Ajankohtaista

Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin. Sen tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan toimintakykyyn ja saada päättäjät tekemään epäedullisia päätöksiä. Informaatiovaikuttamista voivat tehdä valtiot, erilaiset organisaatiot, ryhmittymät ja yksittäiset ihmiset.

Informaatiovaikuttamisen muodot ja keinot näkyvät sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi trolli- ja bottitunnukset voivat levittää tarkoituksella tehtyä virheellistä tietoa, valeuutisia sekä manipuloituja kuvia ja videoita.

Usein disinformaatiossa on mukana ripaus totuutta, jotta uskoisimme siihen helpommin. Myös oikeaa tietoa voidaan kehystää lisäämällä siihen merkityksiä, joita alkuperäisessä asiayhteydessä ei ole, jotta se tukisi tekijän agendaa.

Disinformaation levittäjät pyrkivät muotoilemaan viestinsä niin, että se herättäisi voimakkaita tunteita. Jos somejulkaisu aiheuttaa yllätystä, suuttumusta tai pelkoa, on riski, että tunnereagointi voittaa järjen. Silloin saatamme kommentoida ja jakaa julkaisua ennen kuin arvioimme sen luotettavuutta tai käymme lukemassa, mitä linkin takaa todella löytyy.

Usein virheellisen tiedon levittäjä on tavallinen kansalainen

Käyttäjien tykkäykset, jaot ja kommentit edistävät disinformaation leviämistä somepalvelujen ja -sovellusten algoritmien kautta. On hyvä tiedostaa, että algoritmien manipulointi on helppoa, mutta useimmiten virheellistä tietoa levittävät ihan tavalliset ihmiset. Esimerkiksi Facebookin selvityksen mukaan mitä useamman jaon kautta julkaisu levisi sosiaalisessa verkostossa, sitä todennäköisemmin se sisälsi virheellisiä tietoja.

Tekoälyä käytetään informaatiovaikuttamisen apuna. Poliitikoista on levitetty tekoälymallien avulla tehtyjä deep fake -videoita ja valokuvia niin Ukrainassa kuin Yhdysvalloissakin. On vain ajan kysymys, milloin sama yleistyy Suomessa. Nyt on jo tavallista, että trolli- ja bottitunnusten profiilikuvat on generoitu suositulla AI-kuvageneraattorilla. ChatGPT:llä kuka tahansa voi tuottaa uskottavia tekstejä virheellisten väittämien tueksi.

Kun sisältö on tekstin sijasta audiovisuaalisessa muodossa eli ääntä, kuvaa ja videota, olemme entistä alttiimpia disinformaation vaikutukselle. Esimerkiksi TikTokissa on todettu leviävän runsaasti rokotteisiin ja Ukrainan sotaan liittyviä vääriä tietoja. Videoissa harvoin kerrotaan, mitä lähteitä on käytetty, jolloin tiedon tarkistaminen vaatii meiltä itseltämme enemmän viitseliäisyyttä.

Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen

Tärkein taito monimediaisessa ympäristössä on yhä kriittinen lukutaito. Kun törmäät kuohuttavaan tai yllättävään väitteeseen verkossa, kannattaa ensin kysyä kaksi kysymystä:
1) Missä tarkoituksessa julkaisu on tehty?
2) Voiko julkaisun väitteet tarkistaa luotettavista lähteistä?

Samalla on hyvä välttää ylitulkintaa, sillä kaikki netissä oleva epäilyttävä materiaali ei ole informaatiovaikuttamista. Esimerkiksi sopii eduskuntavaalien alla sattunut tapaus, jossa pääministeristä tehty kuvamanipulaatio meni osalla vastaanottajista täydestä. Kyse ei silti ollut informaatiovaikuttamisesta, vaan nettihuumorista. Toisaalta alun perin huumoriksi tarkoitettu julkaisu on helppo valjastaa osaksi disinformaatiokampanjaa.

Monet tahot toimivat informaatiovaikuttamista vastaan. Niistä tärkeimpiä ovat virkavastuulla toimivat viranomaiset, tutkijat, tiedotusvälineet, faktantarkistajat ja monet vapaaehtoiset. Suomessa faktantarkistusta tekee mm. Faktabaari, joka on myös julkaissut yleistajuisen oppaan informaatiolukutaidosta.

Helpoin tapa välttää disinformaatiota on käyttää luotettavia tietolähteitä. Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden tulee oikaista olennaiset asiavirheet lukijoiden ilmoitettua niistä. Sen sijaan, jos julkaisija toimii nimettömästi, ei merkitse lähteitään tai ota vastuuta virheiden korjaamisesta, takuita luotettavuudesta ei ole.

Varautuminen siihen, että meille yritetään syöttää pajunköyttä, alkaa tästä yhden sanan toimintaohjeesta: Todellako?

Kokeile AI-kuvageneraattoria

Avoimet webinaarit informaatiovaikuttamisen tunnistamisesta katsottavissa Kirjastokaistan sivuilta

Tutustu Faktabaarin oppaaseen informaatiolukutaidosta täältä

YLE:n artikkeli deep fake -kuvista Yhdysvalloissa luettavissa täältä

Harto Pönkä

Kirjoittaja on botteja ja trolleja tutkiva kouluttaja ja tietokirjailija, joka on yleisön edustajana Julkisen sanan neuvostossa (2021-2023) sekä mukana Faktabaaria ylläpitävässä Avoin yhteiskunta ry:ssä.

