Tapahtumat

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 4/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Päätöksenteossa ja valmiusharjoituksissa pitäisi miettiä myös pitkän aikavälin vaikutuksia

Ilmastonmuutos on edennyt. Kansainvälinen ilmastopolitiikka on kiristynyt ja EU on kehittänyt direktiivejään siihen suuntaan, että paikallistasolla tulee toimia. Helsingiltä vaaditaan linjauksia lämmitys- ja liikenneratkaisuissa. Mitä päätöksiä Helsingin kaupungin johto ja viranomaiset tekevät? Tämä on lähtöasetelma professori Janne Hukkisen vetämässä päämajaharjoituksessa marraskuun lopussa.

Professori Janne Hukkinen kertoi Helsingissä loppuvuodesta järjestettävästä valmiusharjoituksesta, jossa kaupungin viranomaiset joutuvat ottamaan kantaa hankaliin ympäristökysymyksiin.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen on perehtynyt viheliäisiin sosio-ekologisiin murroksiin. Onneksi hän on niitä akateemisia asiantuntijoita, jotka osaavat avata käyttämänsä termit myös sellaiseen muotoon, että tavallinen kuulija pääsee kärryille, mistä on kyse.

Viheliäisyydellä Hukkinen viittaa monimutkaisiin ongelmiin, joissa ratkaisuyritykset luovat uusia ongelmia. Esimerkkinä viheliäisestä ongelmasta Hukkinen otti esille ekotehokkaiksi kehitetyt tuotteet: kun perheeseen ostetaan auto, joka kuluttaa entistä vähemmän bensaa, säästyy bensarahaa ja niinpä perheeseen ostetaan säästyneillä rahoilla toinen auto. Se siitä ekotehokkuudesta.

Kiireessä voidaan tehdä hyvää tarkoittavia päätöksiä, joiden kauaskantoisia vaikutuksia ei mietitä.

– Tavallisissa valmiusharjoituksissa ei ole sitä ylellisyyttä, että pystyttäisiin miettimään pitkän aikavälin vaikutuksia. Meidän tulevassa päämajaharjoituksessamme lähdetään siitä, että mietitään, mitä tehdyistä päätöksistä seuraa. Jos nyt päätetään toimia näin, mitä siitä seuraisi ja mikä tilanne olisi vuonna 2030? Entä vuonna 2040?

– Ja mikä tärkeintä, harjoituksen lopussa järjestetään avoin strateginen pohdinta: mitä olisi tapahduttava toisin eli missä kohdassa mokattiin?

Ilmastonmuutostutkimuksesta apua viranomaisten ja yritysten varautumiseen

Ihmisten toiminnan seurauksena ilmakehään on päässyt kasvihuonekaasuja ja sen seurauksena maapallon keskilämpötila on kohonnut. Nyt lasketaan, millaisilla ilmastopoliittisilla toimenpiteillä maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt saataisiin laskuun ja mitä siitä seuraisi.

Meteorologi Ilona Láng kertoi, miten ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustaminen on vaikeaa, koska muutokset vaikuttavat koko ekosysteemiin.

Meteorologi Ilona Láng heijastaa valkokankaalle toinen toistaan dramaattisempia diagrammeja ja päästää suustaan pysäyttäviä lauseita.

– Hiilidioksidia ja metaania on ilmakehässä enemmän kuin koskaan 800 000 vuoden aikana.

Suomen keskilämpötila 1847 – 2018, ilmastoopas.fi

– Pystymme arvioimaan vain suuntaa-antavasti, mitä riskejä ja ääri-ilmiöitä on odotettavissa, mutta on selvää, että ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä.

– Täällä Suomessa lämpötila nousee kaikkina vuodenaikoina, mutta talvella vielä enemmän kuin kesällä. Talvista tulee vähälumisempia. Helleaallot ja metsäpalot yleistyvät. Ilmasto on entistä suotuisampi monille tuholaisille ja taudeille.

