Ostetaan tarpeen mukaan

Vuodet 2020-2021 tullaan muistamaan koronaviruksen vaikutuksista yhteiskuntaamme. Päivittäistavarakaupat, joista suurin osa hankkii ruokansa, ovat olleet monelle meistä merkki siitä, että korona ei muuta kaikkea. Huolimatta siitä, että olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja – jopa poikkeusoloissa – ruokaa ja muita päivittäistavaroita on ollut koko ajan saatavilla. Koko ruokaketju alkutuotannosta elintarviketeollisuuteen ja edelleen kauppaan on toiminut kuten pitääkin.

Kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut kuluneen vuoden aikana. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi ihmiset valmistavat ruokaa ennen kaikkea kotona. Vuoden 2020 aikana ruokaa ostettiin päivittäistavarakaupoista 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ilmenee Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) tilastosta Tuoteryhmittäinen myynti (10-12/)2020. Kasvaneeseen myyntiin vaikuttivat toki myös ravintola-alaan kohdistuneet rajoitukset.

Erityisesti kuluttajat ostivat enemmän hyvin säilyviä ruokia, kuten pastaa, riisiä, perunaa sekä tuoretuotteita, kuten lihaa, viljatuotteita ja vihanneksia. Lisäksi erilaiset ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyt elintarvikkeet, kuten rasvat, sokeri ja suola olivat kysyttyjä. Muista päivittäistavaroista terveystuotteita (esim. lääkevalmisteet, vitamiinit ja ravintolisät sekä maskit) ja henkilökohtaisen hygienian tuotteita (mm. käsien puhdistus- ja hoitotuotteet) ostettiin normaalia enemmän.

Vessapaperin voimakas kysyntä alkuvuodesta 2020 nousi uutisotsikoihin, mutta se ei kuitenkaan vuoden myyntitilastossa paljon näy.

Pandemian alussa täydennettiin kotivaraa

Maaliskuussa 2020 osa kuluttajista lähti kauppaan poikkeuksellisen suurella innolla. Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden kysyntä kasvoi lyhytaikaisesti, piikinomaisesti samoissa tuoteryhmissä kuin vuositasollakin. Kauppa- ja jakelupoolissa seurattiin kuluttajakysynnän kehittymistä aktiivisesti Päivittäistavarakauppa ry:n yritysten ja viranomaisten yhteistyönä, yhtenä alan tilannekuvan mittarina. Maaliskuu 2020 jää historiaan korona-ajanjakson alkamisesta sekä voimakkaasta päivittäistavaroiden lyhytaikaisesta kysyntäpiikistään, jota voidaan kutsua myös hamstraamiseksi. On kuitenkin mainittava, että pääasiassa kuluttajat silloinkin ostivat ruokia ja muita päivittäistavaroita vain tarpeen mukaan.

Kuva: flashkin/Shutterstock.com

Toisaalta maaliskuun 2020 kysyntäpiikissä voidaan mielestäni nähdä turhasta vessapaperin ja joidenkin muiden tuotteiden liiallisesta ostamisesta huolimatta hyviä merkkejä kansalaisten omatoimisen varautumisen kannalta. Mielestäni on itsestään selvää, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla, ja olisi pitänyt olla, kyky selvitä tarvittaessa ainakin 72 tuntia ilman ulkopuolista apua. Viheliäinen virus aiheutti sen, että monet huomasivat 72 tunnin varautumisen hyödyt, ja myös siitä syystä riensivät täyttämään ruokakaappejaan. Viimeistään silloin kannatti alkaa tarkastella Kolmen päivän kotivara -esitettä.

Hamstraaminen on yleinen tapa reagoida kriisiin

Hamstraamisen syyt lähtevät usein ihmisten kokemuksista ja peloista. Yksilö voi tiedostamattaankin pyrkiä hallitsemaan uutta, yllättävää ja pelottavaa tilannetta ostamalla tuotteita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka puhtaasti rationaalisia syitä kyseisen tuotteen ylenmääräiseen hankkimiseen ei olisikaan. Hamstraustarve voi myös siirtyä ihmisistä toisiin ikään kuin laumailmiönä, mihin saattaa vaikuttaa myös media, olkoonkin sinänsä tärkeällä ja avoimeen yhteiskuntaan kuuluvalla tiedonvälityksen asialla. (mm. Arafat, ym. 2020.)

Kokemukseni mukaan hamstraamista ilmiönä on vaikea käsitellä julkisesti, koska sen mainitseminenkin voi jossain tilanteessa saada ihmiset käyttäytymään täysin päinvastoin kuin tilanteessa olisi viisasta. Joku yksilö voi tulkita, että kun hamstrauksesta puhutaan julkisesti, viranomaiset tai jokin ala haluaa ohjata kansalaisten huomion pois jostakin riskistä. Absurdi väite, joka kuihtuu uskoakseni viimeistään silloin, kun tietämys kasvaa ja asia, jota epäillään, toimiikin siten kuin esim. elinkeinoelämä tai viranomainen on vakuuttanut sen toimivan. Haluan todeta, että yli tarpeen tuotteiden ostaminen voi myös lisätä ruokahävikkiä.

Hamstraustutkimukselle olisi tarvetta

Minusta hamstrausilmiöstä pitäisi tehdä enemmän tieteellistä tutkimusta – myös Suomessa (vinkki à @TampereUni, @UniLUT ja muut #yliopistot). Tulee mieleeni, että hamstrauksen tutkimus voisi olla kiinnostavaa ainakin seuraavista näkökulmista (vain joitakin mainitakseni):

• ilmiön sosiaalisten rakenteiden ja syy-yhteyksien (esim. sosiaalinen diffuusio eli ilmiön vaikutusten siirtyminen ryhmältä toiselle sekä sosiaaliset verkostot)
• taloustieteen (esim. kysynnän vaihtelut)
• psykologian (esim. kriisitilanteen vaikutukset yksilöön ja ryhmään)
• sekä tietojärjestelmätieteen ja tietojohtamisen näkökulmista (esim. data-analytiikka)

Tietämyksen lisääntyminen siitä, miten ruokaketjumme toimii sekä yhä syvempi tieto siitä, miten ihmismieli joissain tilanteissa voi aiheuttaa hamstraamistakin, voivat auttaa ilmiön ennalta ehkäisemisessä. PTY:n sekä kauppa- ja jakelupoolin toimijoiden kokemusten mukaan näin kävikin jo keväällä 2020. Ihmiset huomasivat, että viestit siitä, että koronakriisi ei ole heikentänyt ruoan ja muiden päivittäistavaroiden saatavuutta maassamme, eikä edes globaalisti, olivat totta.

Arkijärki ja kotivara ovat lähtökohtia häiriönsietokyvylle

Vaikka äkilliset kysyntäpiikit maaliskuussa 2020 saattoivatkin tyhjentää yksittäisten brändien tai tuoteryhmien tuotteiden osalta hyllyjä, ne saatiin täytettyä lyhyellä viipeellä entiselleen. Mikään osa ruokaketjusta ei ollut poikki. Ja tärkeää oli myös se, että ihmisten 72 tuntia -varautumisen edellyttämät kotivarat oli täydennetty. Mahdollisesti näistä syistä samanlaista, maaliskuun kaltaista kysyntäpiikkiä ei nähty myöhemmin vuoden aikana.

Ruoan hamstraus, jota maaliskuussa 2020 lyhytaikaisesti tapahtui joissain tuoteryhmissä, ei ollut tarpeellista, mutta oli ilman muuta ymmärrettävää uudessa tilanteessa, jossa olimme.

Pidetään jatkossa huoli siitä, että meillä on koko ajan kyky tarvittaessa selvitä vähintään 72 tuntia ilman ulkopuolista apua, niin koko yhteiskuntamme on yhä kestävämpi kaikissa tilanteissa. Haluan osaltani vakuuttaa, että ruokaketjumme on jo nyt hyvin varautunut erilaisiin häiriötilanteisiin ja kehitämme sitä jatkuvasti yhteistyössä elinkeinoelämän, viranomaisten ja järjestöjen kesken. Huoltovarmuus tehdään yhteistyössä. Arkijärki ja kotivara ovat kuitenkin lähtökohtia häiriönsietokyvyllemme. Ostetaan ruokia ja muita päivittäistavaroita tarpeen mukaan.

Lauri Kulonen

Kirjoittaja toimii Päivittäistavarakauppa ry:n vetämässä Huoltovarmuusorganisaation kauppa- ja jakelupoolissa valmiuspäällikkönä sekä Kaupan liitossa koronavarautumisen asiantuntijana.