Varautuminen ei vaadi ihmeitä: Muutama litra pullovettä, syömävalmista ruokaa, valonlähde, patteriradio, varavirtalähde ja vähän käteistä. Varaudu edes vähän on ensimmäisen valtakunnallisen Varautumispäivän teema tiistaina 7.2.

Varautumispäivä on lähtenyt liikkeelle vuonna 2022 Joensuussa. Nyt päivä laajenee ensimmäistä kertaa valtakunnalliseksi. Varautumispäivä näkyy tänä vuonna erityisesti sosiaalisessa mediassa ja eräissä kirjastoissa eri puolilla maata.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö kannustaa kaikkia varautumisesta kiinnostuneita jakamaan sosiaalisessa mediassa tietoa, miten ihmiset voivat itse varautua sekä linkin 72tuntia.fi-sivuille.

Lisätietoa ja valmiita materiaaleja Varautumispäivään löytyy SPEKin sivuilta

Sähkökatkon aikana tulee välttää veden valuttamista viemäriin, jotta vältyttäisiin viemärien tulvimiselta. Vessa kannattaa jättää vetämättä ja kerätä hanasta laskettu vesi ämpäriin. Sähkökatkon aikana vedentulo voi jatkua jonkin aikaa tai loppua heti. Oman alueen vesihuoltolaitoksen tiedotusta kannattaa seurata ja noudattaa sen ohjeita, sillä ohjeet voivat vaihdella alueittain.

– Vedentulo jatkuu normaalisti tai hieman heikommalla paineella useimmissa kotitalouksissa lyhyen sähkökatkon, esimerkiksi kahden tunnin ajan. Katkon aikana vettä saa käyttää juomavetenä normaalisti eikä katkos vaikuta veden laatuun, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön varautumisen asiantuntija Essi Kulju kertoo.

Lyhytkin sähkökatko vaikuttaa kuitenkin jätevesihuoltoon, sillä veden siirtämiseen jätevedenpuhdistamoille käytetään sähköllä toimivia pumppuja, jotka pysähtyvät katkon ajaksi. Jos pumppua ei ole varustettu varavoimalla, ei jätevesi pääse katkon aikana liikkumaan putkessa eteenpäin.

– Veden laskemista viemäriin tulee katkon aikana välttää, jotta viemäriverkoston jätevedet eivät aiheuta ylivuotoja ympäristöön tai viemärien tulvimista kiinteistöihin, Kulju sanoo.

Mikäli sähkökatko aiheuttaa häiriöitä vedenjakeluun tai vesihuoltoon, niistä tiedotetaan vesihuoltolaitoksen tai kunnan verkkosivuilla, joita kannattaa seurata häiriötilanteessa. Monilla vesilaitoksilla on myös käytössä häiriötekstiviestipalvelu, johon vedenkäyttäjä voi rekisteröityä.

Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti 11.10.2022 ohjeensa lääkejodin käytöstä. Päivitetyn ohjeen mukaan joditabletteja suositellaan hankittavaksi kotiin 3–40 -vuotiaille. Aihe nousi laajasti otsikoihin, mikä aiheutti tilapäisen saatavuusvajeen apteekeissa.

Kotitalouksien omatoimisen varautumisen ohjeissa on aina ollut mukana suositus myös joditablettien pitämisestä kotona säteilyvaaratilanteen varalta. Edellinen ohje jodin käytöstä on vuodelta 2002 ja nyt ohjetta päivitettiin ikärajan osalta.

” Joditablettien ottamista ydinonnettomuudesta johtuvissa säteilyvaaratilanteissa suositellaan enintään 40-vuotiaille ja raskaana oleville sikiön suojaamiseksi. Erityisen tärkeää tablettien ottaminen on lapsille ja raskaana oleville naisille, sillä lasten ja sikiön kilpirauhaset ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisten. Jos tabletteja ei ole riittävästi, annetaan tabletit lapsille ja raskaana oleville. Aikuisilla ei ole havaittu yhteyttä radioaktiiviselle jodille altistumisen ja kilpirauhassyövän välillä, eikä joditabletteja siksi suositella yli 40-vuotiaille.” kerrotaan Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla.

Suomen apteekeissa ei ole tällä hetkellä alle 3-vuotiaille annostukseltaan oikeanlaisia joditabletteja myynnissä. Julkinen terveydenhuolto hankkii soveltuvan valmisteen tälle ikäryhmälle ja selvittää, miten niiden jako vanhemmille ja raskaana oleville hoidetaan.

Ohjeen päivitys nousi mediassa runsaasti esiin, sillä sen julkaisun ajankohta osui herkkään ajankohtaan mm. Ukrainan sodan vuoksi. Heti ohjeen julkaisun jälkeen joditablettien kysyntä apteekeissa lisääntyi tilapäisesti ja saatavuudessa oli katkoja. Nyt tilanne on kuitenkin palautunut ja saatavuus on pääosin hyvä.

Ohje joditableteista Säteilyturvakeskuksen sivuilla

Kansalaisten mahdollisuuksiin varautua elintarvikehuollon häiriöihin alettiin Suomessa kiinnittää huomiota toisen maailmansodan jälkeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö lanseerasi 1966 ohjeen Kotivara. Mitä se on? Ohjeita elintarvikkeiden kotivarastoinnista mahdollisten jakeluhäiriöiden varalle. Ohjetta ei kuitenkaan koskaan jaettu sen saaman vastustuksen vuoksi.

Taustalla arvellaan olleen poliittiset syyt ja pelko esitteen aiheuttamasta paniikista väestössä. Tuosta ajankohdasta lähtien kotivara-termiä on kuitenkin käytetty tarkoittamaan kotitalouksien aineellista varautumista.

Kotitalouksien varautumista koskevan suunnittelun otti sittemmin hoitaakseen Suomen Väestönsuojelujärjestö, kun radioaktiivisen laskeuman uhka ja säteilysuojaan liittyvät kysymykset olivat ajankohtaisia. Järjestö julkaisi 1971 Miksi kotivara -esitteen, jossa opastettiin varautumaan ulkopuolisen kriisin aiheuttamaan elintarvikkeiden ja välttämättömyyshyödykkeiden niukkuuteen.

Kotivara on laajentunut 72 tunnin varautumissuositukseksi

Kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana kotitalouksien varautumista koskevaa suositusta perusteineen ja monine yksityiskohtineen on uudistettu useasti. Päävastuun kotivaran kehitystyöstä ja siitä tiedottamisesta on kantanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Kun kotivaralla ensi vaiheessa tarkoitettiin lähes yksinomaan elintarvikkeita, nyt edistetään 72 tuntia -varautumissuositusta, jossa elintarvikkeiden ohella keskeisiä ovat puhdas vesi, sähkö ja lämpö sekä tiedonsaanti häiriötilanteessa.

Väestön suhtautumista kotivaraan on niin ikään kartoitettu monissa yhteyksissä. Esimerkiksi 1980-luvulla tehdyn selvityksen mukaan suhtautuminen vaihteli äärimmäisyydestä toiseen; joidenkin mielestä varautuminen ”pahojen päivien varalle” loi turvallisuutta, toisten mielestä siitä puhuminenkin oli kriisitilanteiden hyväksymistä luonnolliseksi asiaksi.

Vuonna 2015 SPEKin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kolmannes vastaajista (n=1000) arvioi pärjäävänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon. Vastaavasti vuoden 2019 kyselyn mukaan elintarvike- ja vedenjakeluhäiriöitä pidettiin epätodennäköisinä ja varautuminen niihin oli vähäistä.

Yhteydenottoja kotitalouksien varautumisesta alkoi vyöryä keväällä 2022

SPEKin viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen on kuvannut kotitalouksien varautumista ja 72 tunnin -varautumissuositusta teemaksi, jota on usein pitänyt ”myydä” tiedotusvälineille; aihepiiriä ei ole pidetty esimerkiksi lehtien lukijakunnan kannalta kiinnostavana. Keväällä 2020 alkanut covid-19-pandemia herätti kuitenkin aiempaa enemmän kiinnostusta myös kotivaraan, mikä ilmeni erilaisten yhteydenottojen lisääntymisenä ja aihetta käsittelevien sivustojen kävijämäärän kasvuna.

Iso muutos tapahtui Ukrainan sodan alettua. Kotitalouksien varautumista ei Sanna Räsäsen mukaan enää tarvinnut yrittää tarjota kenellekään. Yhteydenottoja alkoi helmikuussa 2022 vyöryä niin tiedotusvälineiden, yritysten kuin kansalaistenkin taholta. Lyhyessä ajassa sekä 72tuntia.fi-sivuston kävijäluvut että varautumista käsittelevien esitteiden tilausmäärät monikymmenkertaistuivat.

Päivälehdet käsittelivät kotitalouksien varautumista verkkosivuillaan, ja niistä poiki uusia yhteydenottoja ja lehtiartikkeleita. Aihe oli esillä kaupanalan julkaisuissa, jopa niiden sloganeissa, erikoisalojen ammattilehdissä ja harrasteryhmien tiedotteissa. Haastattelupyyntöjä saattoi päivittäin tulla lukuisia, ja lienee ensimmäisiä kertoja, kun kotivarasta kutsuttiin televisioon keskustelemaan. Myös suojelupoliisi totesi kotitalouksien varautumisen merkityksen tv-uutisissa.

Eri puolilla Suomea toimivilla 72 tuntia -kouluttajilla oli yhtäkkiä huolena saada riittävän suuri tila koulutuskäyttöön, kun kansalaisten kiinnostus koulutukseen heräsi. Omilla tahoillaan ja oman järjestönsä näkökulmaa painottaen varautumista edistivät Huoltovarmuusorganisaation puitteissa olevan Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA-toimikunta) jäsenet.

Muutamassa kuukaudessa 72 tunnin varautumissuosituksen tunsi jo kaksi miljoonaa suomalaista

Sosiaalisessa mediassa, esimeriksi vauva.fi-sivuilla, varautumista koskeva keskustelu oli vilkasta ja välillä kiihkeääkin. Kun SPEKin marraskuun 2021 kyselytutkimuksen perusteella arvioitiin lähes miljoonan suomalaisen tuntevan 72 tunnin -varautumissuositus, vastaava luku vain muutamaa kuukautta myöhemmin ylitti kaksi miljoonaa. Kotivara-termi alettiin tuntea. Toisaalta termin käyttö laajeni muihinkin yhteyksiin: kirjastot suosittelivat ottamaan kirjoista kotivaraa.