– Jatkossa talvella sataa selvästi nykyistä enemmän ja kesäisten rankkasateiden arvioidaan voimistuvan. Tulvat lisääntyvät.

– On tärkeää, että ilmastoriskejä tutkitaan ja samalla perehdytään niiden vaikutuksiin. Olennaista ei ole ennustaa vain myrskytuulen nopeutta, vaan myös sitä, kuinka moni talous jäisi myrskyn seurauksena sähköttä.

– Ilmastoriskien tutkimuksella kehitetään työkaluja kunnille, pelastuslaitoksille ja yrityksille. Näin kaikki osaavat varautua sääuhkiin entistä nopeammin ja tehokkaammin.

Lahti ilmastomuutokseen sopeutumisen edelläkävijänä

Onneksi olkoon Lahti! Kaupunki on valittu Euroopan ympäristöpääkaupungiksi vuodelle 2021. Voittoa on perusteltu sillä, miten hienosti Lahti on hillinnyt, sopeutunut ja varautunut ilmastonmuutokseen. Lahden kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen nimeää syyn, miksi teema kiinnostaa: talviurheilukaupungin päättäjiä kiinnostaa, kun tilastot osoittavat jo nyt, että Lahden talvet ovat lämmenneet.

Lahden kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen on aktivoinut lahtelaisia miettimään, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten siihen sopeudutaan.

Rosberg-Airaksinen luettelee, mitä kaikkea Lahdessa on viime vuosina tehty. Poikkihallinnollinen työryhmä keräsi kaikki ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja hillitsemiseen liittyvät toimenpiteet Lahden alueelta. Järjestettiin asukasiltoja ja ilmastoluentoja. Tavattiin sidosryhmiä ja kaupungin johtoa.

– Kaupungin johtoryhmälle järjestimme työpajan, jossa kaikki saivat käyttöönsä leikkirahaa. Sitä sitten ohjattiin erilaisiin ympäristöä kohentaviin toimenpiteisiin. Harjoituksessa leikkirahaa sai sijoittaa mm. viheralueiden lisäämiseen, katujen kunnossapitoon ja pelastustoimen resursseihin. Ei leikkirahaharjoitus takaa rahoitusta oikeassa elämässä, mutta saimme aikaiseksi hyvää keskustelua. Toimenpiteiden priorisointi selkeni.

– Kaikissa järjestämissämme tilaisuuksissa kävi selväksi, että ihmiset puhuvat kyllä mielellään ilmastonmuutoksesta, mutta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi vaadittavista toimenpiteistä on paljon hankalampaa keskustella.

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Talven yli selviämisestä 72 tunnin selviämiseen – vuosisadat vaihtuvat, mutta varautumisessa on edelleen paljon samaa

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 3/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Vesiastioita ei voi koskaan olla liikaa

Nousiaisten keskuskeittiössä valmistetaan joka päivä 1200 lounasta. Sama määrä ruokaa saatiin valmistettua myös tammi-helmikuun vaihteessa 2018 siitä huolimatta, että hanasta tullutta vettä ei voitu käyttää ruoan valmistamiseen eikä astioiden, laitteiden tai keittiön puhdistamiseen.

Ruokahuoltopäällikkö Sinikka Honkavaara kertoi, miten Nousiaisten keskuskeittiössä selvittiin ruoanvalmistuksesta saastuneesta vesijohtovedestä huolimatta.

– Tammikuun lopulla 2018 sain rehtoreilta viestiä, että vatsatautia oli liikkeellä. Keittiöalan ihmisenä aloin heti miettiä, onko ruoassa ollut jotain. Pian tulikin viesti, että kaikki vesi on keitettävä, koska puhdas ja likainen vesi olivat menneet sekaisin, kertoo ruokahuoltopäällikkö Sinikka Honkavaara Nousiaisten keskuskeittiöstä.

Veden keittäminen ei osoittautunut haasteeksi, mutta jäähdyttäminen sen sijaan osoittautui. Suuria kattiloita ei ollut tarpeeksi. Ja kun kunta järjesti tankkeja, joista olisi saanut hakea vettä, veden saatavuus ei ollut enää ongelma, mutta veden kuljettaminen sen sijaan oli. Keittiöstä ei löytynyt riittävästi astioita veden hakemiseen.

– Yllättävän vähällä vedellä me tulimme toimeen, vaikka olimme erityisen huolellisia ruoan kanssa kosketuksissa olevien pintojen puhdistuksessa ja käsihygieniassa.

– Kun tilanne oli ohi, putket tehokloorattiin. Uunit, painekeittokaapit, kahvinkeittimet, vedenkeittimet, juoma-automaatit, vesijakelimet ja astianpesukoneet piti puhdistaa. Kyllä me minusta aika hyvin pärjättiin, Honkavaara summaa.

Vesilaitokset ovat varautuneet suunnilleen kaikkeen muuhun paitsi ämpäreiden varastointiin

Suomessa on noin 100 000 kilometriä vesilaitosten vesijohtoverkostoa. 90 prosenttia väestöstä saa vetensä vesilaitoksilta ja olemme tottuneet luottamaan, että hanasta tulee aina puhdasta vettä.

Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen kertoi, miten vesihuoltolaitokset ovat varautuneet häiriötilanteisiin.

Koko yhteiskunta tarvitsee vesihuoltopalveluita. Häiriötilanteisiin varautumiseksi vesihuoltolaitoksilla on varautumissuunnitelmat, joilla tarkoitetaan, että vesihuoltolaitokset ovat tunnistaneet mahdolliset vaarat, arvioineet riskit ja tehneet suunnitelmat, miten riskejä voi hallita ja häiriötilanteisiin varautua.

– Vesihuollon uhkia ovat mm. luonnonilmiöt, ympäristöonnettomuudet ja sähköisen infrastruktuurin häiriöt. Kaikkiin vaaroihin ja häiriötilanteisiin ei voi vaikuttaa – kuten kuivuuteen – mutta niihin täytyy varautua ja häiriön tullessa pitää osata toimia, Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen sanoo.

Vaikka vesilaitoksen pääasiallinen vesilähde olisi pois käytöstä, noin puolet Suomen vesilaitoksista pystyy siitä huolimatta toimittamaan yli 50 litraa vettä per asukas per vuorokausi.

– Yhä useampi vesilaitos on hankkinut oman kiinteän varavoimakoneen tai siirrettävän varavoimakoneen pitkittyneen sähkökatkon varalle. Lisäksi vesihuoltolaitokset ovat tehneet sopimuksia siirrettävien säiliöiden ja tankkiautojen saannista. Mutta aika harvalla laitoksella on varastossa puhtaita astioita vettä hakemaan tulevia ihmisiä varten. Tämä on tärkeä huomioida.

Vakka-Suomen alueella kuivuus on sekä valmiusharjoituksen teema että arkea

Suomea on perinteisesti pidetty maana, josta vesi ei lopu. Ilmastonmuutosennusteiden mukaan Suomen sademäärät olisivat kasvamassa tulevina vuosikymmeninä. Lounais-Suomessa tilanne on ollut viime vuosina päinvastainen. Sademäärät ovat jääneet selvästi alle keskiarvojen ja vesihuoltolaitosten vedenhankinta on kohdannut toistuvasti haasteita. Oman kaivon varassa olevilta kiinteistöiltä vesi on jopa loppunut kokonaan.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Jyrki Lammila kertoi Vakka-Suomen alueella järjestetystä kuivuusharjoituksesta saaduista opeista.

– Suurilta vedenjakelun poikkeuksilta Varsinais-Suomessa on onneksi vältytty, mutta kun vedestä on ollut pulaa, ihmisiä on pyydetty välttämään turhaa kastelua ja autojen pesua, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Jyrki Lammila sanoo.

– Kuivuus ei ole mikään nopeasti kehittyvä tapahtuma, vaan se on hitaasti kehittyvä ja hitaasti poistuva ympäristön tila.

Lammila listasi, miten vesihuoltolaitokset voisivat varautua kuivuuteen entistä paremmin.

– Kun kuivuusuhka on ajankohtainen, kuluttajia pitää kehottaa säästämään vettä. Kuivuudesta pitää tiedottaa. Varayhteyksiä pitää testata. Alueelliset varautumistoimenpiteet pitää käynnistää.
Vedenjakelukatkoksiin pitää varautua sulkusuunnitelmin ja vedenjakelupisteitä pitää valmistella.

– Alueellinen yhteistyö on tärkeää. Ja oikea-aikainen ja täsmällinen tiedottaminen.

Vapaaehtoiset ämpäreitä jakamassa

Punainen Risti järjesti lokakuun lopussa valtakunnallisen valmiusharjoituksen, jossa järjestön vapaaehtoiset harjoittelivat, miten he pystyisivät toimimaan viranomaisten tukena, jos heidän alueellaan sattuisi vedenjakeluun vaikuttava häiriötilanne. Harjoituksen teemana oli puhtaan veden puute.

Suomen Punaisen Ristin suunnittelija Viivi Kirvesoja kertoi, miten keskeisessä roolissa kannelliset ämpärit olivat Punaisen Ristin valmiusharjoituksessa.

– Harjoituksessa oli vahvasti esillä omatoiminen varautuminen ja kotivara. Ihmisille jaettiin vettä, kannellisia ämpäreitä sekä tietoa, miten toimia, jos vettä ei olisi saatavilla, Suomen Punaisen Ristin suunnittelija Viivi Kirvesoja sanoo.

Punaisen Ristin harjoitukseen osallistui järjestön omien vapaaehtoisryhmien lisäksi myös muita vesikriiseihin varautumisesta kiinnostuneita.

– Martat järjestivät harjoituspäivänä 72 tuntia -tilaisuuksia, joissa jaettiin tietoa varautumisesta ja monissa kouluissa mietittiin, mihin kaikkeen vettä kuluu ja mitä tehdä, jos vettä ei ole saatavilla.

– Harjoituksen jälkeen keräsimme palautetta. Osoittautui, että ihmiset olivat kiinnostuneita omatoimisesta varautumisesta, mutta samalla kävi ilmi, että monella ei ollut minkäänlaista kotivaraa.

***
Artikkelin pääkuvassa Pelastusopiston yliopettaja Mika Gröndahl. Hän puhui varautumisen opintopäivillä varautumisesta yhteiskunnan eri aloilla ja tasoilla. ”Kaikki lähtee yksilön selviytymisestä ja siitä, että kotitaloudet selviytyvät 72 tuntia ilman viranomaisten apua.”

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Talven yli selviämisestä 72 tunnin selviämiseen – vuosisadat vaihtuvat, mutta varautumisessa on edelleen paljon samaa

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 2/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Vuosi luonnon armoilla

Ympäristöaktivistit Pauliina Helle ja Huck Middeke viettivät vuoden selviytymällä Pohjois-Wisconsinin luonnon armoilla. Kyseessä oli poikkeuksellinen yhdysvaltalainen eräopaskoulutus, sillä oppaana oli luonto itse ja opiskelijoiden tuli selviytyä ulkosalla vailla mitään meille tuttuja mukavuuksia.

Ympäristöaktivistit Huck Middeke ja Pauliina Helle kertoivat siitä, miten selviytyivät vuoden luonnossa.

– Tämä meidän helppo elinympäristömme ei edellytä niitä tietoja ja taitoja, joita luonnossa asuessa tarvitsee. Elämä metsästäjä-keräilijänä ei ollut primitiivistä ja yksinkertaista, vaan niissä olosuhteissa piti osata paljon, Helle kertoo.

Luontoa myös tarkkailee aivan eri tavalla, kun elää täysin sen armoilla. Helle luettelee, miten hän havainnoi aurinkoa, kuuta, tähtiä ja säässä tapahtuvien muutosten vaikutuksia. Myös makuaisti herkistyi, kun ruokaan ei ollut tarjolla mausteita.

