (18 %) suomalaisista tuntee 72 tunnin varautumissuosituksen. Samaan kysymykseen saatiin huhtikuussa 2022 vastaukseksi, että yli kaksi miljoonaa (44 %) suomalaista tuntee 72 tunnin varautumissuosituksen.

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan kotitalouksien varautumista häiriötilanteisiin. Jokaisesta kodista tulisi löytyä esimerkiksi kotivaraa eli ruokaa ja vettä koko perheelle ainakin 72 tunniksi. Lisäksi kotoa olisi hyvä löytyä perheen tärkeitä lääkkeitä ja erilaisia tarvikkeita, joista olisi hyötyä sähkö- tai vesikatkon aikana.

44 prosenttia suomalaisista tunetee 72 tuntia -suosituksen.

– On ilmiselvää, että kotitalouksien varautumisen saama mediahuomio on nostanut 72 tunnin varautumissuosituksen tunnettuutta. Ihmiset ovat hakeneet tietoa verkosta ja osallistuneet aiheesta järjestettyihin tilaisuuksiin ja webinaareihin todella aktiivisesti, Räsänen kertoo.

Helmikuun lopusta lähtien 72tuntia.fi-sivulta on haettu varautumistietoa ennätyksellisen vilkkaasti. Verkkosivulla on käyty kymmenen viikon (viikot 8–17) aikana yhteensä yli puoli miljoonaa kertaa.

– Mediajulkisuuden myötä myös aihetta käsitteleviä esitteitä on tilattu SPEKin verkkokaupasta ennätyksellisen vilkkaasti – kymmeniä tuhansia, Räsänen jatkaa.

 

Kyselyn tiedot perustuvat IROResearchin Tuhat suomalaista -tutkimukseen, joka toteutettiin huhtikuussa 2022. Kyselyn otos painotettiin iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan vastaamaan suomalaista väestöä valtakunnallisesti.

Miten kaupat ovat varautuneet häiriötilanteisiin? – Varautumisen opintopäivä 5.5.

Varautumisen opintopäivä 2022.

Varautumisen opintopäivän teema oli tällä kertaa kauppojen varautuminen häiriötilanteisiin. Paikan päälle Heurekaan ja etäyhteyksien päähän kerääntyi lähes 200 varautumisteemoista kiinnostunutta 72 tuntia -kouluttajaa.

– Kaikkein yleisin sähkökatkon syy on puu, joka on kaatunut sähkölinjan päälle, totesi seminaarin avannut Elenian käyttöpäällikkö Heikki Paananen.

Paananen toi esityksessä esille ihmisten tarvetta joustaa sähkön kulutuksessa tulevaisuudessa sekä kertoi siitä, miten sähköverkon häiriöihin varaudutaan. Vaikka varautumista on 10-15 viime vuoden aikana kehitetty, sähkökatkoja tulee jatkossakin ja osa niistä kestää pitkään. Siksi myös kauppojen ja jokaisen kodin tulee varautua asiaan itse.

Heikki Paananen.

Heikki Paananen, Elenia

Metsä Groupin Suomen ja Baltian toimitusketjun johtaja Pekka Lakso kertoi, miten koronan alun hamstrauksesta opittiin.

Vaikka Suomessa wc-paperi ei kaupoista lopu, suomalaiset huolestuivat asiasta maaliskuussa 2020. 60 % kotitalouksista osti vessapaperia enemmän kuin normaalisti. Wc-paperirekkajonon pituus oli silloin yli 5 kilometriä.

Pulmana oli koronan alla ollut reilun kahden viikon lakko, jonka takia tuotevarasto oli minimissä. Koronan takia varastoja ei voitu täydentää muista Euroopan tehtaistakaan. Toipuminen normaalitilanteeseen kesti kuukausia. Tilanteen ratkaisemisessa keskeistä oli jatkuvat kommunikaatio, välitön toiminta ja pään pitäminen kylmänä.

Pekka Lakso.

Pekka Lakso, Metsä Group

Ihmisten on saatava joka tilanteessa käydä kaupassa, Päivittäistavarakauppa ry:n valmiuspäällikkö Lauri Kulonen kertoi esityksessään. Siksi kaupat varautuvat häiriötilanteisiin.

Jo vuonna 2018 elintarvikehuoltosektorin pooli järjesti Elintarvikehuolto pandemiatilanteessa -valmiusharjoituksen, ja varautumistyö on alkanut jo 60-luvulla. Yhteistyötä tehdään koko ajan mm. yritysten ja viranomaisten välillä.

Kaupan varautumisessa joudutaan suunnittelemaan muun muassa logistiikkaa, kylmäketjua, viestintää sekä toimivia tilaus- ja maksujärjestelmiä. Myös häiriötilanteissa ruoka ja muut päivittäistavarat ostetaan kotiin tavallisista kaupoista. Kaikkia tuotteita ei ehkä ole saatavilla, mutta terveyden kannalta ruokaa saa kaupasta riittävästi.

Lauri Kulonen.

Lauri Kulonen, Päivittäistavarakauppa ry

S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa korosti esityksessään ruoan kotimaisuuden merkitystä Suomen huoltovarmuudelle. S-ryhmän ruokakaupoissa myytävistä elintarvikkeista noin 80 % on Suomessa valmistettua.

Se, että Suomessa viljellään, tuotetaan ja valmistetaan kotimaista ruokaa, on keskeistä huoltovarmuudellemme.

Elomaa toi esityksessä esille myös S-ryhmän varautumistyön monipuolisuutta. Kaupat varautuvat sähkökatkoihin myös muun muassa omilla aurinkopaneeleilla ja tuulivoimalla, ja yritys tukee viljelijöiden tulevaisuusorientoitunutta koulutusta. Hiilen sitoutumista maaperään tutkitaan myös osana huoltovarmuutta.

Nina Elomaa.

Nina Elomaa, S-ryhmä

Kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen kertoi, että suomalaisia kiinnostavat nyt 72 tuntia -suositus, villiyrtit, laatikkoviljely ja ruoan kasvattaminen itse, säilöntä ja säilykkeet. Myös Marttojen valmiit yhden ja kolmen viikon ruokalistat kiinnostavat.

Tuovinen painottikin sitä, että arjen hallinta ja suunnitelmallisuus ovat varautumisen kannalta keskeisiä asioita.

Yhtenä nostona Emmi Tuovinen otti veden. Hän kysyi seminaarissa, uskovatko 72 tuntia -kouluttajat, että suomalaisilla on kotona riittävästi vettä sähkökatkoja varten. Yksikään käsi ei noussut ylös.

Emmi Tuovinen.

Emmi Tuovinen, Marttaliitto.

K-kauppias Ville Kestilä kertoi paneelikeskustelussa, että kun kaupasta menevät valot, siellä on pilkkopimeää. Kaupoissa ei ole ikkunoita, joista tulisi luonnonvaloa. Uusia asiakkaita ei voida ottaa silloin sisään ja henkilökuntaa tarvitaan opastamaan kaupassa jo olevia asiakkaita kassoille.

Lauri Kulonen totesi paneelissa, että vessapaperihamstrauksesta opittiin se, että 3-5 päivässä saatiin uutta tavaraa taas kauppaan. 72 tuntia -suositus on siksi Kulosen mielestä viisas. Äkkihamstraus on kuitenkin kauppojen kannalta hankalaa.

K-kauppias Kestilä kertoi, että ihmiset olettavat kaupoissa olevan isot varastot, joista tavaraa pikkuhiljaa purettaisiin kauppaan. Näin ei kuitenkaan ole.

Viestintäjohtaja Veli-Pekka Ääri kertoi, että Tokmannin henkilökunnalta kysytään nyt paljon radioista, retkeilyvälineistä ja vedenkuljetusvälineistä. Ääri kommentoi myös sitä, miten kova juttu se on huoltovarmuuden kannalta, että Suomessa syödään paljon kotimaista ruokaa, Ruotsissa osuus on Äärin mukaan selkeästi pienempi.

Paneelikeskustelu.

Lauri Kulonen, Veli-Pekka Ääri, Ville Kestilä ja Riitta Väkeväinen.

Huoltovarmuuskeskuksen valmiusasiamies Satu Hulkkonen kertoi kauppojen varautumisen kehittämisestä jatkossa. Päivittäistavarakauppojen yritysten ja valtionhallinnon edustajat tekevät tätä työtä yhdessä: ohjeita, selvityksiä, projekteja ja harjoituksia kuten kyberturvallisuusharjoituksia.

Verkostoissa mietitään muun muassa sitä, mitä jos sähköt menevät poikki pitkäksi aikaa tai laajoilta alueilta. Jatkossa 300 myymälää pystyy palvelemaan ihmisiä häiriötilanteissa. Suunnittelu on aloitettu jo vuonna 2017.

Toimintavarmojen myymälöiden verkosto on laskettu sen mukaan, että joka kodilla on 72 tunnin kotivara ja kaupassa käydään neljäntenä päivänä. Suunnittelussa on huomioitu muun muassa asukastiheys, tiestö, käyntitiheys ja alueelliset erot.

Olennaista tässäkin on viestintä ihmisille etukäteen: Siinä kohtaa, kun sähkökatko on päällä, ei netistä enää voi etsiä tietoa lähimmästä auki olevasta kaupasta.

Satu Hulkkonen.

Satu Hulkkonen, Huoltovarmuuskeskus

Haaste: Kysy ainakin yhdeltä tutulta ihmiseltä, onko hän kuullut 72 tunnin suosituksesta.

Lähes miljoona suomalaista tuntee 72 tunnin varautumissuosituksen

Kotivaraa eli elintarvikkeita ruokakaapissa

Kotivaran merkityksestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta koronapandemian myötä varautuminen on alkanut kiinnostaa selvästi enemmän. Lisäksi 72 tunnin varautumissuositus on tuttu yhä useammalle. 

– Varsinkin korona-ajan alkuviikkoina uutisoitiin paljon kotivarasta ja termi alkoi uudestaan vakiintua suomalaisten sanavarastoon. Samalla myös varautuminen laajempana käsitteenä on tullut entistä tutummaksi ja teema näkyy nyt jatkuvasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Monilla keskustelupalstoilla vertaillaan, kuinka pitkään kukakin selviäisi käymättä kaupassa ja mitä muita tarvikkeita ihmisillä on kotona häiriötilanteiden varalle, sanoo viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. 

70 prosenttia suomalaisista on kuullut 72 tunnin varautumissuosituksesta

– Teetämme joka syksy kyselytutkimuksen, jolla kartoitetaan, kuinka hyvin 72 tunnin varautumissuositus tunnetaan. Suosituksen tunnettuus on tasaisessa kasvussa, Räsänen jatkaa. 

18 prosenttia suomalaisista kertoo tuntevansa 72 tunnin varautumissuosituksen ja heidän lisäkseen 52 prosenttia kertoo kuulleensa suosituksesta. Tämä tarkoittaa, että lähes miljoona suomalaista kertoo tuntevansa suosituksen.

Syksyllä 2020 vastaavat luvut olivat 8 prosenttia ja 64 prosenttia eli suosituksen tuntevien määrä on kasvanut selvästi.

Tunnettuustutkimuksen prosenttilukutaulukko.


Tiedot käyvät ilmi IROResearch Oy:n toteuttamasta kyselytutkimuksesta*, jossa ihmisiltä kysyttiin ensin, tietävätkö he, mikä 72 tunnin suositus on ja sen jälkeen heille kerrottiin sen liittyvän kotitalouksien varautumiseen häiriötilanteiden varalle. Tämän jälkeen vastaajilta kysyttiin, ovatko he kuulleet suosituksesta.
 

Varautumissuositus tunnetaan parhaiten 35–44-vuotiaiden keskuudessa, sillä tästä ikäryhmästä peräti 24 prosenttia vastasi tuntevansa suosituksen ja lisäksi 43 prosenttia vastasi kuulleensa siitä. Heikoimmin tieto on tavoittanut nuorimpia vastaajia, sillä 18–24-vuotiasta vain 14 prosenttia sanoi tuntevansa suosituksen ja heidän lisäkseen 42 prosenttia kertoi kuulleensa siitä. 

Taustalla laaja yhteistyöverkosto 

Vuonna 2012 perustettu Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta (KOVA) edistää 72 tunnin varautumissuositusta.

– Varautumissuosituksen ilosanoma leviää sekä kansalaisjärjestöjen että laajan viranomaisyhteistyöverkoston kautta. Meillä on liki 400 kouluttajaa, jotka järjestävät 72 tuntia yleisötilaisuuksia ja onneksi myös tiedotusvälineet nostavat aihetta esille tasaisin väliajoin. Tavoitteemme on kunnianhimoinen: haluaisimme, että kaikissa Suomen kotitalouksissa olisi tarvikkeita, tietoja ja taitoja, miten varautua häiriötilanteisiin ja miten toimia, kun sellainen osuu kohdalla, Räsänen sanoo. 

 

* IROResearch Oy:n Tuhat suomalaista -tutkimuksen tiedonkeruu tehtiin internetissä IROResearch Oy:n valtakunnalliseen kuluttajapaneeliin. IroResearch teki 1000 tutkimushaastattelua 16.-25.11.2021.  

 

Kyberturvallisuus – uusi kansalaistaito

Tietokoneen näppäimistö.

Kansalaistaito on yleisnimitys kaikkien kansalaisten jokapäiväisessä elämässä tarvitsemille taidoille. Se liittyy meidän toimintaamme yhteiskunnan jäsenenä, omien asioiden hoitamiseen ja jopa eloonjäämiseen. Vaikka kansalaistaito ei ole enää oma erillinen oppiaineensa koulussa, ei näiden yleisten taitojen merkityksellisyys ole kadonnut minnekään. Kansalaistaitojen kirjo on laaja – mitä kaikkea meidän pitääkään hallita, jotta pystymme toimimaan turvallisesti ja sujuvasti arjessa!

Turvallisuustaidot kuten avun hälyttäminen, henkeä pelastava ensiapu ja alkusammutus ovat kaikki tarpeellisia taitoja, joita meidän kaikkien tulisi hallita ikävien tilanteiden varalle. Monet meistä ovat päässeet oppimaan ja harjoittelemaan näitä taitoja: koulussa, työpaikoilla ja vaikkapa Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) varautumis- ja turvallisuustaitoja kehittävillä kursseilla.

Mutta miten on laita digitaalisten turvataitojen kanssa – onko osaamisesi ajan tasalla?

Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi – hyödyllinen meille kaikille

Digitaalisuus on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisissä toiminnoissamme, niin työelämässä, opinnoissa kuin vapaa-ajalla. Koko arkemme toimii erilaisten tietojärjestelmien ja tietoverkkojen varassa. Voidaankin sanoa, että arjen turvallisuustaitoihin kuuluvat nykypäivänä aivan oleellisesti myös taidot, miten toimia turvallisesti digitaalisessa maailmassa.

Millaisia riskejä arjessamme on digiturvallisuuden alueella? Miten tunnistaa tietojen kalastelu? Kuinka yksityisyys suojataan ja salasanoja hallitaan? Voiko somessa toimia digiturvallisesti? Muun muassa näihin kysymyksiin saa vastauksen uudella Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssilla.

Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssilla osallistuja kehittää omia tietojaan ja taitojaan niin, että pystyy toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti digitaalisessa maailmassa. Kurssin teemat on jaettu mikro-oppimisen ideaa toteuttaen lyhyisiin osioihin, joita voi hyvin opiskella pienissä pätkissä, vaikka työmatkalla bussissa kännykän avulla. Kurssin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Jyväskylän yliopisto ja Maanpuolustuskoulutus MPK.

Koska digitaalinen maailma on jatkuvassa muutoksessa, sisältöä päivitetään jatkossa aina tarpeen vaatiessa. Kurssi on opiskeltavissa verkon välityksellä ympäri vuoden ja sen suorittamisesta kertyy kaksi opintopistettä. Kurssi on myös MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolun ensimmäinen kurssi. Kurssin sisältöön voi tutustua myös ilman, että suorittaa koko kurssia.

Verkkokurssi osa MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolkua

Maksuton ja kaikille avoin Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssi on suunniteltu niin, että se sopii kaikille, ilman pohjakoulutusvaatimuksia. Verkkokurssin Jyväskylän yliopiston Moodlessa suorittaneet voivat hakea suoritusmerkinnän myös MPK:lta. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen on tällöin mahdollista syventää tietämystään aihepiiristä MPK:n monilla muilla kyberturvallisuuden kursseille.

Kyberturvallisuuskoulutus muodostaa MPK:ssa nousujohteisen koulutuskokonaisuuden ja se kattaa muun muassa informaatioturvallisuuden ja tietoturvallisuuden. MPK:n kyberturvallisuuden jatkokursseilla voikin syventyä eri osa-alueisiin oman mielenkiinnon mukaisesti. Lisätietoja MPK:n kyber- ja informaatioturvallisuuskoulutuksista löydät MPK:n kotisivuilta.

Ota ensimmäinen askel – tutustu ja ilmoittaudu

Ilmoittaudu mukaan oppimaan digiturvallisuuden perusteita ja tee se saman tien! Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää omaa tietämystä ja valmiuksia digimaailman haasteiden varalta. Lisätietoja kurssista ja ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin esittelystä Jyväskylän Avoimen yliopiston sivuilta.

 

Satu Virtanen.


Satu Virtanen

Kirjoittaja työskentelee varautumiskoulutuksesta vastaavana koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskoulutuksessa (MPK) ja edustaa yhdistystä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

MPK on vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöorganisaatio, joka kouluttaa kansalaisia selviytymään paremmin arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

 

Riistaliha on kestävää, ekologista ja usein lähimetsästä

Metsästäjiä ja metsästyskoira metsässä.

Kun kauriit syövät omenapuut ja jänikset takapihan kukkaistutukset, puutarhurin mieleen hiipii ajatus: lähilihaa takapihalta? Tästä jutusta opit, kuka voi metsästää ja mistä voit hankkia riistalihaa.

Pihoilta tutut eläimet rusakko, valkohäntäpeura ja orava ovat 57:n muun villieläimen ohella suomalaisia riistaeläimiä, joista saatu saalis käytetään hyödyksi sarvista häntään.

Vaikka harva enää pula-ajan oravakeittoa valmistaakaan, on riistalihan kulutus Suomessa silti kova: saalista saadaan joka vuosi yli 10 miljoonaa kiloa. Tämä keventää ympäristökuormaa saman verran tehotuotetun lihan hankinnasta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan miten tahansa voi alkaa metsästää. Ensin on suoritettava metsästäjätutkinto, jossa todistetaan teorian, lakien ja asetusten hallitseminen sekä lajitunnistuksen osaaminen. Tämän jälkeen valtiolle maksetaan riistanhoitomaksu, jolla lunastetaan kunkin vuoden metsästysoikeus. Vuosittain tämän oikeuden eli metsästyskortin lunastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkea verrattuna muihin Euroopan maihin.

Jokainen suomalainen tietää siis varmasti jonkun, joka metsästää. Ja tätä kontaktia kannattaa käyttää hyödyksi riistalihan hankinnassa.

Mistä hankkia riistalihaa?

Aivan yksinkertaista omalta takapihalta metsästäminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti siellä on luvallista metsästää kaikkea sallittua riistaa rajoitukset huomioon ottaen. Rajoituksia omilla mailla metsästämiselle asettavat muun muassa naapurit ja lähistöllä sijaitsevat tiet, pyyntiluvat, maanomistukset ja metsästettävän alueen koko. Nämä asiat kannattaa selvittää ensin perin pohjin.

Jos metsästys tuntuu itselle vieraalta, pääsee riistalihaan käsiksi ottamalla yhteyttä rohkeasti paikalliseen metsästysseuraan. Monissa, varsinkin valkohäntäpeura-alueella toimivissa seuroissa riittää lihaa myytäväksi asti. Alkaapa riistaa näkyä syksyisin jo markettien tiskeissäkin. Monelta kaupalliselta toimijalta voi myös hankkia riistalihaa suoraan kuluttajamyynnistä.

Suomessa riistanpyyntiä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Se tarkoittaa, että saalismäärä suhteutetaan aina joka vuosi kunkin vuoden eläinkantojen suuruuteen ja kantojen kehitykseen.

Varaudu riistalihalla – säilö oikein

Yleisin tapa säilöä riistaa lienee pakastus. Riistaliha on vähärasvaista ja tämän vuoksi se säilyy pakkasessa hyvänä vuodenkin. Pakastin kohtaa ongelman kuitenkin heti, kun sähköt ovat poikki.

Varautumisen kannalta ilmakuivaaminen, savukuivaaminen, vakumointi ja säilöntäpurkitus ovat pidempikestoisia tapoja säilöä lihaa myös häiriötilanteiden varalta. Palvattu tai savustettu liha säilyy kylmässä muutaman viikon.

Myös sisäelimet ovat arvostettu herkku, mutta ne kannattaa valmistaa heti tuoreeltaan parempiin suihin. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat annetaan metsästyskoirille.

Riistan pieni hiilijalanjälki

Riistaliha saa syödä lajilleen tyypillistä ravintoa villinä luonnossa. Se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Metsästäjän kohdatessaan sen elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti yleensä lempipuuhansa syömisen parissa. Riistan hiilijalanjälki on todella pieni.

Myös WWF:n Lihaopaassa riistaliha esiintyy vihreänä, suositusten mukaan kohtuudella nautittuna. Hirvieläinten (hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura) osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin, oppaassa kerrotaan.

Mitä siitä hirven paistista sitten tehdä? Maailman parhaimmat riistaruokareseptit joka kokille löydät osoitteesta jahtimedia.fi/riistaruoka.

 

Kirsi Färm.

 

 

Kirsi Färm

Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Suomen Metsästäjäliitossa ja edustaa Metsästäjäliittoa Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa. Metsästäjäliitto viettää vuonna 2021 100-vuotisjuhlavuottaan.

 

Partiossa harjoitellaan varautumiseen liittyviä taitoja

Partiolaiset keittävät vettä ulkona pienen avotulen päällä.

Partioretkillä ja -leireillä toimitaan monesti olosuhteissa, joissa ei välttämättä ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Samalla opitaan hyödyllisiä taitoja, jotka voivat olla tarpeen myös häiriötilanteissa.

Partio on lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottavaa tavoitteellista kasvatustoimintaa. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion kohderyhmänä ovat 7-22-vuotiaat lapset ja nuoret. Partio-ohjelma jakautuu eri ikäkausiin, joille kaikille löytyy juuri tämän ikäisille sopivaa nousujohteista ja tavoitteellista tekemistä eli aktiviteetteja. Partiossa opitaan tekemällä ja itse kokeilemalla, liikutaan luonnossa ja toimitaan oman ryhmän kanssa.

Partiossa opitaan monipuolisesti monenlaisia taitoja

Partiossa opitaan laajasti elämän eri osa-alueilla tarvittavia taitoja. Nuorimpien partiolaisten kanssa harjoitellaan esimerkiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyviä perustaitoja, kuten oikeanlaista säänmukaista pukeutumista.

Retkillä partiolaiset pääsevät osallistumaan ruoanvalmistukseen, jolloin erilaiset ruoanvalmistustavat retkikeittimestä nuotioon tulevat tutuiksi. Usein erityisesti maastoretkille varattavat ruokatarvikkeet ovat sellaisia, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Samantyyppinen ruoka sopisi tarvittaessa myös kotivaraan kuuluvista kuiva-aineista ja säilykkeistä valmistettavaksi.

Usein partioretket suuntaavat kämpälle, jossa ei ole välttämättä esimerkiksi juoksevaa vettä. Tällöin partiolainen saa kokemuksia siitä, miten järjestetään tiskaus tai peseytyminen kantoveden kanssa.

Retkiolosuhteissa ei aina ole sähköä saatavilla, jolloin puhelinta ei pääse lataamaan ja mobiiliyhteydet voivat olla heikot. Yöretki sähköttömään paikkaan on havainnollistanut monelle, että yöllä voi olla kesälläkin varsin pimeää, jolloin kunnolla toimivalle otsalampulle ja myrskylyhdylle on oikeasti käyttöä. Lampun varaparistot on hyvä varata mukaan.

Partio-ohjelmassa harjoitellaan tietysti myös ensiaputaitoja ja hätätilanteessa toimimista.

Partio antaa valmiuksia toimia yllättävissä tilanteissa

72 tuntia -varautumissuositus ja kotivara ovat mukana myös partio-ohjelman aktiviteeteissa, mutta näiden lisäksi moni muu partiotaito valmistaa toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa, kuten vesi- tai sähkökatkon yllättäessä.

Yksi keskeinen partiossa harjoiteltava taito on ongelmanratkaisukyky ja toimeen tarttuminen myös yllättävissä tilanteissa. Häiriötilanteen osuessa kohdalle, partiolaisella on valmiudet reagoida tilanteeseen ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Partiolainen huomioi ja on tarvittaessa avuksi myös muille.

Julia Parkko.

 

Julia Parkko

Kirjoittaja työskentelee kasvatuskoordinaattorina Suomen Partiolaisissa partio-ohjelman ja -kasvatuksen parissa ja edustaa partiolaisia Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

 

Helteet tulevat – huolehdi itsestäsi ja muista

Vesipullo.

Moni meistä piristyy, kun kesä tulee ja valo ja lämpö lisääntyvät. Lämmöllä on kuitenkin myös kääntöpuoli. Helle käy voi käydä voimille erityisesti ikäihmisille ja pitkäaikaissairaille. Vaikka itse osaisit suojautua kuumuudelta, on tärkeää muistaa pitää huolta myös läheisistä.

 

Kun kesähelteet alkavat, reppuuni ilmestyy aina vesipullo, aurinkovoide ja pähkinät. Kotini sälekaihtimet ovat käytössä koko ajan ja ilmastointilaitekin seisoo nurkassa valmiina, jos tuuletusikkunat eivät riitä asuntoni viilentämiseen.  

 

Helteellä ulkona on usein lämpimämpi kuin sisällä 

 

Viime kesänä olin menossa viikonlopuksi isoäitini luo. Hän on 80-vuotias ja asuu yksin. Kun lähdin kotoani, ulkona oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

 

Mummillani oli kaikki ikkunat auki, ja hänen asunnossaan oli todella kuuma. Neuvoin häntä sulkemaan ikkunat ja vetämään verhot eteen. Sen jälkeen mentiin ruokakauppaan, jossa vietettiin viileä tunti. Mummini piristyi viileässä ruokakaupassa ja kun tultiin takaisin kotiin, kehotin häntä käymään iltaisin viileässä suihkussa.

 

Illalla syötiin vielä herkulliset jäätelöt ja avattiin ikkunat, kun ulkona lämpötila oli laskenut. 

 

Ruoka yhtä tärkeä kuin juoma 

 

Seuraava päivä oli vielä lämpimämpi. Mummille ei oikein maistunut ruoka, eikä minullekaan. Syötiin kuitenkin pieniä aterioita usein: salaattia, hedelmiä ja muuta kesäpäivään sopivaa ruokaa.

 

Pidämme molemmat kahvista, mutta niin kuumana päivänä oli fiksuinta jättää kahvinkeitto vähemmälle. Kofeiini nimittäin kuivattaa elimistöä, kuten myös alkoholi. Totesimme molemmat, että tavallinen vesi on paras janojuoma. 

 

Ota rauhallisesti 

 

Mummini on aina ollut aktiivinen ihminen. Hän on siivonnut, tehnyt ruokaa ja puuhannut puutarhassa. Mutta kun on kuuma, kannattaa ottaa rauhallisesti ja suojautua porottavalta auringolta. Jos arkiaskareita on pakko tehdä, ne voi tehdä aamulla tai illalla, kun on viileämpi.

 

Lauantai-iltana katsoimme vanhoja lomavalokuvia ja muistutin mummiani, että kyllähän Espanjassakin vietetään päivisin siestaa. 

 

Muista pitää yhteyttä 

 

Mukava viikonloppu mummini luona päättyi, mutta helleaalto jatkui vielä monta päivää. Soitin joka ilta mummilleni ja tarkistin miten päivä on mennyt. Muistutin häntä syömisestä, juomisesta, viilentymisestä ja että hän ottaa rauhallisemmin nyt kun on kuuma.

 

Omaisiin kannattaa muutenkin olla yhteydessä. Myös naapurissasi saattaa asua henkilö, joka tarvitsee apuasi. Pidetään toisistamme huolta – olipa sitten helle tai paukkupakkaset.

 

Daniel Saarinen.

 

Daniel Saarinen

Kirjoittaja työskentelee pedagogina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä.

 

Älä tapa – ja muita palveluksia pölyttäjille

Mehiläinen hedepajulla.

Pehmeät, harmaat pajunkissat pullahtavat esiin jo kevättalvella. Pallerot ovat nupullaan olevia kukintoja, joista kurkottaa kevään edetessä keltaisia tai viherviä kukkia. Pian kukat ovat täynnä elämää. Kimalaiset, mehiläiset, kärpäset ja perhoset kokoontuvat tankkaamaan mettä tai keräämään siitepölyä jälkikasvulleen.

Paju on kevään tärkein kasvi. Ilman sitä olisi vaikea ponnistaa Suomen kesään uutta hyönteissukupolvea. Ja jos kesäistä surinaa ei kuuluisi mustikka- ja puolukkakankailta, puutarhoista, pelloilta ja viljelyksiltä, ei niiltä saataisi satoakaan. Pölyttäjät ovat ruoantuotannon edellytys, ratkaiseva tekijä kukan ja hedelmän välissä. Siksi pienistä, arvokkaista työntekijöistä kannattaa huolehtia.

Kimalainen punatähkällä.

Kimalainen punatähkällä

Älä tapa – tutustu

Tärkeimpiä pölyttäjiämme ovat mesipistiäiset: kimalaiset, tarhamehiläiset ja erakkomehiläiset. Ne havaitaan monesti lähinnä silloin, kun ne tulevat ihmisen reviirille. Meiltä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta saatetaan esimerkiksi kysellä, miten kimalaispesän saisi hävitettyä tontiltaan. Me tietysti toivomme, että pölyttäjät saavat jäädä ja ihmiset tutustuvat niihin rauhassa.

Kimalaiset ovat Suomen luonnon pörröisiä tehopölyttäjiä, jotka lentävät viileälläkin säällä. Talvehtineet kimalaiskuningattaret perustavat keväällä yhteiskunnan, jonka väkimäärä kasvaa muutamiin kymmeniin tai satoihin yksilöihin. Keväisiä emokimalaisia tuleekin varjella aivan erityisesti, sillä niistä riippuu koko pesän tulevaisuus – ja kesän mustikkasato.

Tarhamehiläiset elävät mehiläistarhaajan hoivissa. Mehiläisyhteiskunta talvehtii pallomuodostelmassa pesälaatikossaan ja kasvaa kesän mittaan kymmenien tuhansien vahvuiseksi. Mehiläisen etu pölyttäjänä onkin suuri väkimäärä ja se, että pesiä voidaan siirtää viljelmien läheisyyteen.

Erakkomehiläisistä ihmiset törmäävät tavallisimmin hiekkamaahan pesäkolonsa kaivaviin maamehiläisiin tai rusomuurarimehiläisiin, jotka parveilevat keväisin talojen seinustoilla. Erakkomehiläiset ovat aktiivisia vain lyhyen ajan. Kestä siis hyödyllisiä vieraitasi hetki, ja pian huomaat niiden kadonneen. Tosifanit perustavat erakoille hotelleja koiranputkista, järviruo’oista ja koivupölleistä.

Mehiläinen kriikunalla.

Mehiläinen kriikunalla

Älä raivaa – anna kasvaa

Kun pölyttäjät ovat tulleet tutuiksi, moni mielellään auttaa niitä. Helpoiten se käy tarjoamalla sopivia ravintokasveja. Paju on hyvä esimerkki pölyttäjille tärkeästä kasvista, jota saatetaan raivata turhana rytönä. Toinen puutarhurien väheksymä mutta pölyttäjien arvostama kasvi on voikukka. Myös nurmikon lomassa kasvavat valkoapilat sekä pientareille nousevat virnat, putkikasvit, kaunokit ja ohdakkeet ovat pölyttäjien ravintokasveja.

Kannattaakin miettiä, voisiko tontillaan säästää pölyttäjille mieluisia luonnonkasveja ja jättää ainakin osan kukkivasta nurmesta leikkaamatta – tai leikata nurmikon vasta, kun apila ja muut mesikasvit ovat kukkineet.

Erakkomehiläinen voikukalla.

Erakkomehiläinen voikukalla

Älä torju – istuta ja ihaile

Pölyttäjien elämää voi helpottaa myös suunnitelmallisilla istutuksilla. Keväällä kukkivat sipulikasvit, kuten sini- ja helmililja, kevättähti ja krookus, ilahduttavat puutarhurin ohella pölyttäjiä. Pitkäpalko ja ristikit ovat myös pölyttäjien ja puutarhurien alkukesän suosikkeja. Jotta kukkajatkumo kestäisi syksyyn saakka, voi istuttaa vaikkapa yrttejä – salviaa, oreganoa, minttua ja ruohosipulia – tai ajuruohoja, malvoja, kaunokkeja, kurjenpolvia, nauhuksia, maksaruohoja ja astereita.

Torjunta-aineiden käyttö kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä aineista on haittaa myös hyötyhyönteisille.

Lopulta niin multasormien kuin muidenkin kannattaa pysähtyä seuraamaan oman pihan, parvekkeen tai lähipuiston hyönteiselämää. Se tuottaa ihmeesti iloa ja saa näkemään ympäröivän maailman laajemmin, pölyttäjien näkökulmasta.

 

 

Virpi Aaltonen.

Virpi Aaltonen

Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja kuluttajaneuvojana Suomen Mehiläishoitajain Liitossa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto kuuluu Huoltovarmuusorganisaation Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikuntaan.

Lisää vinkkejä pölyttäjien ystäville löytyy Pölyttäjiä pihalle ja puutarhaan -oppaasta.

 

 

 

 

Pölyttäjäkuvat: Tarja Ollikka/SML