Eniten SPEKin saamissa yhteydenotoissa oltiin Sanna Räsäsen mukaan kiinnostuneita 72 tuntia -suosituksessa mainituista tarvikkeista ja sähkökatkoksiin varautumisesta. Huhtikuussa 2022 tehdyn kansalaiskyselyn perusteella arvioitiinkin, että lähes miljoona suomalaista oli kevään aikana hankkinut kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä, puoli miljoonaa suomalaista oli ostanut taskulampun tai otsalampun sähkökatkosten varalle ja sadat tuhannet olivat varustautuneet tarvikkeilla, joiden avulla pysyä lämpimänä sähkökatkon aikana tai selviytyä vesihuoltoa vaikeuttavassa tilanteessa.

Tiedotusvälineiden välittämä viesti oli yhdenmukainen ja viestinnässä tukeuduttiin 72 tuntia -varautumissuositukseen. Joskus toimittajia oli Sanna Räsäsen mukaan kannustettava käsittelemään varautumista myönteisellä, voimaannuttavalla tavalla, eikä tehdä aiheesta tarpeettoman pelottavaa tai esitellä äärimmäisyyksiin vietyä varautumista ainoana selviytymisstrategiana. Oma lukunsa olivat ne aktiivisten kansalaisten yhteydenotot, joissa he esittelivät kaupalliseen tarkoitukseen ideoimiaan kotivaralaatikoita ja -reppuja.

Kotivaran historiassa kevät 2022 on aivan erityinen; muutamassa kuukaudessa omaehtoisesta varautumisesta tuli laajoille joukoille tuttu, ja se näyttää johtaneen myös käytännön toimiin. Yleisen tietoisuuden ja kokemusten kasvun ohella havahduttiin tunnistamaan ja arvioimaan oman kotitalouden tarpeita varautumisen näkökulmasta. SPEKin ohella kotitalouksien omaehtoisen varautumisen käytännön edistäminen on aina ollut monen kansalaisjärjestön ohjelmassa. Kevään tapahtumien myötä aihe herätti kiinnostusta myös muissa toimijoissa, ja eri alojen asiantuntijat ottivat yhteyttä tarjoten asiantuntemustaan ja apuaan. Tämä asiantuntijavaranto saattaa olla merkittävä, kun varautumisaineistoa seuraavan kerran uudistetaan.

Kaija Rautavirta

Kirjoittaja työskentelee ravitsemuskasvatuksen ja ruokakulttuurin yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on ollut mukana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa sen perustamisesta lähtien.

Lähes miljoona suomalaista on hankkinut kevään aikana kotiinsa enemmän elintarvikkeita ja pullovettä eli kotivaraa. Tieto käy ilmi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tilaamasta kansalaiskyselystä, joka tehtiin huhtikuussa. Lisäksi puoli miljoonaa suomalaisista on käynyt ostamassa taskulampun tai otsalampun sähkökatkon varalta ja lähes yhtä moni on täydentänyt lääkekaappiaan. Kotitalouksien häiriötilannevarautumista koskeva uutisointi on vaikuttanut varautumisinnostukseen.

– Varautumista koskevissa uutisissa on kerrottu, mitä tarvikkeita kotona olisi hyvä olla pitkittyneiden sähkökatkojen tai vedenjakeluhäiriöiden varalle, ja suomalaiset ovat selvästi seuranneet uutisointia ja tarttuneet toimeen, sanoo SPEKin varautumisviestinnän asiantuntija Sanna Räsänen.

– Sadat tuhannet suomalaiset ovat ostaneet kotivaran lisäksi tarvikkeita, joiden avulla pysyä lämpimänä, jos sähkökatko osuisi kylmään vuodenaikaan tai joiden avulla valaista kotia. Lisäksi on hankittu kannellisia ämpäreitä ja kanistereita siltä varalta, jos vettä pitäisi pystyä hakemaan jostain, Räsänen jatkaa.

Vastaajista 19 prosenttia kertoi miettineensä, minne voisi siirtyä, jos kotona ei olisi turvallista.

Kyselyssä kävi ilmi, että 34 prosenttia suomalaisista kokee olleensa jo valmiiksi niin hyvin varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, ettei heillä ole ollut tarvetta hankkia mitään uutta. Sen sijaan 31 prosenttia vastasi, ettei uutisointi ole vaikuttanut heihin mitenkään, koska he eivät koe varautumista tärkeäksi tai heillä ei ole ollut aikaa ajatella asiaa.

Kaksi miljoonaa suomalaista on kuullut 72 tunnin varautumissuosituksesta

Marraskuussa 2021 tehdyssä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että lähes miljoona (18 %) suomalaisista tuntee 72 tunnin varautumissuosituksen. Samaan kysymykseen saatiin huhtikuussa 2022 vastaukseksi, että yli kaksi miljoonaa (44 %) suomalaista tuntee 72 tunnin varautumissuosituksen.

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan kotitalouksien varautumista häiriötilanteisiin. Jokaisesta kodista tulisi löytyä esimerkiksi kotivaraa eli ruokaa ja vettä koko perheelle ainakin 72 tunniksi. Lisäksi kotoa olisi hyvä löytyä perheen tärkeitä lääkkeitä ja erilaisia tarvikkeita, joista olisi hyötyä sähkö- tai vesikatkon aikana.

– On ilmiselvää, että kotitalouksien varautumisen saama mediahuomio on nostanut 72 tunnin varautumissuosituksen tunnettuutta. Ihmiset ovat hakeneet tietoa verkosta ja osallistuneet aiheesta järjestettyihin tilaisuuksiin ja webinaareihin todella aktiivisesti, Räsänen kertoo.

Helmikuun lopusta lähtien 72tuntia.fi-sivulta on haettu varautumistietoa ennätyksellisen vilkkaasti. Verkkosivulla on käyty kymmenen viikon (viikot 8–17) aikana yhteensä yli puoli miljoonaa kertaa.

– Mediajulkisuuden myötä myös aihetta käsitteleviä esitteitä on tilattu SPEKin verkkokaupasta ennätyksellisen vilkkaasti – kymmeniä tuhansia, Räsänen jatkaa.

Kyselyn tiedot perustuvat IROResearchin Tuhat suomalaista -tutkimukseen, joka toteutettiin huhtikuussa 2022. Kyselyn otos painotettiin iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan vastaamaan suomalaista väestöä valtakunnallisesti.

Varautumisen opintopäivän teema oli tällä kertaa kauppojen varautuminen häiriötilanteisiin. Paikan päälle Heurekaan ja etäyhteyksien päähän kerääntyi lähes 200 varautumisteemoista kiinnostunutta 72 tuntia -kouluttajaa.

– Kaikkein yleisin sähkökatkon syy on puu, joka on kaatunut sähkölinjan päälle, totesi seminaarin avannut Elenian käyttöpäällikkö Heikki Paananen.

Paananen toi esityksessä esille ihmisten tarvetta joustaa sähkön kulutuksessa tulevaisuudessa sekä kertoi siitä, miten sähköverkon häiriöihin varaudutaan. Vaikka varautumista on 10-15 viime vuoden aikana kehitetty, sähkökatkoja tulee jatkossakin ja osa niistä kestää pitkään. Siksi myös kauppojen ja jokaisen kodin tulee varautua asiaan itse.

Heikki Paananen, Elenia

Metsä Groupin Suomen ja Baltian toimitusketjun johtaja Pekka Lakso kertoi, miten koronan alun hamstrauksesta opittiin.

Vaikka Suomessa wc-paperi ei kaupoista lopu, suomalaiset huolestuivat asiasta maaliskuussa 2020. 60 % kotitalouksista osti vessapaperia enemmän kuin normaalisti. Wc-paperirekkajonon pituus oli silloin yli 5 kilometriä.

Pulmana oli koronan alla ollut reilun kahden viikon lakko, jonka takia tuotevarasto oli minimissä. Koronan takia varastoja ei voitu täydentää muista Euroopan tehtaistakaan. Toipuminen normaalitilanteeseen kesti kuukausia. Tilanteen ratkaisemisessa keskeistä oli jatkuvat kommunikaatio, välitön toiminta ja pään pitäminen kylmänä.

Pekka Lakso, Metsä Group

Ihmisten on saatava joka tilanteessa käydä kaupassa, Päivittäistavarakauppa ry:n valmiuspäällikkö Lauri Kulonen kertoi esityksessään. Siksi kaupat varautuvat häiriötilanteisiin.

Jo vuonna 2018 elintarvikehuoltosektorin pooli järjesti Elintarvikehuolto pandemiatilanteessa -valmiusharjoituksen, ja varautumistyö on alkanut jo 60-luvulla. Yhteistyötä tehdään koko ajan mm. yritysten ja viranomaisten välillä.

Kaupan varautumisessa joudutaan suunnittelemaan muun muassa logistiikkaa, kylmäketjua, viestintää sekä toimivia tilaus- ja maksujärjestelmiä. Myös häiriötilanteissa ruoka ja muut päivittäistavarat ostetaan kotiin tavallisista kaupoista. Kaikkia tuotteita ei ehkä ole saatavilla, mutta terveyden kannalta ruokaa saa kaupasta riittävästi.

Lauri Kulonen, Päivittäistavarakauppa ry

S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa korosti esityksessään ruoan kotimaisuuden merkitystä Suomen huoltovarmuudelle. S-ryhmän ruokakaupoissa myytävistä elintarvikkeista noin 80 % on Suomessa valmistettua.

Se, että Suomessa viljellään, tuotetaan ja valmistetaan kotimaista ruokaa, on keskeistä huoltovarmuudellemme.

Elomaa toi esityksessä esille myös S-ryhmän varautumistyön monipuolisuutta. Kaupat varautuvat sähkökatkoihin myös muun muassa omilla aurinkopaneeleilla ja tuulivoimalla, ja yritys tukee viljelijöiden tulevaisuusorientoitunutta koulutusta. Hiilen sitoutumista maaperään tutkitaan myös osana huoltovarmuutta.

Nina Elomaa, S-ryhmä

Kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen kertoi, että suomalaisia kiinnostavat nyt 72 tuntia -suositus, villiyrtit, laatikkoviljely ja ruoan kasvattaminen itse, säilöntä ja säilykkeet. Myös Marttojen valmiit yhden ja kolmen viikon ruokalistat kiinnostavat.

Tuovinen painottikin sitä, että arjen hallinta ja suunnitelmallisuus ovat varautumisen kannalta keskeisiä asioita.

Yhtenä nostona Emmi Tuovinen otti veden. Hän kysyi seminaarissa, uskovatko 72 tuntia -kouluttajat, että suomalaisilla on kotona riittävästi vettä sähkökatkoja varten. Yksikään käsi ei noussut ylös.

Emmi Tuovinen, Marttaliitto.

K-kauppias Ville Kestilä kertoi paneelikeskustelussa, että kun kaupasta menevät valot, siellä on pilkkopimeää. Kaupoissa ei ole ikkunoita, joista tulisi luonnonvaloa. Uusia asiakkaita ei voida ottaa silloin sisään ja henkilökuntaa tarvitaan opastamaan kaupassa jo olevia asiakkaita kassoille.

Lauri Kulonen totesi paneelissa, että vessapaperihamstrauksesta opittiin se, että 3-5 päivässä saatiin uutta tavaraa taas kauppaan. 72 tuntia -suositus on siksi Kulosen mielestä viisas. Äkkihamstraus on kuitenkin kauppojen kannalta hankalaa.

K-kauppias Kestilä kertoi, että ihmiset olettavat kaupoissa olevan isot varastot, joista tavaraa pikkuhiljaa purettaisiin kauppaan. Näin ei kuitenkaan ole.

Viestintäjohtaja Veli-Pekka Ääri kertoi, että Tokmannin henkilökunnalta kysytään nyt paljon radioista, retkeilyvälineistä ja vedenkuljetusvälineistä. Ääri kommentoi myös sitä, miten kova juttu se on huoltovarmuuden kannalta, että Suomessa syödään paljon kotimaista ruokaa, Ruotsissa osuus on Äärin mukaan selkeästi pienempi.

Lauri Kulonen, Veli-Pekka Ääri, Ville Kestilä ja Riitta Väkeväinen.

Huoltovarmuuskeskuksen valmiusasiamies Satu Hulkkonen kertoi kauppojen varautumisen kehittämisestä jatkossa. Päivittäistavarakauppojen yritysten ja valtionhallinnon edustajat tekevät tätä työtä yhdessä: ohjeita, selvityksiä, projekteja ja harjoituksia kuten kyberturvallisuusharjoituksia.

Verkostoissa mietitään muun muassa sitä, mitä jos sähköt menevät poikki pitkäksi aikaa tai laajoilta alueilta. Jatkossa 300 myymälää pystyy palvelemaan ihmisiä häiriötilanteissa. Suunnittelu on aloitettu jo vuonna 2017.

Toimintavarmojen myymälöiden verkosto on laskettu sen mukaan, että joka kodilla on 72 tunnin kotivara ja kaupassa käydään neljäntenä päivänä. Suunnittelussa on huomioitu muun muassa asukastiheys, tiestö, käyntitiheys ja alueelliset erot.

Olennaista tässäkin on viestintä ihmisille etukäteen: Siinä kohtaa, kun sähkökatko on päällä, ei netistä enää voi etsiä tietoa lähimmästä auki olevasta kaupasta.

Satu Hulkkonen, Huoltovarmuuskeskus

Haaste: Kysy ainakin yhdeltä tutulta ihmiseltä, onko hän kuullut 72 tunnin suosituksesta.

Kotivaran merkityksestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta koronapandemian myötä varautuminen on alkanut kiinnostaa selvästi enemmän. Lisäksi 72 tunnin varautumissuositus on tuttu yhä useammalle. 

– Varsinkin korona-ajan alkuviikkoina uutisoitiin paljon kotivarasta ja termi alkoi uudestaan vakiintua suomalaisten sanavarastoon. Samalla myös varautuminen laajempana käsitteenä on tullut entistä tutummaksi ja teema näkyy nyt jatkuvasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Monilla keskustelupalstoilla vertaillaan, kuinka pitkään kukakin selviäisi käymättä kaupassa ja mitä muita tarvikkeita ihmisillä on kotona häiriötilanteiden varalle, sanoo viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. 

70 prosenttia suomalaisista on kuullut 72 tunnin varautumissuosituksesta

– Teetämme joka syksy kyselytutkimuksen, jolla kartoitetaan, kuinka hyvin 72 tunnin varautumissuositus tunnetaan. Suosituksen tunnettuus on tasaisessa kasvussa, Räsänen jatkaa. 

18 prosenttia suomalaisista kertoo tuntevansa 72 tunnin varautumissuosituksen ja heidän lisäkseen 52 prosenttia kertoo kuulleensa suosituksesta. Tämä tarkoittaa, että lähes miljoona suomalaista kertoo tuntevansa suosituksen.

Syksyllä 2020 vastaavat luvut olivat 8 prosenttia ja 64 prosenttia eli suosituksen tuntevien määrä on kasvanut selvästi.

Tiedot käyvät ilmi IROResearch Oy:n toteuttamasta kyselytutkimuksesta*, jossa ihmisiltä kysyttiin ensin, tietävätkö he, mikä 72 tunnin suositus on ja sen jälkeen heille kerrottiin sen liittyvän kotitalouksien varautumiseen häiriötilanteiden varalle. Tämän jälkeen vastaajilta kysyttiin, ovatko he kuulleet suosituksesta. 

Varautumissuositus tunnetaan parhaiten 35–44-vuotiaiden keskuudessa, sillä tästä ikäryhmästä peräti 24 prosenttia vastasi tuntevansa suosituksen ja lisäksi 43 prosenttia vastasi kuulleensa siitä. Heikoimmin tieto on tavoittanut nuorimpia vastaajia, sillä 18–24-vuotiasta vain 14 prosenttia sanoi tuntevansa suosituksen ja heidän lisäkseen 42 prosenttia kertoi kuulleensa siitä. 

Taustalla laaja yhteistyöverkosto 

Vuonna 2012 perustettu Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta (KOVA) edistää 72 tunnin varautumissuositusta.

– Varautumissuosituksen ilosanoma leviää sekä kansalaisjärjestöjen että laajan viranomaisyhteistyöverkoston kautta. Meillä on liki 400 kouluttajaa, jotka järjestävät 72 tuntia yleisötilaisuuksia ja onneksi myös tiedotusvälineet nostavat aihetta esille tasaisin väliajoin. Tavoitteemme on kunnianhimoinen: haluaisimme, että kaikissa Suomen kotitalouksissa olisi tarvikkeita, tietoja ja taitoja, miten varautua häiriötilanteisiin ja miten toimia, kun sellainen osuu kohdalla, Räsänen sanoo. 

* IROResearch Oy:n Tuhat suomalaista -tutkimuksen tiedonkeruu tehtiin internetissä IROResearch Oy:n valtakunnalliseen kuluttajapaneeliin. IroResearch teki 1000 tutkimushaastattelua 16.-25.11.2021.  

Kansalaistaito on yleisnimitys kaikkien kansalaisten jokapäiväisessä elämässä tarvitsemille taidoille. Se liittyy meidän toimintaamme yhteiskunnan jäsenenä, omien asioiden hoitamiseen ja jopa eloonjäämiseen. Vaikka kansalaistaito ei ole enää oma erillinen oppiaineensa koulussa, ei näiden yleisten taitojen merkityksellisyys ole kadonnut minnekään. Kansalaistaitojen kirjo on laaja – mitä kaikkea meidän pitääkään hallita, jotta pystymme toimimaan turvallisesti ja sujuvasti arjessa!

Turvallisuustaidot kuten avun hälyttäminen, henkeä pelastava ensiapu ja alkusammutus ovat kaikki tarpeellisia taitoja, joita meidän kaikkien tulisi hallita ikävien tilanteiden varalle. Monet meistä ovat päässeet oppimaan ja harjoittelemaan näitä taitoja: koulussa, työpaikoilla ja vaikkapa Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) varautumis- ja turvallisuustaitoja kehittävillä kursseilla.

Mutta miten on laita digitaalisten turvataitojen kanssa – onko osaamisesi ajan tasalla?

Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi – hyödyllinen meille kaikille

Digitaalisuus on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisissä toiminnoissamme, niin työelämässä, opinnoissa kuin vapaa-ajalla. Koko arkemme toimii erilaisten tietojärjestelmien ja tietoverkkojen varassa. Voidaankin sanoa, että arjen turvallisuustaitoihin kuuluvat nykypäivänä aivan oleellisesti myös taidot, miten toimia turvallisesti digitaalisessa maailmassa.

Millaisia riskejä arjessamme on digiturvallisuuden alueella? Miten tunnistaa tietojen kalastelu? Kuinka yksityisyys suojataan ja salasanoja hallitaan? Voiko somessa toimia digiturvallisesti? Muun muassa näihin kysymyksiin saa vastauksen uudella Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssilla.

Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssilla osallistuja kehittää omia tietojaan ja taitojaan niin, että pystyy toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti digitaalisessa maailmassa. Kurssin teemat on jaettu mikro-oppimisen ideaa toteuttaen lyhyisiin osioihin, joita voi hyvin opiskella pienissä pätkissä, vaikka työmatkalla bussissa kännykän avulla. Kurssin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Jyväskylän yliopisto ja Maanpuolustuskoulutus MPK.

Koska digitaalinen maailma on jatkuvassa muutoksessa, sisältöä päivitetään jatkossa aina tarpeen vaatiessa. Kurssi on opiskeltavissa verkon välityksellä ympäri vuoden ja sen suorittamisesta kertyy kaksi opintopistettä. Kurssi on myös MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolun ensimmäinen kurssi. Kurssin sisältöön voi tutustua myös ilman, että suorittaa koko kurssia.

Verkkokurssi osa MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolkua

Maksuton ja kaikille avoin Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssi on suunniteltu niin, että se sopii kaikille, ilman pohjakoulutusvaatimuksia. Verkkokurssin Jyväskylän yliopiston Moodlessa suorittaneet voivat hakea suoritusmerkinnän myös MPK:lta. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen on tällöin mahdollista syventää tietämystään aihepiiristä MPK:n monilla muilla kyberturvallisuuden kursseille.

Kyberturvallisuuskoulutus muodostaa MPK:ssa nousujohteisen koulutuskokonaisuuden ja se kattaa muun muassa informaatioturvallisuuden ja tietoturvallisuuden. MPK:n kyberturvallisuuden jatkokursseilla voikin syventyä eri osa-alueisiin oman mielenkiinnon mukaisesti. Lisätietoja MPK:n kyber- ja informaatioturvallisuuskoulutuksista löydät MPK:n kotisivuilta.

Ota ensimmäinen askel – tutustu ja ilmoittaudu

Ilmoittaudu mukaan oppimaan digiturvallisuuden perusteita ja tee se saman tien! Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää omaa tietämystä ja valmiuksia digimaailman haasteiden varalta. Lisätietoja kurssista ja ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin esittelystä Jyväskylän Avoimen yliopiston sivuilta.

Satu Virtanen

Kirjoittaja työskentelee varautumiskoulutuksesta vastaavana koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskoulutuksessa (MPK) ja edustaa yhdistystä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

MPK on vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöorganisaatio, joka kouluttaa kansalaisia selviytymään paremmin arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Kun kauriit syövät omenapuut ja jänikset takapihan kukkaistutukset, puutarhurin mieleen hiipii ajatus: lähilihaa takapihalta? Tästä jutusta opit, kuka voi metsästää ja mistä voit hankkia riistalihaa.

Pihoilta tutut eläimet rusakko, valkohäntäpeura ja orava ovat 57:n muun villieläimen ohella suomalaisia riistaeläimiä, joista saatu saalis käytetään hyödyksi sarvista häntään.

Vaikka harva enää pula-ajan oravakeittoa valmistaakaan, on riistalihan kulutus Suomessa silti kova: saalista saadaan joka vuosi yli 10 miljoonaa kiloa. Tämä keventää ympäristökuormaa saman verran tehotuotetun lihan hankinnasta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan miten tahansa voi alkaa metsästää. Ensin on suoritettava metsästäjätutkinto, jossa todistetaan teorian, lakien ja asetusten hallitseminen sekä lajitunnistuksen osaaminen. Tämän jälkeen valtiolle maksetaan riistanhoitomaksu, jolla lunastetaan kunkin vuoden metsästysoikeus. Vuosittain tämän oikeuden eli metsästyskortin lunastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkea verrattuna muihin Euroopan maihin.

Jokainen suomalainen tietää siis varmasti jonkun, joka metsästää. Ja tätä kontaktia kannattaa käyttää hyödyksi riistalihan hankinnassa.

Mistä hankkia riistalihaa?

Aivan yksinkertaista omalta takapihalta metsästäminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti siellä on luvallista metsästää kaikkea sallittua riistaa rajoitukset huomioon ottaen. Rajoituksia omilla mailla metsästämiselle asettavat muun muassa naapurit ja lähistöllä sijaitsevat tiet, pyyntiluvat, maanomistukset ja metsästettävän alueen koko. Nämä asiat kannattaa selvittää ensin perin pohjin.

Jos metsästys tuntuu itselle vieraalta, pääsee riistalihaan käsiksi ottamalla yhteyttä rohkeasti paikalliseen metsästysseuraan. Monissa, varsinkin valkohäntäpeura-alueella toimivissa seuroissa riittää lihaa myytäväksi asti. Alkaapa riistaa näkyä syksyisin jo markettien tiskeissäkin. Monelta kaupalliselta toimijalta voi myös hankkia riistalihaa suoraan kuluttajamyynnistä.

Suomessa riistanpyyntiä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Se tarkoittaa, että saalismäärä suhteutetaan aina joka vuosi kunkin vuoden eläinkantojen suuruuteen ja kantojen kehitykseen.

Varaudu riistalihalla – säilö oikein

Yleisin tapa säilöä riistaa lienee pakastus. Riistaliha on vähärasvaista ja tämän vuoksi se säilyy pakkasessa hyvänä vuodenkin. Pakastin kohtaa ongelman kuitenkin heti, kun sähköt ovat poikki.

Varautumisen kannalta ilmakuivaaminen, savukuivaaminen, vakumointi ja säilöntäpurkitus ovat pidempikestoisia tapoja säilöä lihaa myös häiriötilanteiden varalta. Palvattu tai savustettu liha säilyy kylmässä muutaman viikon.

Myös sisäelimet ovat arvostettu herkku, mutta ne kannattaa valmistaa heti tuoreeltaan parempiin suihin. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat annetaan metsästyskoirille.

Riistan pieni hiilijalanjälki

Riistaliha saa syödä lajilleen tyypillistä ravintoa villinä luonnossa. Se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Metsästäjän kohdatessaan sen elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti yleensä lempipuuhansa syömisen parissa. Riistan hiilijalanjälki on todella pieni.

Myös WWF:n Lihaopaassa riistaliha esiintyy vihreänä, suositusten mukaan kohtuudella nautittuna. Hirvieläinten (hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura) osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin, oppaassa kerrotaan.

Mitä siitä hirven paistista sitten tehdä? Maailman parhaimmat riistaruokareseptit joka kokille löydät osoitteesta jahtimedia.fi/riistaruoka.

Kirsi Färm

Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Suomen Metsästäjäliitossa ja edustaa Metsästäjäliittoa Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa. Metsästäjäliitto viettää vuonna 2021 100-vuotisjuhlavuottaan.