– Hyvin pian kävi selväksi, että selviytyäkseen ihminen tarvitsee yhteisöä. Se auttoi, kun tiesi, mitä muut osaavat.

– Alkeelliset olosuhteet vaikuttivat minuun ja valintoihini sen jälkeen.

Myös Huck Middeke kertoi luonnossa viettämästään vuodesta ja kritisoi suomalaista kulutuselämäntapaa.

– Kirjoja, joissa kerrottaisiin todellisesta luonnossa selviämisestä, ei ole olemassakaan, sillä todelliset luonnossa selviämisen ammattilaiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa.

– Omaa mukavuusaluettaan voi kasvattaa tekemällä ratkaisuja, jotka laajentavat sitä. Silloin ihminen on enemmän oman elämänsä herra, Middeke sanoo.

– Suurin osa kuluttamistamme tuotteista on ylellisyyttä, jota emme oikeasti tarvitsisi. Suomalaisten elämäntapa edellyttäisi seitsemää maapalloa. Se tarkoittaa, että elääksemme luonnon kannalta kestävällä tavalla, meidän tulisi jakaa kulutustottumuksemme seitsemällä. Tällä hetkellä arvostamme rahaa enemmän kuin luontoa.

Middeken mukaan fokuksemme tulisi olla maailmanlaajuisessa tietoisuudessa ja paikallisessa resilienssissä.

Selviytymistä tutuissa kotioloissa

Meidän ei välttämättä tarvitse mennä koittamaan, miten haastavaa olisi viettää talvi ulkosalla, sillä talvipäivä omassa kodissakin voi koitua aikamoiseksi haasteeksi, jos sähköt ovat syystä tai toisesta poikki, koti on kylmä, eikä hanasta tule vettä.

Marttaliiton kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä ja Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen järjestöpäällikkö Helena Velin kertoivat kotivarasta. Kuvassa myös opintopäiviä juontanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön johtaja Karim Peltonen.

– Ennen tiedot ja taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle. Nyt tällainen osaamisen jakaminen on loppunut, joten nykyihminen tarvitsee oppaita. Olemme saaneet pyyntöjä kirjoittaa entistä tarkemmat kotivara-ohjeet, joten tartuimme haasteeseen, kertoo Marttaliiton kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä.

Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen järjestöpäällikkö Helena Velin esitteli, mitä ruokaa kaapeista olisi hyvä löytyä siltä varalta, jos vaikka sairastuu, eikä pääse muutamaan päivään kauppaan. Samat ohjeet pätevät, jos myrsky katkaisee sähköt ja kaupat joutuvat pitämään ovensa kiinni muutaman päivän.

Härmälä ja Velin ovat laatineet esimerkin siitä, millainen yhden aikuisen kolmen päivän kotivara voisi olla:

• vettä, juomia 6 l
• pastaa tai viljalisäkettä 200 g
• perunaa 200 g
• kuivattuja hedelmiä 100 g
• maitoa, piimää, jogurttia ja viiliä 1 litra tai vastaavia kasvivalmisteita
• juustoa 60 g
• kalaa, munaa, lihaa, kasviproteiinia 400 g
• viljatuotteita 550 g
• vihanneksia ja juureksia 600 g
• hedelmiä ja marjoja 400 g
• öljyä/rasvoja 150 g
• pähkinöitä/siemeniä 90 g
• makeisia/suklaata 100 g
• sokeria, hunajaa 100 g

Lue lisää uudistuneista kotivara-ohjeista.

Kaupatkin varautuvat mahdollisiin häiriötilanteisiin

– Suomessa on 2800 päivittäistavarakaupan myymälää. Pitkittynyt sähkökatko olisi myymälöille suuri haaste, sillä esimerkiksi kylmäketjut ja maksujärjestelmät edellyttävät toimiakseen sähköä. Vaikka joissakin myymälöissä on varavoimajärjestelmä, erittäin pieni osa myymälöistä pystyisi jatkamaan toimintaansa pitkittyneen sähkökatkon sattuessa, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n valmiuspäällikkö Lauri Kulonen.

Päivittäistavarakauppa ry:n valmiuspäällikkö Lauri Kulonen kertoi, miten päivittäistavarahuolto järjestettäisiin vakavissa häiriötilanteissa.

Päivittäistavarakauppa ry ja päivittäistavarakaupan toimijat ovat viimeisen kahden vuoden aikana kehittäneet yhdessä päivittäistavarahuollon varautumista.

Huoltovarmuus pohjautuu toimiviin markkinoihin myös vakavissa häiriötilanteissa. Keskeistä on, että yritysten toiminta pystyisi jatkumaan mahdollisimman sujuvasti.

– Suomessa on luovuttu elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmistä. Häiriötilanne toki tarkoittaisi sitä, että valikoimia pitäisi supistaa. Jos nyt myynnissä on 30 erilaista juustoa, vakavassa häiriötilanteessa tarjolla olisi ehkä yhtä tai kahta.

– Elinkeinoelämän varautumisen lähtökohtana on se, että jokainen kotitalous pärjäisi häiriötilanteessa 72 tuntia. Kuntien ravitsemuspalvelun piirissä olevat ovat tietenkin poikkeus, mutta tavallisilla kotitalouksilla tulisi olla valmiudet selvitä kolme vuorokautta, vaikka kaupat olisivat kiinni.

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Talven yli selviämisestä 72 tunnin selviämiseen – vuosisadat vaihtuvat, mutta varautumisessa on edelleen paljon samaa

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 1/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Suomalaisten varautumishistoria: perinteitä ja pettuleipää

Omavaraisuus ja niukkuus olivat keskeisiä suomalaisten elämässä ennen 1900-lukua. Koko elämäntapa tähtäsi pahan päivän varalle varautumiseen. Käytännössä olennaisinta oli, miten pystytään selviämään seuraavasta talvesta.

Historioitsija Ulla Koskinen on tutkinut suomalaisten selviytymisen historiaa kivikaudelta 1900-luvulle.

– Suomalaiset elivät luonnon ehdoilla. Maatalous oli häiriöille herkkä, joten Suomen historiassa on ollut useita nälänhätiä. Ihmiset pyrkivät siihen, ettei elanto olisi ollut kiinni vain riskialttiissa maanviljelyksessä, joten elinkeinoja pyrittiin hajauttamaan. Sen ohella oli karjanhoitoa, metsästystä, kalastusta, metsätaloutta, tervanpolttoa, käsitöitä ja kaupustelua.

– Ruoan loppumien oli todellinen uhka. Varsinkin maalaisväestön keskuudessa varautumisstrategia numero yksi oli perinteissä pysyminen. Esimerkiksi viljelymenetelmiin liittyvät tiedot ja taidot opittiin edellisiltä polvilta ja siirrettiin eteenpäin.

– Kaupungeissakin pyrittiin omavaraisuuteen. Ihmisillä oli viljelypalstoja ja hyötypuutarhoja. Porsaita lihotettiin joulun varalta.

Maitoa saatiin vain kesällä, sen jälkeen maidosta valmistettiin paremmin säilyvää piimää. Sadonkorjuuaikaa seurasi varastointi. Lihaa ja kalaa kuivattiin, savustettiin ja suolattiin.

1800-luvulla väestö kasvoi ja suuri osa joutui turvautumaan hätäravintoon. Suomalaiset pitivät leipää perusruokana, joten kaikkea mahdollista yritettiin kuivattaa, jauhaa, sekoittaa viljan joukkoon ja käyttää leivän valmistukseen. Leipää tehtiin jauhoista, joihin oli lisätty olkia, akanoita, sammalta, jäkälää ja vehkaa.

– Olennaista oli yhteisöllisyys ja keskinäinen avunanto. Pula-aikoina oltiin riippuvaisia sukulaisten tarjoamasta ruoka-avusta: kaupunkilaiset hakivat maaseudulta elintarvikkeita.

– On suorastaan ihmeellistä, että olemme selvinneet niukoissa oloissa täällä kylmässä pohjoisessa, Koskinen summasi.

Olemme siirtyneet mekanistisesta maailmankuvasta kompleksiseen

1800-luvulla maailma nähtiin mekanistisena, eräänlaisena öljyttynä koneistona, jossa tapahtumien välillä oli selvät syy-seuraussuhteet. Maailma oli osiensa summa ja monimutkaisiakin yhteiskunnallisia ongelmia pidettiin täysin ratkottavina, kunhan vain kokonaisuus jaettaisiin osiin.

Dosentti Harri Raisio on perehtynyt yhteiskunnan häiriöherkkyyteen.

1800-luvun loppupuolella mekanistinen maailmankuva alkoi säröillä ja havaittiin, ettei maailma ehkä sittenkään ole täysin ennustettavissa oleva kellokoneisto. Maailma alettiin nähdä kompleksisena kokonaisuutena, jossa asiat ovat kietoutuneet yhteen ja tilanteet ovatkin ennakoimattomia ja hallitsemattomia ja niiden välillä on kumuloituvia yhteisvaikutuksia.

Mekanistisessa maailmankuvassa pienillä teoilla oli pienet vaikutukset ja isoilla teoilla isot vaikutukset. Sen sijaan kompleksisessa maailmankuvassa pienillä teoilla voi olla valtavia vaikutuksia ja vastaavasti isoilla teoilla ei välttämättä ole juuri mitään vaikutuksia. Raisio otti esille hyvin arkisen esimerkin: työpaikan kahvitaukokeskustelu voi johtaa organisaatiossa suurempiin muutoksiin kuin johtoryhmän laatima strategia.

– Tänä päivänä yksi twiittikin voi muuttaa maailmaa.

– Joskus kuulee argumentoitavan, että teknologian kehitys voisi johtaa siihen, että kompleksisuus saataisiin kesytettyä. Ei saada. Kompleksisuuden sumuinen maisema on fundamentaalinen ominaisuus meidän maailmassamme.

Nyky-yhteiskunnassa uusia ryhmiä syntyy täysin spontaanisti. Itseorganisoituva toiminta, jota kukaan ei johda ulkopuolelta on niin sanottua neljättä sektoria ja se on kompleksisessa yhteiskunnassa hyvin yleistä. Tällaisia ryhmiä ilmaantuu paikallistason vuorovaikutuksessa.

– Neljännen sektorin toiminta on ketterää ja toimintaympäristön muutoksiin mukautuvaa. Esimerkiksi WTC:n iskut, Aasian tsunami ja Utøyan saaren terroriteko osoittivat, miten tavallisilla kansalaisilla on kyky organisoitua hädän hetkellä. Monet esimerkit maailmalta kertovat, että neljännessä sektorissa on paljon potentiaalia.

Resilienssin merkityksen voi kuvata squashpallolla

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selviytyä vastoinkäymisistä.

– Squashpallo pomppii paremmin, kun sitä puristaa ja se kovenee. Pallolla on erinomainen palautumiskyky, sillä seinään iskeydyttyään se palautuu peliin entistä vahvempana. Tällaista resilienssiä me tarvitsemme yhteiskuntana, sanoo sotilasprofessori Mika Hyytiäinen.

Sotilasprofessori (evp) Mika Hyytiäinen tuntee hybridiuhat ja informaatiovaikuttamisen.

– Aiemmin tänään historioitsija Ulla Koskinen puhui siitä, miten suomalaiset varastoivat ruokaa selvityäkseen talvesta. Nyt meillä on tavoitteena selvitä kolmesta päivästä! Meille suurin uhka on se, että yhteiskunta toimii liian hyvin. Kaikki toimii aina. Ihmiset ovat tottuneet nauttimaan yhteiskunnan tarjoamaa turvallisuutta, mutta ihmisten pitäisi oppia olemaan toimijoita.

Hyytiäinen korostaa, että nuori sukupolvi ymmärtää jo, että puolustautuminen on muutakin kuin aseen käyttöä.

Hybridisodalla tarkoitetaan sotaa, jossa ei sodita sotilaallisesti, mutta se voi olla sotaa Suomen alueella: kybertilassa ja mielipideilmastossa. Hybridisodan kohteena on ”kansa ja sen tahto”.

– Kun Suomi hävisi 2. maailmansodan, menetimme 10 prosenttia maapinta-alasta. Sodan tappiot olivat hirveitä. Hybridisodassa ei vaadita sotakorvauksia eikä alueluovutuksia.

Synkistä aiheista luennoiva ja kolumneja kirjoittava professori sai muutama vuosi sitten Apu-lehden päätoimittajalta lempinimen ”pimeyden professori”.

– Käytän titteliä. Pidän siitä, koska pimeydestä näkee valoon, mutta valosta ei pimeyteen.

Zombien hyökkäykseen ja maailmanloppuun varautumisesta hyvät vinkit vaatimattomampiinkin uhkiin

Ruotsalainen zombi-selviytymisen asiantuntija Herman Geijer katsoi lapsena ystävänsä Gustavin kanssa zombi-elokuvan ja pojat alkoivat miettiä, miten pitäisi toimia, jos zombit hyökkäisivät. Poikien ajatusleikki johti siihen, että vuonna 2011 Geijer piti Tukholmassa ensimmäisen kurssin siitä, miten zombien hyökkäyksestä voisi selviytyä. Heti ensimmäinen kurssi keräsi lähes 200 osallistujaa. Tänä päivänä Geijer kirjoittaa ja kiertää luennoimassa varautumisesta. Toki myös zombeista, mutta lähinnä varautumisesta.

Herman Geijer tituleeraa itseään zombie-selviytymisen asiantuntijaksi.

– Yhteiskunnassamme on halu perehtyä maailmanloppuun. Näemme jatkuvasti mediamelua siitä, mitä kaikkea maailmassa on vialla. Maailmanloppu tuntuu mahdolliselta.

– Olisin halunnut perehtyä zombihyökkäyksistä tehtyihin tutkimuksiin, mutta koska niitä ei ole vielä tehty, olen perehtynyt luonnonkatastrofeihin ja erilaisiin yhteiskunnan kriisitilanteisiin. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että eivät ihmiset ole vain uhreja, vaan he kokoontuvat yhteen ja auttavat toisiaan. Tämä on todistettu esimerkiksi WTC:n terrori-iskujen, New Orleansia tuhonneen hurrikaani Katrinan ja Argentiinan talouskriisin yhteydessä.

– Zombi-elokuvissa kaikki säntäilevät paniikissa ja lopulta kuolevat, koska ihmiset eivät tee töitä yhdessä ryhmänä. Todellisessa elämässä ihmiset pysyvät yleensä rauhallisina ja rationaalisina ja auttavat toisiaan.

Luonnonkatastrofien yhteydessä rikollinen toiminta ei lisäänny. Ihmiset eivät ole passiivisia, vaan ratkovat ongelmia. Ihmiset eivät muutu itsekkäiksi, vaan ovat hyvinkin solidaarisia.

– Zombi-hyökkäyksen varalle minulla on selvät ohjeet: pidä huolta kunnostasi, sillä juoksemalla pääsee karkuun. Ihmiset tarvitsevat toisiaan eli tutustu naapureihisi. Luo yhteisöjä. Porukalla katastrofeista selviää paremmin ja toipuu nopeammin.

Geijer tavoittaa teksteillään ja kursseillaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet varautumisesta vaan zombeista. Ikään kuin vahingossa he oppivat juuri niitä tietoja ja taitoja, joita kutsutaan varautumiseksi.

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa