Ajankohtaista

Varautumisen opintopäivän teema oli tällä kertaa kauppojen varautuminen häiriötilanteisiin. Paikan päälle Heurekaan ja etäyhteyksien päähän kerääntyi lähes 200 varautumisteemoista kiinnostunutta 72 tuntia -kouluttajaa.

– Kaikkein yleisin sähkökatkon syy on puu, joka on kaatunut sähkölinjan päälle, totesi seminaarin avannut Elenian käyttöpäällikkö Heikki Paananen.

Paananen toi esityksessä esille ihmisten tarvetta joustaa sähkön kulutuksessa tulevaisuudessa sekä kertoi siitä, miten sähköverkon häiriöihin varaudutaan. Vaikka varautumista on 10-15 viime vuoden aikana kehitetty, sähkökatkoja tulee jatkossakin ja osa niistä kestää pitkään. Siksi myös kauppojen ja jokaisen kodin tulee varautua asiaan itse.

Heikki Paananen, Elenia

Metsä Groupin Suomen ja Baltian toimitusketjun johtaja Pekka Lakso kertoi, miten koronan alun hamstrauksesta opittiin.

Vaikka Suomessa wc-paperi ei kaupoista lopu, suomalaiset huolestuivat asiasta maaliskuussa 2020. 60 % kotitalouksista osti vessapaperia enemmän kuin normaalisti. Wc-paperirekkajonon pituus oli silloin yli 5 kilometriä.

Pulmana oli koronan alla ollut reilun kahden viikon lakko, jonka takia tuotevarasto oli minimissä. Koronan takia varastoja ei voitu täydentää muista Euroopan tehtaistakaan. Toipuminen normaalitilanteeseen kesti kuukausia. Tilanteen ratkaisemisessa keskeistä oli jatkuvat kommunikaatio, välitön toiminta ja pään pitäminen kylmänä.

Pekka Lakso, Metsä Group

Ihmisten on saatava joka tilanteessa käydä kaupassa, Päivittäistavarakauppa ry:n valmiuspäällikkö Lauri Kulonen kertoi esityksessään. Siksi kaupat varautuvat häiriötilanteisiin.

Jo vuonna 2018 elintarvikehuoltosektorin pooli järjesti Elintarvikehuolto pandemiatilanteessa -valmiusharjoituksen, ja varautumistyö on alkanut jo 60-luvulla. Yhteistyötä tehdään koko ajan mm. yritysten ja viranomaisten välillä.

Kaupan varautumisessa joudutaan suunnittelemaan muun muassa logistiikkaa, kylmäketjua, viestintää sekä toimivia tilaus- ja maksujärjestelmiä. Myös häiriötilanteissa ruoka ja muut päivittäistavarat ostetaan kotiin tavallisista kaupoista. Kaikkia tuotteita ei ehkä ole saatavilla, mutta terveyden kannalta ruokaa saa kaupasta riittävästi.

Lauri Kulonen, Päivittäistavarakauppa ry

S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa korosti esityksessään ruoan kotimaisuuden merkitystä Suomen huoltovarmuudelle. S-ryhmän ruokakaupoissa myytävistä elintarvikkeista noin 80 % on Suomessa valmistettua.

Se, että Suomessa viljellään, tuotetaan ja valmistetaan kotimaista ruokaa, on keskeistä huoltovarmuudellemme.

Elomaa toi esityksessä esille myös S-ryhmän varautumistyön monipuolisuutta. Kaupat varautuvat sähkökatkoihin myös muun muassa omilla aurinkopaneeleilla ja tuulivoimalla, ja yritys tukee viljelijöiden tulevaisuusorientoitunutta koulutusta. Hiilen sitoutumista maaperään tutkitaan myös osana huoltovarmuutta.

Nina Elomaa, S-ryhmä

Kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen kertoi, että suomalaisia kiinnostavat nyt 72 tuntia -suositus, villiyrtit, laatikkoviljely ja ruoan kasvattaminen itse, säilöntä ja säilykkeet. Myös Marttojen valmiit yhden ja kolmen viikon ruokalistat kiinnostavat.

Tuovinen painottikin sitä, että arjen hallinta ja suunnitelmallisuus ovat varautumisen kannalta keskeisiä asioita.

Yhtenä nostona Emmi Tuovinen otti veden. Hän kysyi seminaarissa, uskovatko 72 tuntia -kouluttajat, että suomalaisilla on kotona riittävästi vettä sähkökatkoja varten. Yksikään käsi ei noussut ylös.

Emmi Tuovinen, Marttaliitto.

K-kauppias Ville Kestilä kertoi paneelikeskustelussa, että kun kaupasta menevät valot, siellä on pilkkopimeää. Kaupoissa ei ole ikkunoita, joista tulisi luonnonvaloa. Uusia asiakkaita ei voida ottaa silloin sisään ja henkilökuntaa tarvitaan opastamaan kaupassa jo olevia asiakkaita kassoille.

Lauri Kulonen totesi paneelissa, että vessapaperihamstrauksesta opittiin se, että 3-5 päivässä saatiin uutta tavaraa taas kauppaan. 72 tuntia -suositus on siksi Kulosen mielestä viisas. Äkkihamstraus on kuitenkin kauppojen kannalta hankalaa.

K-kauppias Kestilä kertoi, että ihmiset olettavat kaupoissa olevan isot varastot, joista tavaraa pikkuhiljaa purettaisiin kauppaan. Näin ei kuitenkaan ole.

Viestintäjohtaja Veli-Pekka Ääri kertoi, että Tokmannin henkilökunnalta kysytään nyt paljon radioista, retkeilyvälineistä ja vedenkuljetusvälineistä. Ääri kommentoi myös sitä, miten kova juttu se on huoltovarmuuden kannalta, että Suomessa syödään paljon kotimaista ruokaa, Ruotsissa osuus on Äärin mukaan selkeästi pienempi.

Lauri Kulonen, Veli-Pekka Ääri, Ville Kestilä ja Riitta Väkeväinen.

Huoltovarmuuskeskuksen valmiusasiamies Satu Hulkkonen kertoi kauppojen varautumisen kehittämisestä jatkossa. Päivittäistavarakauppojen yritysten ja valtionhallinnon edustajat tekevät tätä työtä yhdessä: ohjeita, selvityksiä, projekteja ja harjoituksia kuten kyberturvallisuusharjoituksia.

Verkostoissa mietitään muun muassa sitä, mitä jos sähköt menevät poikki pitkäksi aikaa tai laajoilta alueilta. Jatkossa 300 myymälää pystyy palvelemaan ihmisiä häiriötilanteissa. Suunnittelu on aloitettu jo vuonna 2017.

Toimintavarmojen myymälöiden verkosto on laskettu sen mukaan, että joka kodilla on 72 tunnin kotivara ja kaupassa käydään neljäntenä päivänä. Suunnittelussa on huomioitu muun muassa asukastiheys, tiestö, käyntitiheys ja alueelliset erot.

Olennaista tässäkin on viestintä ihmisille etukäteen: Siinä kohtaa, kun sähkökatko on päällä, ei netistä enää voi etsiä tietoa lähimmästä auki olevasta kaupasta.

Satu Hulkkonen, Huoltovarmuuskeskus

Haaste: Kysy ainakin yhdeltä tutulta ihmiseltä, onko hän kuullut 72 tunnin suosituksesta.

Kotivaran merkityksestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta koronapandemian myötä varautuminen on alkanut kiinnostaa selvästi enemmän. Lisäksi 72 tunnin varautumissuositus on tuttu yhä useammalle. 

– Varsinkin korona-ajan alkuviikkoina uutisoitiin paljon kotivarasta ja termi alkoi uudestaan vakiintua suomalaisten sanavarastoon. Samalla myös varautuminen laajempana käsitteenä on tullut entistä tutummaksi ja teema näkyy nyt jatkuvasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Monilla keskustelupalstoilla vertaillaan, kuinka pitkään kukakin selviäisi käymättä kaupassa ja mitä muita tarvikkeita ihmisillä on kotona häiriötilanteiden varalle, sanoo viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. 

70 prosenttia suomalaisista on kuullut 72 tunnin varautumissuosituksesta

– Teetämme joka syksy kyselytutkimuksen, jolla kartoitetaan, kuinka hyvin 72 tunnin varautumissuositus tunnetaan. Suosituksen tunnettuus on tasaisessa kasvussa, Räsänen jatkaa. 

18 prosenttia suomalaisista kertoo tuntevansa 72 tunnin varautumissuosituksen ja heidän lisäkseen 52 prosenttia kertoo kuulleensa suosituksesta. Tämä tarkoittaa, että lähes miljoona suomalaista kertoo tuntevansa suosituksen.

Syksyllä 2020 vastaavat luvut olivat 8 prosenttia ja 64 prosenttia eli suosituksen tuntevien määrä on kasvanut selvästi.

Tiedot käyvät ilmi IROResearch Oy:n toteuttamasta kyselytutkimuksesta*, jossa ihmisiltä kysyttiin ensin, tietävätkö he, mikä 72 tunnin suositus on ja sen jälkeen heille kerrottiin sen liittyvän kotitalouksien varautumiseen häiriötilanteiden varalle. Tämän jälkeen vastaajilta kysyttiin, ovatko he kuulleet suosituksesta. 

Varautumissuositus tunnetaan parhaiten 35–44-vuotiaiden keskuudessa, sillä tästä ikäryhmästä peräti 24 prosenttia vastasi tuntevansa suosituksen ja lisäksi 43 prosenttia vastasi kuulleensa siitä. Heikoimmin tieto on tavoittanut nuorimpia vastaajia, sillä 18–24-vuotiasta vain 14 prosenttia sanoi tuntevansa suosituksen ja heidän lisäkseen 42 prosenttia kertoi kuulleensa siitä. 

Taustalla laaja yhteistyöverkosto 

Vuonna 2012 perustettu Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta (KOVA) edistää 72 tunnin varautumissuositusta.

– Varautumissuosituksen ilosanoma leviää sekä kansalaisjärjestöjen että laajan viranomaisyhteistyöverkoston kautta. Meillä on liki 400 kouluttajaa, jotka järjestävät 72 tuntia yleisötilaisuuksia ja onneksi myös tiedotusvälineet nostavat aihetta esille tasaisin väliajoin. Tavoitteemme on kunnianhimoinen: haluaisimme, että kaikissa Suomen kotitalouksissa olisi tarvikkeita, tietoja ja taitoja, miten varautua häiriötilanteisiin ja miten toimia, kun sellainen osuu kohdalla, Räsänen sanoo. 

* IROResearch Oy:n Tuhat suomalaista -tutkimuksen tiedonkeruu tehtiin internetissä IROResearch Oy:n valtakunnalliseen kuluttajapaneeliin. IroResearch teki 1000 tutkimushaastattelua 16.-25.11.2021.  

Kansalaistaito on yleisnimitys kaikkien kansalaisten jokapäiväisessä elämässä tarvitsemille taidoille. Se liittyy meidän toimintaamme yhteiskunnan jäsenenä, omien asioiden hoitamiseen ja jopa eloonjäämiseen. Vaikka kansalaistaito ei ole enää oma erillinen oppiaineensa koulussa, ei näiden yleisten taitojen merkityksellisyys ole kadonnut minnekään. Kansalaistaitojen kirjo on laaja – mitä kaikkea meidän pitääkään hallita, jotta pystymme toimimaan turvallisesti ja sujuvasti arjessa!

Turvallisuustaidot kuten avun hälyttäminen, henkeä pelastava ensiapu ja alkusammutus ovat kaikki tarpeellisia taitoja, joita meidän kaikkien tulisi hallita ikävien tilanteiden varalle. Monet meistä ovat päässeet oppimaan ja harjoittelemaan näitä taitoja: koulussa, työpaikoilla ja vaikkapa Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) varautumis- ja turvallisuustaitoja kehittävillä kursseilla.

Mutta miten on laita digitaalisten turvataitojen kanssa – onko osaamisesi ajan tasalla?

Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi – hyödyllinen meille kaikille

Digitaalisuus on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisissä toiminnoissamme, niin työelämässä, opinnoissa kuin vapaa-ajalla. Koko arkemme toimii erilaisten tietojärjestelmien ja tietoverkkojen varassa. Voidaankin sanoa, että arjen turvallisuustaitoihin kuuluvat nykypäivänä aivan oleellisesti myös taidot, miten toimia turvallisesti digitaalisessa maailmassa.

Millaisia riskejä arjessamme on digiturvallisuuden alueella? Miten tunnistaa tietojen kalastelu? Kuinka yksityisyys suojataan ja salasanoja hallitaan? Voiko somessa toimia digiturvallisesti? Muun muassa näihin kysymyksiin saa vastauksen uudella Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssilla.

Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssilla osallistuja kehittää omia tietojaan ja taitojaan niin, että pystyy toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti digitaalisessa maailmassa. Kurssin teemat on jaettu mikro-oppimisen ideaa toteuttaen lyhyisiin osioihin, joita voi hyvin opiskella pienissä pätkissä, vaikka työmatkalla bussissa kännykän avulla. Kurssin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhteistyössä Jyväskylän yliopisto ja Maanpuolustuskoulutus MPK.

Koska digitaalinen maailma on jatkuvassa muutoksessa, sisältöä päivitetään jatkossa aina tarpeen vaatiessa. Kurssi on opiskeltavissa verkon välityksellä ympäri vuoden ja sen suorittamisesta kertyy kaksi opintopistettä. Kurssi on myös MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolun ensimmäinen kurssi. Kurssin sisältöön voi tutustua myös ilman, että suorittaa koko kurssia.

Verkkokurssi osa MPK:n kyberturvallisuuden koulutuspolkua

Maksuton ja kaikille avoin Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssi on suunniteltu niin, että se sopii kaikille, ilman pohjakoulutusvaatimuksia. Verkkokurssin Jyväskylän yliopiston Moodlessa suorittaneet voivat hakea suoritusmerkinnän myös MPK:lta. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen on tällöin mahdollista syventää tietämystään aihepiiristä MPK:n monilla muilla kyberturvallisuuden kursseille.

Kyberturvallisuuskoulutus muodostaa MPK:ssa nousujohteisen koulutuskokonaisuuden ja se kattaa muun muassa informaatioturvallisuuden ja tietoturvallisuuden. MPK:n kyberturvallisuuden jatkokursseilla voikin syventyä eri osa-alueisiin oman mielenkiinnon mukaisesti. Lisätietoja MPK:n kyber- ja informaatioturvallisuuskoulutuksista löydät MPK:n kotisivuilta.

Ota ensimmäinen askel – tutustu ja ilmoittaudu

Ilmoittaudu mukaan oppimaan digiturvallisuuden perusteita ja tee se saman tien! Kansalaisen kyberturvallisuus -verkkokurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää omaa tietämystä ja valmiuksia digimaailman haasteiden varalta. Lisätietoja kurssista ja ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin esittelystä Jyväskylän Avoimen yliopiston sivuilta.

Satu Virtanen

Kirjoittaja työskentelee varautumiskoulutuksesta vastaavana koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskoulutuksessa (MPK) ja edustaa yhdistystä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

MPK on vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöorganisaatio, joka kouluttaa kansalaisia selviytymään paremmin arjen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Kun kauriit syövät omenapuut ja jänikset takapihan kukkaistutukset, puutarhurin mieleen hiipii ajatus: lähilihaa takapihalta? Tästä jutusta opit, kuka voi metsästää ja mistä voit hankkia riistalihaa.

Pihoilta tutut eläimet rusakko, valkohäntäpeura ja orava ovat 57:n muun villieläimen ohella suomalaisia riistaeläimiä, joista saatu saalis käytetään hyödyksi sarvista häntään.

Vaikka harva enää pula-ajan oravakeittoa valmistaakaan, on riistalihan kulutus Suomessa silti kova: saalista saadaan joka vuosi yli 10 miljoonaa kiloa. Tämä keventää ympäristökuormaa saman verran tehotuotetun lihan hankinnasta.

Kuka tahansa ei kuitenkaan miten tahansa voi alkaa metsästää. Ensin on suoritettava metsästäjätutkinto, jossa todistetaan teorian, lakien ja asetusten hallitseminen sekä lajitunnistuksen osaaminen. Tämän jälkeen valtiolle maksetaan riistanhoitomaksu, jolla lunastetaan kunkin vuoden metsästysoikeus. Vuosittain tämän oikeuden eli metsästyskortin lunastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkea verrattuna muihin Euroopan maihin.

Jokainen suomalainen tietää siis varmasti jonkun, joka metsästää. Ja tätä kontaktia kannattaa käyttää hyödyksi riistalihan hankinnassa.

Mistä hankkia riistalihaa?

Aivan yksinkertaista omalta takapihalta metsästäminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti siellä on luvallista metsästää kaikkea sallittua riistaa rajoitukset huomioon ottaen. Rajoituksia omilla mailla metsästämiselle asettavat muun muassa naapurit ja lähistöllä sijaitsevat tiet, pyyntiluvat, maanomistukset ja metsästettävän alueen koko. Nämä asiat kannattaa selvittää ensin perin pohjin.

Jos metsästys tuntuu itselle vieraalta, pääsee riistalihaan käsiksi ottamalla yhteyttä rohkeasti paikalliseen metsästysseuraan. Monissa, varsinkin valkohäntäpeura-alueella toimivissa seuroissa riittää lihaa myytäväksi asti. Alkaapa riistaa näkyä syksyisin jo markettien tiskeissäkin. Monelta kaupalliselta toimijalta voi myös hankkia riistalihaa suoraan kuluttajamyynnistä.

Suomessa riistanpyyntiä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Se tarkoittaa, että saalismäärä suhteutetaan aina joka vuosi kunkin vuoden eläinkantojen suuruuteen ja kantojen kehitykseen.

Varaudu riistalihalla – säilö oikein

Yleisin tapa säilöä riistaa lienee pakastus. Riistaliha on vähärasvaista ja tämän vuoksi se säilyy pakkasessa hyvänä vuodenkin. Pakastin kohtaa ongelman kuitenkin heti, kun sähköt ovat poikki.

Varautumisen kannalta ilmakuivaaminen, savukuivaaminen, vakumointi ja säilöntäpurkitus ovat pidempikestoisia tapoja säilöä lihaa myös häiriötilanteiden varalta. Palvattu tai savustettu liha säilyy kylmässä muutaman viikon.

Myös sisäelimet ovat arvostettu herkku, mutta ne kannattaa valmistaa heti tuoreeltaan parempiin suihin. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat annetaan metsästyskoirille.

Riistan pieni hiilijalanjälki

Riistaliha saa syödä lajilleen tyypillistä ravintoa villinä luonnossa. Se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Metsästäjän kohdatessaan sen elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti yleensä lempipuuhansa syömisen parissa. Riistan hiilijalanjälki on todella pieni.

Myös WWF:n Lihaopaassa riistaliha esiintyy vihreänä, suositusten mukaan kohtuudella nautittuna. Hirvieläinten (hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura) osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin, oppaassa kerrotaan.

Mitä siitä hirven paistista sitten tehdä? Maailman parhaimmat riistaruokareseptit joka kokille löydät osoitteesta jahtimedia.fi/riistaruoka.

Kirsi Färm

Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Suomen Metsästäjäliitossa ja edustaa Metsästäjäliittoa Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa. Metsästäjäliitto viettää vuonna 2021 100-vuotisjuhlavuottaan.

Partioretkillä ja -leireillä toimitaan monesti olosuhteissa, joissa ei välttämättä ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Samalla opitaan hyödyllisiä taitoja, jotka voivat olla tarpeen myös häiriötilanteissa.

Partio on lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottavaa tavoitteellista kasvatustoimintaa. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion kohderyhmänä ovat 7-22-vuotiaat lapset ja nuoret. Partio-ohjelma jakautuu eri ikäkausiin, joille kaikille löytyy juuri tämän ikäisille sopivaa nousujohteista ja tavoitteellista tekemistä eli aktiviteetteja. Partiossa opitaan tekemällä ja itse kokeilemalla, liikutaan luonnossa ja toimitaan oman ryhmän kanssa.

Partiossa opitaan monipuolisesti monenlaisia taitoja

Partiossa opitaan laajasti elämän eri osa-alueilla tarvittavia taitoja. Nuorimpien partiolaisten kanssa harjoitellaan esimerkiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyviä perustaitoja, kuten oikeanlaista säänmukaista pukeutumista.

Retkillä partiolaiset pääsevät osallistumaan ruoanvalmistukseen, jolloin erilaiset ruoanvalmistustavat retkikeittimestä nuotioon tulevat tutuiksi. Usein erityisesti maastoretkille varattavat ruokatarvikkeet ovat sellaisia, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Samantyyppinen ruoka sopisi tarvittaessa myös kotivaraan kuuluvista kuiva-aineista ja säilykkeistä valmistettavaksi.

Usein partioretket suuntaavat kämpälle, jossa ei ole välttämättä esimerkiksi juoksevaa vettä. Tällöin partiolainen saa kokemuksia siitä, miten järjestetään tiskaus tai peseytyminen kantoveden kanssa.

Retkiolosuhteissa ei aina ole sähköä saatavilla, jolloin puhelinta ei pääse lataamaan ja mobiiliyhteydet voivat olla heikot. Yöretki sähköttömään paikkaan on havainnollistanut monelle, että yöllä voi olla kesälläkin varsin pimeää, jolloin kunnolla toimivalle otsalampulle ja myrskylyhdylle on oikeasti käyttöä. Lampun varaparistot on hyvä varata mukaan.

Partio-ohjelmassa harjoitellaan tietysti myös ensiaputaitoja ja hätätilanteessa toimimista.

Partio antaa valmiuksia toimia yllättävissä tilanteissa

72 tuntia -varautumissuositus ja kotivara ovat mukana myös partio-ohjelman aktiviteeteissa, mutta näiden lisäksi moni muu partiotaito valmistaa toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa, kuten vesi- tai sähkökatkon yllättäessä.

Yksi keskeinen partiossa harjoiteltava taito on ongelmanratkaisukyky ja toimeen tarttuminen myös yllättävissä tilanteissa. Häiriötilanteen osuessa kohdalle, partiolaisella on valmiudet reagoida tilanteeseen ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Partiolainen huomioi ja on tarvittaessa avuksi myös muille.

Julia Parkko

Kirjoittaja työskentelee kasvatuskoordinaattorina Suomen Partiolaisissa partio-ohjelman ja -kasvatuksen parissa ja edustaa partiolaisia Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Moni meistä piristyy, kun kesä tulee ja valo ja lämpö lisääntyvät. Lämmöllä on kuitenkin myös kääntöpuoli. Helle käy voi käydä voimille erityisesti ikäihmisille ja pitkäaikaissairaille. Vaikka itse osaisit suojautua kuumuudelta, on tärkeää muistaa pitää huolta myös läheisistä.

Kun kesähelteet alkavat, reppuuni ilmestyy aina vesipullo, aurinkovoide ja pähkinät. Kotini sälekaihtimet ovat käytössä koko ajan ja ilmastointilaitekin seisoo nurkassa valmiina, jos tuuletusikkunat eivät riitä asuntoni viilentämiseen.  

Helteellä ulkona on usein lämpimämpi kuin sisällä 

Viime kesänä olin menossa viikonlopuksi isoäitini luo. Hän on 80-vuotias ja asuu yksin. Kun lähdin kotoani, ulkona oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

Mummillani oli kaikki ikkunat auki, ja hänen asunnossaan oli todella kuuma. Neuvoin häntä sulkemaan ikkunat ja vetämään verhot eteen. Sen jälkeen mentiin ruokakauppaan, jossa vietettiin viileä tunti. Mummini piristyi viileässä ruokakaupassa ja kun tultiin takaisin kotiin, kehotin häntä käymään iltaisin viileässä suihkussa.

Illalla syötiin vielä herkulliset jäätelöt ja avattiin ikkunat, kun ulkona lämpötila oli laskenut. 

Ruoka yhtä tärkeä kuin juoma 

Seuraava päivä oli vielä lämpimämpi. Mummille ei oikein maistunut ruoka, eikä minullekaan. Syötiin kuitenkin pieniä aterioita usein: salaattia, hedelmiä ja muuta kesäpäivään sopivaa ruokaa.

Pidämme molemmat kahvista, mutta niin kuumana päivänä oli fiksuinta jättää kahvinkeitto vähemmälle. Kofeiini nimittäin kuivattaa elimistöä, kuten myös alkoholi. Totesimme molemmat, että tavallinen vesi on paras janojuoma. 

Ota rauhallisesti 

Mummini on aina ollut aktiivinen ihminen. Hän on siivonnut, tehnyt ruokaa ja puuhannut puutarhassa. Mutta kun on kuuma, kannattaa ottaa rauhallisesti ja suojautua porottavalta auringolta. Jos arkiaskareita on pakko tehdä, ne voi tehdä aamulla tai illalla, kun on viileämpi.

Lauantai-iltana katsoimme vanhoja lomavalokuvia ja muistutin mummiani, että kyllähän Espanjassakin vietetään päivisin siestaa. 

Muista pitää yhteyttä 

Mukava viikonloppu mummini luona päättyi, mutta helleaalto jatkui vielä monta päivää. Soitin joka ilta mummilleni ja tarkistin miten päivä on mennyt. Muistutin häntä syömisestä, juomisesta, viilentymisestä ja että hän ottaa rauhallisemmin nyt kun on kuuma.

Omaisiin kannattaa muutenkin olla yhteydessä. Myös naapurissasi saattaa asua henkilö, joka tarvitsee apuasi. Pidetään toisistamme huolta – olipa sitten helle tai paukkupakkaset.

Daniel Saarinen

Kirjoittaja työskentelee pedagogina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä.

Pehmeät, harmaat pajunkissat pullahtavat esiin jo kevättalvella. Pallerot ovat nupullaan olevia kukintoja, joista kurkottaa kevään edetessä keltaisia tai viherviä kukkia. Pian kukat ovat täynnä elämää. Kimalaiset, mehiläiset, kärpäset ja perhoset kokoontuvat tankkaamaan mettä tai keräämään siitepölyä jälkikasvulleen.

Paju on kevään tärkein kasvi. Ilman sitä olisi vaikea ponnistaa Suomen kesään uutta hyönteissukupolvea. Ja jos kesäistä surinaa ei kuuluisi mustikka- ja puolukkakankailta, puutarhoista, pelloilta ja viljelyksiltä, ei niiltä saataisi satoakaan. Pölyttäjät ovat ruoantuotannon edellytys, ratkaiseva tekijä kukan ja hedelmän välissä. Siksi pienistä, arvokkaista työntekijöistä kannattaa huolehtia.

Kimalainen punatähkällä

Älä tapa – tutustu

Tärkeimpiä pölyttäjiämme ovat mesipistiäiset: kimalaiset, tarhamehiläiset ja erakkomehiläiset. Ne havaitaan monesti lähinnä silloin, kun ne tulevat ihmisen reviirille. Meiltä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta saatetaan esimerkiksi kysellä, miten kimalaispesän saisi hävitettyä tontiltaan. Me tietysti toivomme, että pölyttäjät saavat jäädä ja ihmiset tutustuvat niihin rauhassa.

Kimalaiset ovat Suomen luonnon pörröisiä tehopölyttäjiä, jotka lentävät viileälläkin säällä. Talvehtineet kimalaiskuningattaret perustavat keväällä yhteiskunnan, jonka väkimäärä kasvaa muutamiin kymmeniin tai satoihin yksilöihin. Keväisiä emokimalaisia tuleekin varjella aivan erityisesti, sillä niistä riippuu koko pesän tulevaisuus – ja kesän mustikkasato.

Tarhamehiläiset elävät mehiläistarhaajan hoivissa. Mehiläisyhteiskunta talvehtii pallomuodostelmassa pesälaatikossaan ja kasvaa kesän mittaan kymmenien tuhansien vahvuiseksi. Mehiläisen etu pölyttäjänä onkin suuri väkimäärä ja se, että pesiä voidaan siirtää viljelmien läheisyyteen.

Erakkomehiläisistä ihmiset törmäävät tavallisimmin hiekkamaahan pesäkolonsa kaivaviin maamehiläisiin tai rusomuurarimehiläisiin, jotka parveilevat keväisin talojen seinustoilla. Erakkomehiläiset ovat aktiivisia vain lyhyen ajan. Kestä siis hyödyllisiä vieraitasi hetki, ja pian huomaat niiden kadonneen. Tosifanit perustavat erakoille hotelleja koiranputkista, järviruo’oista ja koivupölleistä.

Mehiläinen kriikunalla

Älä raivaa – anna kasvaa

Kun pölyttäjät ovat tulleet tutuiksi, moni mielellään auttaa niitä. Helpoiten se käy tarjoamalla sopivia ravintokasveja. Paju on hyvä esimerkki pölyttäjille tärkeästä kasvista, jota saatetaan raivata turhana rytönä. Toinen puutarhurien väheksymä mutta pölyttäjien arvostama kasvi on voikukka. Myös nurmikon lomassa kasvavat valkoapilat sekä pientareille nousevat virnat, putkikasvit, kaunokit ja ohdakkeet ovat pölyttäjien ravintokasveja.

Kannattaakin miettiä, voisiko tontillaan säästää pölyttäjille mieluisia luonnonkasveja ja jättää ainakin osan kukkivasta nurmesta leikkaamatta – tai leikata nurmikon vasta, kun apila ja muut mesikasvit ovat kukkineet.

Erakkomehiläinen voikukalla

Älä torju – istuta ja ihaile

Pölyttäjien elämää voi helpottaa myös suunnitelmallisilla istutuksilla. Keväällä kukkivat sipulikasvit, kuten sini- ja helmililja, kevättähti ja krookus, ilahduttavat puutarhurin ohella pölyttäjiä. Pitkäpalko ja ristikit ovat myös pölyttäjien ja puutarhurien alkukesän suosikkeja. Jotta kukkajatkumo kestäisi syksyyn saakka, voi istuttaa vaikkapa yrttejä – salviaa, oreganoa, minttua ja ruohosipulia – tai ajuruohoja, malvoja, kaunokkeja, kurjenpolvia, nauhuksia, maksaruohoja ja astereita.

Torjunta-aineiden käyttö kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä aineista on haittaa myös hyötyhyönteisille.

Lopulta niin multasormien kuin muidenkin kannattaa pysähtyä seuraamaan oman pihan, parvekkeen tai lähipuiston hyönteiselämää. Se tuottaa ihmeesti iloa ja saa näkemään ympäröivän maailman laajemmin, pölyttäjien näkökulmasta.

Virpi Aaltonen

Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja kuluttajaneuvojana Suomen Mehiläishoitajain Liitossa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto kuuluu Huoltovarmuusorganisaation Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikuntaan.

Lisää vinkkejä pölyttäjien ystäville löytyy Pölyttäjiä pihalle ja puutarhaan -oppaasta.

Pölyttäjäkuvat: Tarja Ollikka/SML

Vuodet 2020-2021 tullaan muistamaan koronaviruksen vaikutuksista yhteiskuntaamme. Päivittäistavarakaupat, joista suurin osa hankkii ruokansa, ovat olleet monelle meistä merkki siitä, että korona ei muuta kaikkea. Huolimatta siitä, että olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja – jopa poikkeusoloissa – ruokaa ja muita päivittäistavaroita on ollut koko ajan saatavilla. Koko ruokaketju alkutuotannosta elintarviketeollisuuteen ja edelleen kauppaan on toiminut kuten pitääkin.

Kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi ihmiset valmistavat ruokaa ennen kaikkea kotona. Vuoden 2020 aikana ruokaa ostettiin päivittäistavarakaupoista 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ilmenee Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) tilastosta Tuoteryhmittäinen myynti (10-12/)2020. Kasvaneeseen myyntiin vaikuttivat toki myös ravintola-alaan kohdistuneet rajoitukset.

Erityisesti kuluttajat ostivat enemmän hyvin säilyviä ruokia, kuten pastaa, riisiä, perunaa sekä tuoretuotteita, kuten lihaa, viljatuotteita ja vihanneksia. Lisäksi erilaiset ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyt elintarvikkeet, kuten rasvat, sokeri ja suola olivat kysyttyjä. Muista päivittäistavaroista terveystuotteita (esim. lääkevalmisteet, vitamiinit ja ravintolisät sekä maskit) ja henkilökohtaisen hygienian tuotteita (mm. käsien puhdistus- ja hoitotuotteet) ostettiin normaalia enemmän.

Vessapaperin voimakas kysyntä alkuvuodesta 2020 nousi uutisotsikoihin, mutta se ei kuitenkaan vuoden myyntitilastossa paljon näy.

Pandemian alussa täydennettiin kotivaraa

Maaliskuussa 2020 osa kuluttajista lähti kauppaan poikkeuksellisen suurella innolla. Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden kysyntä kasvoi lyhytaikaisesti, piikinomaisesti samoissa tuoteryhmissä kuin vuositasollakin. Kauppa- ja jakelupoolissa seurattiin kuluttajakysynnän kehittymistä aktiivisesti Päivittäistavarakauppa ry:n yritysten ja viranomaisten yhteistyönä, yhtenä alan tilannekuvan mittarina. Maaliskuu 2020 jää historiaan korona-ajanjakson alkamisesta sekä voimakkaasta päivittäistavaroiden lyhytaikaisesta kysyntäpiikistään, jota voidaan kutsua myös hamstraamiseksi. On kuitenkin mainittava, että pääasiassa kuluttajat silloinkin ostivat ruokia ja muita päivittäistavaroita vain tarpeen mukaan.

Kuva: flashkin/Shutterstock.com

Toisaalta maaliskuun 2020 kysyntäpiikissä voidaan mielestäni nähdä turhasta vessapaperin ja joidenkin muiden tuotteiden liiallisesta ostamisesta huolimatta hyviä merkkejä kansalaisten omatoimisen varautumisen kannalta. Mielestäni on itsestään selvää, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla, ja olisi pitänyt olla, kyky selvitä tarvittaessa ainakin 72 tuntia ilman ulkopuolista apua. Viheliäinen virus aiheutti sen, että monet huomasivat 72 tunnin varautumisen hyödyt, ja myös siitä syystä riensivät täyttämään ruokakaappejaan. Viimeistään silloin kannatti alkaa tarkastella Kolmen päivän kotivara -esitettä.

Hamstraaminen on yleinen tapa reagoida kriisiin

Hamstraamisen syyt lähtevät usein ihmisten kokemuksista ja peloista. Yksilö voi tiedostamattaankin pyrkiä hallitsemaan uutta, yllättävää ja pelottavaa tilannetta ostamalla tuotteita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka puhtaasti rationaalisia syitä kyseisen tuotteen ylenmääräiseen hankkimiseen ei olisikaan. Hamstraustarve voi myös siirtyä ihmisistä toisiin ikään kuin laumailmiönä, mihin saattaa vaikuttaa myös media, olkoonkin sinänsä tärkeällä ja avoimeen yhteiskuntaan kuuluvalla tiedonvälityksen asialla. (mm. Arafat, ym. 2020.)

Kokemukseni mukaan hamstraamista ilmiönä on vaikea käsitellä julkisesti, koska sen mainitseminenkin voi jossain tilanteessa saada ihmiset käyttäytymään täysin päinvastoin kuin tilanteessa olisi viisasta. Joku yksilö voi tulkita, että kun hamstrauksesta puhutaan julkisesti, viranomaiset tai jokin ala haluaa ohjata kansalaisten huomion pois jostakin riskistä. Absurdi väite, joka kuihtuu uskoakseni viimeistään silloin, kun tietämys kasvaa ja asia, jota epäillään, toimiikin siten kuin esim. elinkeinoelämä tai viranomainen on vakuuttanut sen toimivan. Haluan todeta, että yli tarpeen tuotteiden ostaminen voi myös lisätä ruokahävikkiä.

Hamstraustutkimukselle olisi tarvetta

Minusta hamstrausilmiöstä pitäisi tehdä enemmän tieteellistä tutkimusta – myös Suomessa (vinkki à @TampereUni, @UniLUT ja muut #yliopistot). Tulee mieleeni, että hamstrauksen tutkimus voisi olla kiinnostavaa ainakin seuraavista näkökulmista (vain joitakin mainitakseni):

• ilmiön sosiaalisten rakenteiden ja syy-yhteyksien (esim. sosiaalinen diffuusio eli ilmiön vaikutusten siirtyminen ryhmältä toiselle sekä sosiaaliset verkostot)
• taloustieteen (esim. kysynnän vaihtelut)
• psykologian (esim. kriisitilanteen vaikutukset yksilöön ja ryhmään)
• sekä tietojärjestelmätieteen ja tietojohtamisen näkökulmista (esim. data-analytiikka)

Tietämyksen lisääntyminen siitä, miten ruokaketjumme toimii sekä yhä syvempi tieto siitä, miten ihmismieli joissain tilanteissa voi aiheuttaa hamstraamistakin, voivat auttaa ilmiön ennalta ehkäisemisessä. PTY:n sekä kauppa- ja jakelupoolin toimijoiden kokemusten mukaan näin kävikin jo keväällä 2020. Ihmiset huomasivat, että viestit siitä, että koronakriisi ei ole heikentänyt ruoan ja muiden päivittäistavaroiden saatavuutta maassamme, eikä edes globaalisti, olivat totta.

Arkijärki ja kotivara ovat lähtökohtia häiriönsietokyvylle

Vaikka äkilliset kysyntäpiikit maaliskuussa 2020 saattoivatkin tyhjentää yksittäisten brändien tai tuoteryhmien tuotteiden osalta hyllyjä, ne saatiin täytettyä lyhyellä viipeellä entiselleen. Mikään osa ruokaketjusta ei ollut poikki. Ja tärkeää oli myös se, että ihmisten 72 tuntia -varautumisen edellyttämät kotivarat oli täydennetty. Mahdollisesti näistä syistä samanlaista, maaliskuun kaltaista kysyntäpiikkiä ei nähty myöhemmin vuoden aikana.

Ruoan hamstraus, jota maaliskuussa 2020 lyhytaikaisesti tapahtui joissain tuoteryhmissä, ei ollut tarpeellista, mutta oli ilman muuta ymmärrettävää uudessa tilanteessa, jossa olimme.

Pidetään jatkossa huoli siitä, että meillä on koko ajan kyky tarvittaessa selvitä vähintään 72 tuntia ilman ulkopuolista apua, niin koko yhteiskuntamme on yhä kestävämpi kaikissa tilanteissa. Haluan osaltani vakuuttaa, että ruokaketjumme on jo nyt hyvin varautunut erilaisiin häiriötilanteisiin ja kehitämme sitä jatkuvasti yhteistyössä elinkeinoelämän, viranomaisten ja järjestöjen kesken. Huoltovarmuus tehdään yhteistyössä. Arkijärki ja kotivara ovat kuitenkin lähtökohtia häiriönsietokyvyllemme. Ostetaan ruokia ja muita päivittäistavaroita tarpeen mukaan.

Lauri Kulonen

Kirjoittaja toimii Päivittäistavarakauppa ry:n vetämässä Huoltovarmuusorganisaation kauppa- ja jakelupoolissa valmiuspäällikkönä sekä Kaupan liitossa koronavarautumisen asiantuntijana.

Pitkittynyt koronapandemia koettelee sietokykyämme, mutta siinä on eroja, miten kutakin meistä koetellaan. Eroamme toisistamme siinä, miten pandemia on meitä koskettanut, missä tilanteessa olimme ennen pandemiaa sekä siinä, millaiset voimavarat meillä on tällä taipaleella.

Korona koettelee turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunteen löytäminen alati muuttuvassa tilanteessa voikin olla haasteellista. Turvattomuuden kokemukset arjessa voivat näyttäytyä stressioireina, ja oireet voivat pitkittyessään vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen.

Koettu turvallisuus vaihtelee vahvasti eri ihmisten välillä. Tilanne, joka sinusta tuntuu täysin turvalliselta ja tavalliselta, saattaa toisesta tuntua uhkaavalta. Turvattomuuden kokemus voi viedä mielekkyyden myös miellyttävältä tekemiseltä. On tärkeää arvioida, jos on sellaisia tilanteita, jotka tuntuvat sinusta uhkaavilta tai kuormittavilta ja ehkä keskustella niistä läheisen kanssa. Ovatko tilanteet vältettävissä? Ovatko uhkakuvat realistisia ja miten tilanteet ehkä voisi kohdata turvallisemmin?

Tee itsellesi hengähdyshetkiä

Kyky kehon ja mielen rauhoittamiseen on olennaista, jotta selviytyisimme kriisistä hyvin. Rauhoittuminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, jos arki on kokonaisuudessaan muuttunut kuormittavaksi tai jos hyväksi toteamasi rauhoittumisen keinot ovat rajoitusten vuoksi muuttuneet mahdottomiksi.

Kuormitus voi myös pikkuhiljaa lisääntyä, kunnes yhtäkkiä huomaat, että on vaikeata nukkua tai suoriutua arjesta. Silloin voi olla hyvä miettiä, miten arkeen voisi saada sellaisia hengähdyshetkiä, jolloin voi olla rauhassa, joko rennosti oleilemalla tai esimerkiksi liikunnan parissa.

Etsi arkeesi vaihtelua

Koronapandemian ennakoimattomuus koettelee myös pystyvyyden kokemustamme. Voimme vain vähäisessä määrin omalla toiminnallamme vaikuttaa pandemian kokonaiskulkuun, eikä tartunnan riskiltä voi täysin suojautua. Tartunnan vaara saattaa myös estää meitä tekemästä sellaisia asioita, jotka olisivat hyväksi meille itsellemme tai läheisillemme.

Uhkaava tilanne ja rajoittunut arki voivat kapeuttaa mielikuvitustamme niin, että emme muista tai keksi sellaisia mukavia asioita, joita voi turvallisesti tehdä. Jos tuntuu, että elämä on liian rajoittunutta voi olla hyvä hetki ideoida, miten vaikkapa viikonlopun voisi viettää eri tavalla.

Onko rauhallisia paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan tai ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä? Myös vuodenaikojen vaihtelu luo uusia mahdollisuuksia. Voi esimerkiksi muistella, mitä aiempina vuosina tähän aikaan on tehnyt.

Kuka ilahtuisi yhteydenotostasi? Soita hänelle!

Yhteenkuuluvuuden tunne saa meidät toiminaan yksissä tuumin vaikeassakin tilanteessa. Se kertoo, että kuulumme johonkin ja että meistä välitetään. Koronapandemian tuomat rajoitukset koskevat meitä hyvin eri tavoin. Toiset kokevat, että päivän aikana ei jää yhtään omaa aikaa. Voi olla hyvin kuormittavaa, jos jatkuvasti on muiden kanssa kotona tai jos päivän aikana on toistuvia konflikteja. Toisten ihmiskontaktit ovat taas hyvin rajallisia. Yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on vaikeaa etäyhteyksien kautta. Eristäytyminen ja yksinäisyys tuovat myös helposti mukanaan epävarmuuden kokemuksia ja lisäävät stressiä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä tilanne on kuormittava kaikille ja että emme ole tässä asiassa yksin. Näin ollen voikin olla hyvä olla se henkilö, joka ottaa ensimmäisen askeleen yhteydenpitoon. Toisaalta voit ehkä suoda hengähdystauon toiselle intensiivisen arjen keskellä. Ketkä ovat siis näitä läheisiä, joihin voisi pitää enemmän yhteyttä ja ketkä taas niitä, joille voisit antaa lepotauon arjen keskellä?

Kaikessa tässä toivon ylläpitäminen on olennaista. Ja nimenomaan sellaisen toivon, joka lisää turvallisuuden, rauhallisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksiamme, joita pandemia koettelee. Toivo, että voimme toimia vastuullisesti ja toisia tukevasti ja pärjätä tilanteesta huolimatta. Toivo, että tilanne muuttuu ja huominen on parempi. Toivo, että voimme itsekin toimia toivon siemenenä läheistemme elämässä.

Ferdinand Garoff

Kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) erikoistutkijana.

”Onks sulla aina näin paljon tavaraa jääkaapissa?” Näin huudahti toimittaja ottaessaan valokuvaa jääkaapeistani pari vuotta sitten. Hän oli tullut tekemään lehtijuttua työstäni ja halusi ottaa valokuvia normaalista arjestani. Autotallin jääkaapissa oli silloin paljon mm. kotimehua, hilloja, monta isoa kennollista kananmunia ja 5 litran vesiastioita.

Olen nyt ollut Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä melkein viisi vuotta ja sitä ennen pitkään mukana toiminnassa harrastuksen kautta. Koulutuksen opit ovat tulleet vuosien aikana osaksi arkea, sillä olen saanut niistä valtavasti tietoa ja osaamista turvallisuus- ja varautumisasioihin. Alun perin kipinä kurssille lähtikin siitä, että olin joutunut onnettomuustilanteisiin, joissa en omasta mielestäni osannut toimia riittävän hyvin. Halusin oppia toimimaan yllättävissä tilanteissa vähillä välineillä. Olen kokenut, että näistä koulutuksista saa valtavasti apua, koska asioita pääsee harjoittelemaan vieraassa ympäristössä.

Arjen turvallisuustaidot

Naisten Valmiusliiton kursseista mm. Selviytyminen sähköttä, Jokanaisen selviytymispakki, Arjen turvallisuus, Kyberturvallisuus, Informaatiovaikuttaminen ja Henkinen kriisinkestävyys ovat kursseja, joista jokainen saa itselleen tärkeitä taitoja toimia erilaisissa häiriötilanteissa. Tietoa löytyy onneksi helposti netistä vaikkapa 72 tuntia -hakusanalla, mutta tärkeää olisi osata soveltaa tietoa myös käytäntöön. Naisten Valmiusliiton kursseilla pyritään aina myös harjoittelemaan ja tekemään asioita.

Jokanaisen selviytymispakki -kurssilla pääsee oikeasti harjoittelemaan ruoanvalmistusta trangialla, aggregaatilla tai nuotion avulla. Kursseilla harjoitellaan erilaisia onnettomuustilanteita ja alkusammutusta. Niistä on hyötyä, kun pitää toimia nopeasti ja mahdollisesti viranomainen ei pääse heti avuksesi.Itselleni tästä harjoittelusta on ollut hyötyä, kun elvytystilanne on tullut yllättäen ja on pitänyt sammuttaa pientä keittiöpaloa.

Selviytyminen sähköttä -kurssilla kerrotaan viranomaisten toiminnasta katkoksen aikana ja vastaavasti yksilön keinoja selvitä arjessa, kuten ruoanlaitosta, wc-pöntön tyhjennyksestä ja lämmöntuottamisesta. Selviytyminen sähköttä -kurssi herättää miettimään, miten selvitä kotona häiriötilanteen aikana ja löytyykö riittävä kotivara? Monenlaisia uhka- ja vaaratilanteita voi tulla milloin vain. Kodin laitteet voivat joutua kyberhyökkäyksen kohteeksi tai näkymätön virus voi eristää meidät ulkomaailmasta pariksi viikoksi. Jälkimäinen tilanne voi tulla hyvinkin koronaviruksen aikana kelle tahansa.

Viranomaisten tukena

Pitkäkestoisessa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa viranomaisten resurssit keskitetään kaikista vaativimpiin tehtäviin. Osa Naisten Valmiusliiton kursseista on ns. jatkotason koulutusta tai sellaista osaamista, joka mahdollistaa myös kouluttautumisen viranomaisten avuksi. Tällaisia kursseja ovat esimerkiksi Joukkomuonitus, Toiminta myrskyssä tai Hätämajoitus. Lisäksi Naisten Valmiusliitto järjestää koulutusta yhteistyössä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VAPEPA) kanssa, mikä mahdollistaa sen toimintaan mukaan lähtemisen.

Toimintakyvyn vahvistaminen ja ylläpitäminen

Henkinen kriisinkestävyys on yksi keskeinen kyky, jota tarvitaan niin yksilöltä kuin koko kansakunnalta. Kurssilla opitaan, miten omaa toimintakykyä voi ylläpitää ja miten toimia auttajana kriisitilanteissa. Jokaisen on hyvä pohtia myös omaa käyttäytymistä vaativissa ja stressaavissa tilanteissa. Itselleni pääsihteerinä on tullut palautetta erityisesti siitä, että jo isossa harjoituksessa mukana oleminen antaa kokemuksen, minkälaista on olla tiiviisti täysin vieraiden ihmisten kanssa pidempi aika. Normaalioloissa etenkään naiset eivät pääse useinkaan tätä kokemaan, kun taas miehillä se tulee automaattisesti asepalveluksen suorittamisen yhteydessä.

Omien tietotaitojen ajan tasalla pitäminen erilaisia häiriötilanteita varten vahvistaa omaa toimintakykyä ja sopeutumista uusiin tilanteisiin. Jo nykyinen toimintaympäristö on haastanut meitä opettelemaan toimista terveysturvallisesti. Näitäkin asioita oppii kursseilla, sillä nykyisessä tilanteessa järjestämme koulutusta terveysturvallisuusohjeet huomioiden. Jokaiselle opetetaan oikea kasvomaskin pukeminen ja käyttö sekä käsidesin oikeanlainen käyttö, mikä ei ole vieläkään kaikille selvää.

Tule mukaan!

Naisten Valmiusliiton NASTA- ja PikkuNASTA-harjoitukset kestävät yhden viikonlopun. Harjoitukset ovat erinomainen tilaisuus hankkia käytännön turvallisuustaitoja ja viettää viikonloppua satojen samanhenkisten naisten kanssa. Jos kipinä kouluttautumiseen syntyi, niin lisätietoa löytyy Naisten Valmiusliiton kotisivuilta. Kurssit ovat avoimia kaikille suomalaisille naisille. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

NASTA Merituuli 2021 harjoituksessa järjestetään Arjen turvallisuus -kurssi, jossa painopisteenä on katuturvallisuus ja itsesuojelu. Kurssin sisältönä on mm. turvallisen reitin valinta, ympäristön tarkkailu, uhkaavan henkilön tunnistaminen ja kohtaaminen sekä otteista irrottautuminen. Ilmoittautuminen kurssille alkaa tiistaina 16.2. Valmiusliiton kotisivuilla.

Kaarina Suhonen

Kirjoittaja työskentelee Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä.

Kuvat: Naisten Valmiusliiton kuvapankki.

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1997. Liiton puheenjohtaja toimii Paula Risikko. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii yli 100 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Koulutus tuotetaan yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa.