Ajankohtaista

Kalatalousalalla korona on alkuhankaluuksien jälkeen saatu taklattua kohtalaisen hyvin. Alan yrityksissä työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa ja rajojen sulkeuduttua töiden jatkuvuutta ehdittiin vuosi sitten tovin verran ihmetellä. Kalataloustyöt katsottiin kuitenkin kansallisen huoltovarmuuden kannalta niin tärkeiksi, että alan työvoiman liikkuminen sallittiin erikoisluvalla viime keväänä. Päätös on uusittu nyt tammikuussa.

Ruokakaupoissa olet kenties havainnut halvan norjalaisen lohen tarjonnan kasvaneen. Parhaimmillaan olen itse nähnyt alle 5 €/kilo -tarjouksia. Tilastot kertovat, että Norjan lohen tuotanto oli viime vuonna aikaisempia vuosia suurempi. Koronan aiheuttamat logistiset ongelmat rajoittivat lohen vientiä Aasian markkinoille, mikä aiheutti puolestaan halvan lohen tulvan Euroopan markkinoille. Kuluttaja kenties kiittää, mutta kotimaisille kalankasvattajille tilanne on ikävä, koska Norjan lohi määrittelee lohikalojen yleisen hintatason.

Suomessa syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista

Hotelli- ja ravintola-alan alasajon myötä osa ammattikalastajista huomasi saaliidensa markkinoiden hävinneen. Tämä koski esimerkiksi kuhan kalastukseen erikoistuneita sisävesi- ja rannikkokalastajia. Eivät ihmiset silti syömistä lopettaneet, joten kalalle piti löytää uudet myyntiväylät. Kalastajien suoramyynti kuluttajille on lisääntynyt merkittävästi. Samoin on käynyt kalan vähittäismyynnille kaupoissa. S-ryhmä on raportoinut kotimaisen kalan myynnissä 20 % nousun vuoden sisällä.

Lisätehoja menekinedistämiseen haetaan vielä tänä vuonna maa- ja metsätalousministeriön johdolla kotimaisen kalan edistämisohjelmasta, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa kotimaisen kalan käyttö. Nähtäväksi jää, miten ohjelman tavoitteet saadaan toteutettua, mutta paljon huonommaksi ei kalatalouden kauppatase voi enää mennä. Meillä syödystä kalasta vain 20 % on kotimaista alkuperää. Verrattuna maataloustuotannon 80 %:n kotimaisuuteen ero on järkyttävän suuri. Suomessa syödään tyytyväisenä rajan takaa tulevaa halpaa norjalaista lohta.

Korona-aika on lisännyt vapaa-ajan kalastusta huimasti

Etätyöt, ulkomaan matkailun loppuminen ja ihmisjoukkojen välttäminen ovat lisänneet vapaa-ajan viettoa luonnon parissa. Kansallispuistojen kävijämäärissä raportoitiin 20 % kasvu viime vuoden aikana. Kalastonhoitomaksun lunasti viime vuonna useampi kalastaja kuin kertaakaan nykyisen kalastuslain voimassaolon aikana. Thaimaan loman sijaan kotimaassa mökkeilevät tai mökillä etätöitä tekevät tarvitsevat tekemistä ja kalastus on ollut luontainen valinta.

Luonnonvarakeskus teki yhteistyössä alan järjestöjen kanssa vuonna 2019 tutkimuksen vapaa-ajan kalastajien profiileista. Tutkimuksen perusteella kalastuksen merkitys on siirtynyt syötävän saaliin saamisesta elämysten hakemisen suuntaan.  Perinteisiä kotitarvepyytäjiä, eli tutkimuksessa ”pyydyspainotteisia aktiivikalastajia” oli silloin vain noin kymmenen prosenttia kalastonhoitomaksun lunastaneista.  Odotan mielenkiinnolla viime vuoden vapaa-ajankalastuksen tilastojen valmistumista, eli miten kasvanut kalastajamäärä näkyy käytettyjen pyydysten ja saatujen saaliiden määrissä. Jatkuuko vapakalastuksen sekä pyydä ja päästä -kalastuksen kasvu? Moni perinteinen kotitarvepyytäjä sanoo tätä ruoalla leikkimiseksi. Voi toisaalta olla, että mökkiläiset ovat pyytäneet lähijärvestään särvintä ihan tosissaan välttääkseen korona-altistusta lähikaupassa.

Vesa Karttunen

Kirjoittaja työskentelee Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtajana ja toimii liiton edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Piirroskuva vapaa-ajan kalastajista: Luonnonvarakeskus

Kuten tv-ohjelman nimikin kysyy, samaa me kaikki mietimme joka päivä. Mielellään helppoa ja edullista, ja vieläpä kestävästi kotimaista, onko se mahdollista? Katsotaanpa hiukan tarkemmin, mitä syömme ja mitä se merkitsee koko ruokajärjestelmällemme.

Lähes jokainen maa huolehtii omasta ruokaturvastaan itse. Se tarkoittaa jonkin tasoista omaa maataloustuotantoa ja elintarviketeollisuuden jalostuskapasiteettia sekä toimivaa teollisuuden ja kaupan jakelujärjestelmää. Meillä maatalous työllistää noin 70 000 henkilöä, elintarvike- ja juomateollisuus noin 38 000 henkilöä ja koko ruokasektori välillisine työllisyysvaikutuksineen kaikkiaan lähes 340 000 henkilöä. Maa- ja puutarhatalouden tuotto oli vuonna 2018 noin 5,8 mrd. euroa, josta tukien osuus 1,8 mrd. €.

Maataloustuotteiden omavaraisuusaste on Suomessa 80 %

Maataloustuotteiden omavaraisuusasteella kuvataan omaa tuotantotasoa. Keskimääräinen omavaraisuusaste meillä on 80 prosenttia, kun naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa se on niukasti alle 50 prosenttia. Omavaraisuus vaihtelee sekä vuosittain että tuotteittain. Korkein se on viljoissa, kananmunissa ja maitotuotteissa.

Suomessa on haluttu pitää maataloustuotanto ja jalostava teollisuus tietyssä laajuudessa, sillä kukapa muu ruokaturvastamme kantaisi huolta häiriötilanteen yllättäessä kuin me itse. Elintarvikehuolto on osa huoltovarmuutta ja se on toiminto, joka ylläpidetään kaikissa olosuhteissa. Tähän koko ruokaketju on sitoutunut ja työtä sen eteen on tehty jo pitkään. Koronapandemian koetellessa maailmaa, olemme voineet havaita elintarvikehuollon pystyneen sopeutumaan ja toimimaan näissä olosuhteissa joustavasti ilman vakavampia häiriöitä – alun hamstrauksen jälkeen elintarvikkeita ja päivittäistavaratuotteita on ollut tarjolla normaaliin tapaan. Viimeistään nyt koronapandemian myötä olemme ymmärtäneet laajasti oman tuotantomme arvon ja merkityksen.

Tuotteemme ovat korkealaatuisia ja eläintautitilanne on poikkeuksellisen hyvä EU-tasolla tarkasteltuna. Taustalla hyvälle kehitykselle on pitkäjänteinen yhteistyö tuottajien, elinkeinoelämän ja viranomaisten kesken. Meillä ei tarvitse salmonellaa pelätä – kakkutaikinaa voi huoletta maistaa, sillä kananmunat ovat salmonellatartunnoista vapaita. Samoin raakamaito on EU:n korkealaatuisinta, eikä lihantuotannossa lääkejäämiä löydy, sillä eläinlääkkeitä käytetään EU-tasolla vähiten juuri meillä.

Tuotamme ruokaa vaativissa olosuhteissa

Suomessa kasvukausi on lyhyt ja tuotantokustannukset EU:n keskitasoa korkeammat. Ilman tuotannon tukemista maataloustuotantomme olisi huomattavasti vähäisempää ja elintarvikkeiden hinnat korkeammat. Mitä kotimainen ruoka sitten maksaa? Eurooppalaisen hintavertailun mukaan ruuan ja alkoholittomien juomien kuluttajahinnat ovat Suomessa viidenneksen EU:n keskiarvon yläpuolella. Vertailussa on huomattava, että eri maiden hintoihin vaikuttavat monet kansalliset erityispiirteet, kuten palkkataso, verokäytännöt ja kulutustottumukset.

Suomessa elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on viime vuosina ollut alle EU:n keskitason. Vuonna 2018 kotitalouksien kokonaiskulutuksesta keskimäärin 12 prosenttia käytettiin elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin.

Kaupassa myytävistä elintarvikkeista noin 80 prosenttia on kotimaisia ja tuo samainen 80 prosenttia päätyy ostoskoreihimme, joskin korona-aikana kotimaisten elintarvikkeiden osuus on hiukan noussut. Tässä taustalla on kotiruuan lisääntynyt valmistus ja siten pääosin kotimaista alkuperää olevien peruselintarvikkeiden myynnin kasvu.

Mikä ohjaa kuluttajaa valinnoissa tänään ja huomenna?

Verkkokaupan ja lähiruokapisteiden sekä erilaisten lähiruokarinkien suosio on voimakkaassa kasvussa. Taustalla on mm. tieto tuotteiden alkuperästä ja kytkös maaseutuun. Koettua perusturvallisuutta tukee tieto tuotteiden kestävästä tuotantotavasta, oman alueen talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin tukemisesta.

Kuluttajat ovat vaativia ja valmiita maksamaan tuotteista, kun tiedossa on, mikä hinnan taustalla on. Sanotaan, että tarinat myyvät, mutta pelkällä tarinalla tuote ei muutu – tarinalla on oltava katetta. Puhdas maaperä ja vesi sekä pitkä päivä kasvukaudella maistuvat tuotteissa: suomalainen arkinen sokeriherne – voisiko maku olla enää maukkaampi! Entä varhaisperuna tai kesän ensimmäiset mansikat! Tuontituote ei maussa pärjää, vaikka hintatasossa pärjäisikin.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa Suomen maatalous ja tuotannon tietotaito kannattaa säilyttää, sillä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato tulevat vaikuttamaan merkittävästi maailman viljelyolosuhteisiin. Lämpeneminen tulee kuivattamaan maailman tärkeimpiä viljelyalueita. Ongelmaksi tulee mm. makean veden saanti sateiden vähentyessä. Kastelu puolestaan laskee pohjavesialueiden vedenpintaa, mikä vaatii korjautuakseen useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Pohjaveden alentuessa maa painuu ja tiivistyy ja menettää kykynsä veden varastointiin. Lisäksi kasteluviljelyn myötä maaperä suolaantuu vähittäin, sillä veden haihtuessa sen sisältämät suolat jäävät maahan ja vähitellen rikastuvat maaperään.

Pitää muistaa myös maailman väestönkasvu. Ennusteiden mukaan vuosisadan puolivälissä väestöä on jo lähes kymmenen miljardia. Ilmastonmuutos huonontaa ruuan riittävyyden ennustetta oleellisesti. Tarvitaan uusia keinoja väestön ruokintaan.

Maailmankaupan varaan ruokapolitiikkaa ei kannata rakentaa. Suomen maatalouden edellytykset ovat ilmastonmuutoksen kannalta suotuisammat kuin valtaosassa muuta maailmaa. Suomen sademäärien ennustetaan pysyvän korkeina. Puhtaan veden puute ei tule rajoittamaan Suomen maataloutta. Tuotantoa kehitetään pitkäjänteisesti kestävyys, vastuullisuus ja läpinäkyvyys huomioiden. Vaihtoehtoisia tuotantotapoja kehitetään, kierrätystalous ja hävikin minimointi ovat koko ruokaketjun tavoitteena. Pienenä maana Suomi on tarvittaessa ketterä tekemään päätöksiä ja lainsäädännällä, ohjeilla ja neuvonnalla tuetaan kehitystä. Tästä yhtenä esimerkkinä ravintoloiden suoramyynti koronarajoitusten myötä – ohjeet saatiin nopeasti etävirastoaikanakin.

Maatalouden riittävän omavaraisuuden ylläpitäminen ja tukien maksaminen pitkällä tähtäimellä on perusteltua – näin toimitaan muillakin mantereilla. Kukapa ei haluaisi syödä lähellä tuotettua oman maan ruokaa joka päivä?

Riitta Ukkonen

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla ja toimii ministeriön edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Vielä hetki sitten kriisitietoisuus tuntui kuuluvan toiseen maailmaan, jonnekin kauas, paikkoihin, joissa kohdataan luonnonkatastrofeja tai käydään sotia. Nyt kriisi, erityistilanne, on yhtäkkiä läsnä COVID19-epidemian kautta perusturvallisessa arjessa. On aika kiinnittää huomiota lasten jaksamiseen. He ovat yhteiskunnassa haavoittuvaisimpia kriisin kohdatessa. Miten voisimme tukea heitä?

Kun arki muuttuu

Arki muuttuu kriisissä, niin myös nyt COVID19-epidemian aikana. Etäkoululaisella saattaa olla vastuu koulun lisäksi omasta ruokailustaan. Kavereita ja sukulaisia ei enää tavata, kaikkia ainakaan. Mummoa ja ukkia on ikävä. Aikuisten huolissa ja puheenaiheissa korona korostuu. Uutiset kertovat tilanteesta maailmalla. Lähipiirissä sairastutaan.

Isommilla lapsilla ja nuorilla herkkyystilanteita ovat edellisen lisäksi nivelvaiheet, kun siirrytään alakoulusta yläkoulun puolelle, tai yläkoulusta jatko-opiskelemaan ammattiin tai lukioon, myöhemmin myös muihin oppilaitoksiin. Uuteen on vaikeampi päästä sisälle, kotiutua, kun ollaan etänä. Kesätyöt peruuntuvat, vanhemmat saattavat olla lomautettuina.

Resilienssi on supervoima

Kriisivalmiutta voi tukea ennaltaehkäisevästi ja itse tilanteessa kahta kautta: Häiriötilanteen varalta valmistaudutaan pärjäämään itsenäisesti ainakin 72 tuntia esimerkiksi kotivaran avulla. Toisaalta konkreettisen toiminnan lisäksi tietoisesti tuetaan omaa ja läheisten arjessa jaksamista, henkisiä voimavaroja.

Lasten ja nuorten kohdalla kaikista tärkeintä on vahvistaa ja tukea kasvavan resilienssiä. Sillä tarkoitetaan vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia erilaisissa muuttuvissa tilanteissa ja kriiseissä. Resilienssin merkitys kasvaa erityistilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset. Arkirutiineja muuttavia tilanteita voivat olla epidemian lisäksi esimerkiksi joku muu oma tai perheenjäsenen sairastuminen tai onnettomuus.

Selviämme tästä!

Kasvattaja on esimerkki, jonka kriisikäyttäytyminen vaikuttaa lapseen. Optimismi ja tulevaisuudenusko ohjaavat lasta myös luottamaan tulevaan. Luottamus ei ole kuitenkaan asioiden kieltämistä: Ajankohtaisesta tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa ikätasoisesti. Asioita käsitellään lapsen ehdoilla vaikka leikkien.

Lasta pitäisi auttaa tunnistamaan omat tunteensa ja sanoittamaan ne tavallaan. Huoli voi olla pientä tai isoa, kaikki tunteiden tasot ovat yhtä oikeita. Kaikki eivät ole huolestuneita ollenkaan ja sekin on hyvä. Aikuisten pelkoja ja huolia, loputtomia covid-keskusteluita, uutisia ja sometusta, ei kaadeta lapsen niskaan.

Normaali arki on parasta

Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeä luoda mahdollisimman normaali arki. Säännöllisyys pitää elämässä kiinni. Arkirutiinien kautta on myös helpompi palata normaaliin. Koulu rytmittää kasvavan viikkoa, mutta harrastukset ovat myös tärkeitä. Turvallisuusnäkökulma edellä niissä kannattaa pysyä mukana niin pitkään kuin mahdollista.

4H:ssa olemme pohtineet paljon kerhoissa tekemistä, oppimista ja yhdessäoloa. Toisten kohtaaminen ja vuorovaikutus on tärkeää. Jos livetilanteet eivät ole mahdollisia, etäkerho on hyvä vaihtoehto. Kohdataan ja tehdään asioita yhdessä harrastuksissa ja kotona perheen kanssa!

Kuva: Kati Latzka

Myös minun teoillani on vaikutusta

Lapsen ja nuoren onkin tärkeää voida kokea vaikuttavansa asioihin. 4H-toiminnassa oppiminen on kivaa, sillä se tapahtuu omaehtoisesti, tekemisen ilon kautta. Lapset huomaavat itsekin osaavansa: uusien taitojen lisäksi tekeminen kiinnostavan asian puitteissa luo varmuutta.

Oppimisen asenne, metataidot siirtyvät vaikka asia vaihtuisikin. Hyvä itsetunto ja pystyvyyden kokemus auttavat käsittelemään erilaisia tilanteita. On helpompi ymmärtää, että vaikka virusta ei saa pois maailmasta, omaan terveyteensä voi vaikuttaa sillä, että kädet pestään huolellisesti ja usein.

Sairastumiseen tai karanteeniin voi myös varautua. Perheessä voidaan yhdessä pohtia, miten valmistaudutaan. Tällöin tilanteesta otetaan kontrolli, vahvistetaan omaa ja lapsen toimijuutta ja osallisuutta.

Esimerkiksi 72 tunnin varautumissääntö häiriötilanteisiin sopii myös lapsen kanssa käsiteltäväksi: Kotiin ostetaan ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita, joilla pärjätään kolme päivää. Tehtäviä ja tapoja aiheen käsittelyyn voi vaikka kurkata 4H:n TOP-tehtävät-sivustolta.

Myös epätavallisiin tilanteisiin ja kriiseihin varautuminen voi olla perheen yhteinen juttu. Varaudutaan yhdessä tulevaan ja opetetaan lapselle tärkeitä tietoja ja taitoja!

Kriisitilanteet ja lapset

• Kerro lapselle ikätasoisesti, käsitelkää asiat jutellen ja leikkien lapsen tarpeen mukaan
• Vältä aikuisten huolien tuomista lapsen maailmaan
• Auta lasta tunnistamaan ja sanoittamaan tunteet
• Luo tulevaisuudenuskoa omalla optimistisuudellasi
• Pidä arkirutiineista kiinni
• Ota käyttöön välineitä, joilla lapsi kokee voivansa vaikuttaa

Marika Sarha

Kirjoittaja työskentelee kasvatuspäällikkönä Suomen 4H-liitossa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

4H on valtakunnallinen nuorisojärjestö, joka laajalla toiminnallaan tavoittaa 6-28 -vuotiaita lapsia ja nuoria. Pelkkään kerho- ja leiritoimintaan osallistuu noin 40 000 lasta ja nuorta vuosittain. Toiminnan tavoitteena on tukea lasta hänen omissa unelmissaan. 4H:ssa opitaan itse tekemällä ja kasvetaan aktiiviseen kansalaisuuteen. Yrittäjyyskasvatus on keskeinen osa 4H:n toimintaa.

Kuva kirjoittajasta ja etusivun kuva käsityökerhon lapsista: Maarit Kytöharju

Tämä joulu on monille erilainen, ja tärkeät perinteet täytyy muokata uudelleen. Tänä vuonna kaikki kohtaamiset on puntaroitava tarkkaan, myös kauppareissujen osalta. Kaupassakäynnit kannattaa rajoittaa mahdollisimman harvoihin käynteihin, jotta voi välttyä suurilta ruuhkilta ja säilyttää joulunajan kauppareissuillakin paitsi kasvomaskit myös turvavälit.

Hyvä suunnittelu ja kauppaostosten valmistelu auttaa myös siinä, että selviämme kauppareissuista nopeammin. Myös verkkokaupan käyttäminen on suositeltavaa.

Moni meistä huolehtii myös riskiryhmään kuuluvien läheisten kauppaostoksista joulunajalle ja hyvä niin. Heitäkin on hyvä pyytää tekemään suunnitelmat hyvissä ajoin, niin ostokset hoituvat samalla kertaa omien ostosten kanssa.

Kun suunnittelee ostoksiaan pidemmälle ajalle, on hyvä huomioida oman kodin säilytystilat. Riippuen kodin pakastinkapasiteetista, monia asioita voi jo nyt valmistella pakastimeen. Jos mahdollista, laatikot ja esimerkiksi karjalanpiirakat voi pakastaa jo nyt odottamaan juhlapyhiä. Molempia voi pakastaa sekä itsetehtynä että kaupasta ostettuna. Kaloja voi myös pakastaa muutaman viikon ajalle hyvin: ehkä tänä vuonna voi graavaamista kokeilla itse ja laittaa kalan pakastimeen valmiiksi jo viikkoa ennen juhlapyhää. Jos ostetaan lihaa, kalaa tai valmisruokia pakastettavaksi, kannattaa pakkauksesta varmistaa, että tuotetta ei ole pakastettu aiemmin. Uudelleen pakastamista ei elintarvikehygieenisin perustein suositella.

Huomioi ostoksilla myös tuotteiden parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -merkinnät. Jos laatikkoja on tarkoitus syödä myös tapaninpäivänä, eikä niitä ole aikeissa pakastaa, täytyy tarkistaa, että päiväys riittää yli joulun.

Oma joulumenu kannattaa suunnitella viimeistään nyt ja aloittaa ostosten tekeminen niin, että isot ostokset eivät jää joulua edeltäviin päiviin. Alta voit napata vinkkejä siitä, millaisia tuotteita kannattaa joulukuun kauppareissuilla ostaa missäkin vaiheessa.

Mitä voit ostaa jo nyt?

• Kaikki kuivatuotteet: puuroriisit, jauhot, mausteet, pähkinät ja kuivatut hedelmät, piparit
• Juustot
• Huoneenlämmössä säilyvät UHT-maidot ja kasvijuomat
• Laatikot, jos on tilaa pakastaa. Myös omatekoiset laatikot voi hyvin pakastaa ja paistaa vasta jouluaattona.
• Pakastetun kinkun, jos se mahtuu omaan pakastimeesi
• Pakastettuna myös esimerkiksi mädit
• Joulumakeiset, rusinat, mantelit ja pähkinät
• Joulun juomat, kuten glögi

Mitä voit ostaa noin viikkoa ennen?

• Suurimman osan varsinaisista jouluruoista joko valmiina tai niiden raaka-aineet
• Esimerkiksi laatikot tai niihin tarvittavat aineisosat säilyvät viikon verran jääkaapissa
• Maitotaloustuotteet

Mitä kannattaa ostaa vasta pari päivää ennen juhlapyhiä?

• Salaatit, yrtit sekä nopeasti pilaantuvat hedelmät ja kasvikset
• Tuoresuolattu kinkku, joka on syytä paistaa pian ostamisen jälkeen
• Tuoreet kalat ja kalatuotteet

Jouluksikaan ei kuitenkaan kannata hamstrata. Suunnittelu on kaiken a ja o. Suunnittelu jättää tilaa sille, että voi nauttia tekemisestä, valmistelusta ja itse juhlasta. Suunnittelu kohtuullistaa myös tekemisen määrää, kun on pohdittava, mitä kaikkea ehdimme ja haluamme todella tehdä, entä mitä voimme ostaa valmiina. Suunnittelu on taloudellista ja kestävää, kun ruokahävikkiä ei synny.  Suunnittelemalla hyvin myös ruoanvalmistustyöt tulevat jaetuksi tasaisesti.

Näin korona-aikana voi myös todeta, että kun suunnittelee ja ennakoi jouluruokailua, tulee samalla huolehtineeksi myös kotivarastaan joulun ajalle. Varmuuden vuoksi!

Emmi Tuovinen

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Marttaliitossa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Suomessa suositellaan kotitalouksia varautumaan häiriötilanteiden varalle siten, että kodeissa pärjättäisiin vähintään 72 tuntia itsenäisesti. Mutta miksi kotitalouksien pitäisi varautua kolmeksi vuorokaudeksi – eikö viikko olisi parempi?

Kotitalouksien varautuminen kriiseihin on ikiaikaista, mikä on helppo käsittää, kun pohtii elämää menneinä vuosisatoina. Aiheeseen voi tutustua lukemalla esimerkiksi mainion, historioitsija Ulla Koskisen, Suomessa selviytymisen historiaa -teoksen. Nykypäivään verrattuna perheiden, sukulaisten ja yhteisöjen apu sekä kriiseissä että arjessa on ollut hyvin merkittävä. Tämä voi tuntua vieraalta nykyihmisestä, joka toimii eräänlaisena solmukohtana palveluverkostojen laajassa kudelmassa ja on palveluyhteiskunnasta riippuvainen.

Solmukohtaan tulevat langat saattavat katketa. Sähkö, vesi, ruoka ja terveydenhuolto ovat vain esimerkkejä palveluista, jotka voivat häiriintyä. Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, kuten koronapandemia on osoittanut. Toisaalta uhkakuvia ei pidä liioitellakaan. Huoltovarmuustyötä seuranneena, olen ollut vaikuttunut, miten paljon varautumistyötä tehdään eri toimialoilla ja hyvä niin! Valitettavasti varautumisen lähtökohtana on ajatus, että kaikkia uhkia ei voida estää toteutumasta, eikä kaikkia edes välttämättä tunnisteta. Mutta se, mihin voidaan vaikuttaa, on varautumisen ja laajemmin kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Tässä kokonaisturvallisuuden maailmassa myös kotitalouksilla on tärkeä tehtävä täytettävänä ja siitä pitää osata kertoa selkeästi: 72 tuntia.

Mihin suositus perustuu?

Kotitalouksien varautumiseen tähtäävä 72 tuntia -suositus on käytössä useammassa maassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa katastrofien hoitoon keskittyvä FEMA (Federal Emergency Management Agency) on jo pitkään muistuttanut yhdysvaltalaisia, miten viranomaisilla voi kestää useita päiviä ennen kuin apu löytää perille. Suomeen suositus rantautui, kun huoltovarmuusorganisaatioon kuuluva Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta esitti suosituksen käyttöönottoa Suomessa. Taustatyöt aloitettiin vuonna 2016 ja seuraavana vuonna ryhdyttiin rakentamaan 72 tuntia -kouluttajien verkostoa.

Etenkin sähkökatkot nähtiin sellaisena uhkana, johon tulisi varautua. Tähän vaikuttivat mm. Hannu- ja Tapani-myrskyt, mutta myös valmiusharjoituksissa saadut kokemukset. Suosituksen soveltuvuus Suomeen perustuikin osittain VALVE 2014 -sähköhäiriöharjoituksesta saatuihin havaintoihin, joiden mukaan kantaverkon romahduksesta aiheutuva sähkökatko kestäisi todennäköisesti useita päiviä. Myös kansallinen riskiarvio (2015) uhkakuvineen oli tärkeä dokumentti, johon suositusta peilattiin. Keskeinen johtopäätelmä oli, että merkittävässä häiriössä kansalaisten omatoimisuus korostuu.

72 tuntia -suosituksen valintaan vaikutti myös halu parantaa etenkin kaupunkilaisten varautumista, sillä kansalaisten varautumiseen perehtyvän tutkimuksen mukaan heidän varautumistoimensa näyttävät olevan muita vähäisemmät. Kaupungistuminen vaikuttaa varautumisen tapoihin, ja pidettiin epärealistisena vaatia kerrostaloasujilta viikkokausia kestäviä kotivaroja tai aggregaatteja. Varautumistutkimuksissa on havaittu, että liialliset vaatimukset varautumisesta koetaan luotaantyöntäviksi. Vähäisempikin varautuminen on parempi kuin ei varautumista laisinkaan. Toisaalta kyseessä on minimisuositus, josta ei pidä tulla maksimia. Jatkossakin saa varautua, vaikka kuukauden tarpeisiin.

Käsityksemme mukaan tulevaisuudessa on entistä enemmän ihmisiä, joilla varautuminen ei ole osana elämäntapaa (esim. varastointitila, varalämmitys, omavaraisuus) kuten aikaisemmin on ollut. Tällöin varautumisosaamista joudutaan edistämään ja opettamaan. Väestönsuojelun näkökulmasta 72 tunnin suositus oli myös yhdenmukainen nykyisen pelastuslain kanssa, jonka mukaan väestönsuojat, esimerkiksi taloyhtiöissä, tulisi saada käyttökuntoon 72 tunnissa.

Viranomaisten ja yritysten lisäksi myös järjestöillä on tärkeä tehtävä

Järjestöjen rooli varautumisen edistäjänä ei ole mikään uusi asia. 1900-luvun alkupuolelta asti on ollut järjestöjä, jotka ovat halunneet edistää kansalaisten pärjäämistä kriisien keskellä. Edelleen lukuisissa järjestöissä panostetaan varautumiseen ja väestönsuojeluun liittyvien taitojen ja tietojen leviämiseen. Jokainen järjestö voi löytää varautumisesta oman näkökulmansa. Yksi neuvoo kotitalouksia ruokahuollon ja kotivaran osalta, toinen opettaa vanhuksille kybertaitoja ja kolmas näyttää nuorille, miten tulet tehdään. Yhteistä näille kaikille on sanoma, jossa kannustetaan kansalaisia omatoimisuuteen ja aktiiviseen elämänotteeseen. Näistä taitavista kansalaisista, jotka tietävät omalla toiminnalla olevan merkitystä hädän hetkellä, muodostuu kriisinkestävän yhteiskunnan selkäranka.

Heikki Laurikainen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä ja toimii puheenjohtajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

Viesti häiriötilanteisiin varautumisen tärkeydestä leviää. Maa- ja kotitalousnaisissa on jo lähes 20 varautumiskouluttajaa.

Maa- ja kotitalousnaiset on pitänyt kotivaraa ja muita varautumisasioita esillä jo vuosikymmenien ajan. Olemme muun muassa järjestäneet tapahtumien yhteydessä kotivaranäyttelyitä ja puhuneet varautumisesta erilaisissa tilaisuuksissa.

Kun Huoltovarmuuskeskus vajaa kymmenen vuotta sitten perusti Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan, ns. KOVA-toimikunnan, myös Maa- ja kotitalousnaisista tuli sen jäsenjärjestö. Toiminnan aikana on muun muassa kehitetty yhteistyössä viranomaisten kanssa 72 tuntia -varautumissuositus, jonka mukaan kodeissa pitäisi pystyä pärjäämään itsenäisesti vähintään kolme vuorokautta, ennen kuin yhteiskunnan palvelut saadaan toimimaan häiriötilanteissa.

Kun 72 tuntia -varautumiskonsepti ja siihen liittyvä kouluttajakoulutus luotiin, ehdotin, että ainakin kaikki järjestötyössä mukana olevat toimihenkilöt osallistuisivat 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutukseen. Kun koronapandemia tänä vuonna iski ja monia koulutuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia jouduttiin perumaan, tiedustelin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä, voisiko koulutuksen järjestää etäkoulutuksena.

Asiat järjestyivät nopeasti. Huhtikuussa järjestettiin 72 tuntia -varautumiskouluttajakoulutus kahtena koulutuskertana Zoom-sovelluksen avulla. Varautumiskouluttaja Kaci Bourdachen asiantuntevan opetuksen myötä järjestömme sai kertakoulutuksella lähes 20 uutta 72 tuntia -kouluttajaa eri puolille maata. Käsittääkseni tämä oli ensimmäinen verkossa kokonaan järjestetty 72 tuntia -kouluttajakoulutus, joten siinä mielessä teimme pioneerityönä yhdessä koulutuksen järjestäjän kanssa melkoisen digiloikan.

Kouluttautuminen on myös innostanut asiantuntijoitamme viemään asiaa eteenpäin heti tuoreeltaan. Varautumisasiat ovat olleet syksyllä esillä muun muassa Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten virtuaalisesti järjestetyissä jäsentapahtumissa. Osassa maata on myös päästy pitämään 72 tuntia -esittelyjä paikan päällä järjestetyissä tilaisuuksissa. Palautteen mukaan keskustelua on syntynyt kiitettävästi.

Järjestömme kautta on mahdollisuus tavoittaa paljon ihmisiä. Kotien varautuminen on meille tärkeä asia. Olemme sitoutuneita viemään viestiä eteenpäin myös vastaisuudessa. Muun muassa järjestömme verkkosivuilla on paljon tietoa aiheesta.

Olemme tyytyväisiä siihen, että myös suomalaisen tuotannon omavaraisuutta on alettu arvostaa yhä enemmän. Sekinhän on osa varautumista ja huoltovarmuutta.

Helena Velin

Kirjoittaja työskentelee järjestöpäällikkönä Maa- ja kotitalousnaisissa ja toimii järjestönsä edustajana Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnassa.

72 tunnin varautumissuositus on voimassa ympäri vuoden ja koskee kaikenlaisia yhteiskunnan häiriötilanteita. Onpa kyse häiriöistä sähkönjakelussa tai saastuneesta juomavedestä, kotitalouksilla olisi hyvä olla valmius pärjätä ilman viranomaisten apua ainakin 72 tunnin ajan. Samoista varautumisvinkeistä on apua myös pandemiassa.

Miksi varautumissuositus on juuri 72 tuntia?

Kyse on järjestöjen ja viranomaisten yhdessä sopimasta ajasta. Taustalla on ajatus, että jos kotitalouksilla olisi valmius pärjätä ilman viranomaisten apua ainakin 72 tuntia, viranomaisilla olisi aikaa keskittyä korjaamaan häiriötilanne ja auttaa niitä, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa. Tämä koskee nimenomaan häiriöitä sähkön- ja vedenjakelussa.

Mutta 72 tunnin varautuminen auttaa myös esimerkiksi sairastumisen varalta. Jos sairastuneella on kotona valmiiksi kotivaraa 72 tunniksi, hänen ei tarvitse lähteä sairaana kauppaan, vaan hän voi rauhassa miettiä, tarvitseeko hän ruokaa pidemmäksi aikaa ja miten hän järjestää asian.

Nyt koronaviruksen aikaan ohjeistetaan, ettei sairastuneena saisi mennä kauppaan ollenkaan, vaikka olisi vain flunssassa. Eikö 72 tunnin ruokavarasto ole silloin aivan liian vähäinen?

Kauppaan ei tulisi mennä sairaana, joten on hyvä pohtia vaihtoehtoisia tapoja saada ostokset kotiin. Etukäteen voi sopia ystävien ja lähipiirin kanssa, miten auttaminen tapahtuu. Joku toinen voi käydä hakemassa ostokset ja jättää ne kodin ulkopuolelle. Rahan siirrossa erilaiset sähköiset palvelut kuten MobilePay ovat käteviä käyttää lähipiirin kesken.

72 tunnin varautumissuositus on minimi. Ruokaa saa toki hankkia kotiin enemmänkin. Nyt koronapandemian aikaan kansalaisia on kehotettu välttämään ylimääräisiä kontakteja, joten jos mahdollista, kaupassakäyntirytmiä kannattaa harventaa eli ostaa kerralla hiukan suuremman määrän tarvittavia tuotteita.

Mitä ruokaa kotiin kannattaisi hankkia siltä varalta, että sairastuu lähiviikkoina?

Kotiin kannattaa hankkia juuri niitä ruokia, joita tavallisestikin syö. Mutta erityisesti kannattaa tietysti hankkia hyvin säilyviä ruokia. Tässä muutamia esimerkkejä:

• mehuja ja mehukeittoja
• tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä
• leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja
• muroja, myslejä, hiutaleita, pähkinöitä, siemeniä
• kuivattuja hedelmiä, kuten rusinoita, luumuja, taateleita
• hilloja, soseita
• huoneenlämmössä säilyvää maitoa ja kasvijuomia
• kala-, liha- ja papusäilykkeitä
• välipalapatukoita, keksejä, suklaata, sipsejä

Ja lemmikkien omistajien pitää tietysti muistaa varata ruokaa myös lemmikeille.

Ostoksissa kannattaa huomioida monipuolisuus, jolloin vähennetään riskiä, että yksittäiset tuotteet pääsisivät loppumaan kaupasta.

Voivatko ruoka ja muut kodin perustarvikkeet loppua kaupoista?

Mikäli kaikki ihmiset hamstraavat ruokaa ja muita tarvikkeita samaan aikaan, voivat tuotteet loppua tilapäisesti. Elintarvikkeiden tuotanto ja tavaravirta toimivat kuitenkin normaalisti. Näin vakuuttaa Päivittäistavarakauppa ry:stä toimitusjohtaja Kari Luoto.

Kuulun riskiryhmään enkä uskalla mennä kauppaan. Mitä teen?

Nyt on erinomainen tilaisuus pyytää apua sukulaisilta, ystäviltä tai naapureilta. Myös eri ruokakaupat tarjoavat kotiinkuljetusta. Tilaukset tehdään verkossa ja saatavilla olevat maksutavat ovat kauppakohtaisia. Lisäksi on paljon ravintoloita, jotka tarjoavat kotiinkuljetuspalveluita.

Sosiaalinen eristäytyminen tuntuu raskaalta, mitä keinoja on piristää arkea?

Koronaviruksen tartuntojen ehkäisyssä fyysisten kontaktien rajaaminen on keskeinen toimenpide. Arjessa kannattaa nyt lisätä yhteydenpitoa puhelimitse ja vaikkapa sosiaalista mediaa käyttämällä. Internetin välityksellä voi myös yhdessä pelata erilaisia pelejä ja viettää aikaa virtuaalisesti.

Liikunta on hyvä tapa piristää kehoa ja mieltä. Fyysisten tapaamisten vähentyessä arkiliikkuminen saattaa vähentyä, joten kannattaa lisätä ulkoilua ja tehdä esimerkiksi kotijumppaa.

***

Jos sinulla juolahtaa mieleen kysymys, joka liittyy kotitalouksien varautumiseen ja koronavirukseen, laita meille viesti. Osoite on 72tuntia@spek.fi.

***

Ja muistetaan vielä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen opit koronavirustartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi: pestään käsiä ja ollaan tarkkoja, ettei yskitä tai aivastella päin toisia.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö oli ilmoittanut järjestävänsä Vaasassa, Kokkolassa ja Seinäjoella useita yleisötilaisuuksia, joissa oli tarkoitus perehtyä 72 tunnin varautumissuositukseen eli siihen, miten kotitaloudet voivat varautua häiriötilanteisiin. Valitettavasti juuri nimenomaan häiriötilanne eli koronavirus aiheutti sen, että tilaisuudet on tämän kevään osalta peruttu.

– Olemme tietenkin valtavan pahoillamme, että emme pysty järjestämään tilaisuuksia, sanoo Sirpa Suomalainen, joka työskentelee erityisasiantuntijana SPEKin Pohjanmaan toimipisteessä.

– Jos tästä jotain myönteistä pitää löytää, niin se on ihmisten kasvanut kiinnostus varautumista kohtaan. Kotivara kiinnostaa aivan eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi sitten, Suomalainen jatkaa.

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisella kotitaloudella pitäisi olla häiriötilanteessa valmius selvitä ainakin 72 tuntia ilman viranomaisten apua. Kyse on viranomaisten ja järjestöjen laatimasta varautumissuosituksesta. Erityisesti häiriöt sähkön- tai vedenjakelussa ovat tilanteita, joissa kotitalouksien varautuminen helpottaisi viranomaisten auttamispainetta.

72 tunnin varautumissuositukseen ja kotivaraan liittyvät kysymykset voi lähettää osoitteeseen 72tuntia@spek.fi.

Kansalaisilta tulleista kysymyksistä kootaan kysymyksiä ja vastauksia -sivu, jossa pyritään vastaamaan mahdollisimman kattavasti kotitalouksien varautumista koskeviin kysymyksiin.

Kun sähköt katkeavat keskellä kaupunkia, alkaa usein sosiaalisessa mediassa kysely, mitä on tapahtunut. Puolen tunnin katkos koetaan jo pitkäksi. Jos puhelinten ja tietokoneiden lataus on ollut vähissä katkoksen tullessa, ei niilläkään saa enää pian yhteyttä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK tutki kansalaisten kriisinkestävyyttä ja sen mukaan asuinpaikalla näyttää olevan merkitystä siihen, miten pärjätään poikkeusoloissa.

Suunnitelmallisuus, kuten häiriötilanteista keskustelu, on osa varautumista. SPEKin kyselytutkimuksen mukaan maalla asuvat ovat keskustelleet häiriötilanteisiin varautumisesta keskimäärin kaupunkilaisia useammin. Heistä poikkeustilanteisiin varautumisesta on läheistensä kanssa keskustellut yli puolet, kaupungeissa noin 40 prosenttia väestöstä.

Kun mahdollisesti eteen tulevia asioita on käyty läpi, on varsinaisessa kriisitilanteessa ”helppo” toimia; tiedetään jo toimintamallit, joilla tilannetta saadaan parannettua.

SPEK haastatteli tutkimuksessa tuhatta ihmistä.

Mallia maaseudusta

Maalla asuvat arvioivat pärjäävänsä lähestulkoon kaikin tavoin ja kaikkien resurssien osalta pidempään kuin kaupunkilaiset.

Maaseudulla asuvista reilusti yli puolet eli 61 prosenttia on sitä mieltä, että varautuminen kuuluu normaaliin arkeen. Lähiöissä näin ajattelee vain reilu kolmannes eli 35 prosenttia ja kaupunkien keskustoissa 43 prosenttia.

Maaseudulla selviytymistä kriiseissä auttaa se, että esimerkiksi lämmitykseen on olemassa vaihtoehtoja eli puuhellaa, takkaa ja leivinuunia. Myös kotivara eli elintarvikkeet ja vesi sekä naapuriapu ovat luonnollisia asioita, kun asutaan kauempana palveluista.

Myös kokemus auttaa. Kotitalouksissa ja yhteisöissä, joilla on kokemusta aikaisemmista häiriötilanteista, ilmenee tilanteiden vaatimaa kykyä ja kekseliäisyyttä tunnistaa häiriötilanteiden aiheuttamat ongelmat sekä priorisoida omaa toimintaansa ongelmatilanteissa.

Erityisesti kaupungeissa tarvitaan vesiapua

Maalla asuvista 74 prosenttia arvioi pärjäävänsä ilman juoksevaa vettä vähintään kolme vuorokautta. Vastaavasti kaupunkien keskustoissa asuvista 51 prosenttia arvioi selviävänsä vastaavalla tavalla. Lähiöissä luku on 41 prosenttia.

Myös sähköttä pärjääminen korostuu maaseudulla, jossa 86 prosenttia kotitalouksista pärjäisi vähintään kolme vuorokautta. Kaupunkialueilla asuvista yli kolme vuorokautta pärjäisi sähköttä selkeästi pienempi osa, keskustoissa 65 prosenttia ja lähiöissä 55 prosenttia.

Maaseudulla on tyypillistä, että varsinkin omakotitalouksissa on varavirtaa antava aggregaatti. Myös naapuriapua saadaan pienissä kylissä ja taajamissa hyvinkin herkästi.

Tulotaso vaikuttaa pärjäämiskokemukseen

Myös tulotasolla on merkitystä poikkeustilanteisiin varautumisiin ja niiden aikana pärjäämiseen. SPEKin tutkimukseen vastanneista ne, jotka arvioivat taloutensa tulojen riittävyydessä olevan vaikeuksia, arvioivat pärjäävänsä ilman ruokakaupassa käyntiä vähemmän aikaa kuin taloudellisesti paremmin toimeentulevat kotitaloudet.

Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista kotitalouksista 82 prosenttia pärjäisi vähintään kolme vuorokautta ilman täydennyksiä, kun taloudellisesti paremmin pärjäävistä vastaava osuus on 91 prosenttia.

Myös ilman juoksevaa vettä pärjäämisessä on vastaavantyyppinen tulos. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista talouksista vähintään kolme vuorokautta ilman juoksevaa vettä arvioi pärjäävänsä vain 44 prosenttia kotitalouksista, kun paremmin pärjäävissä luku on 55 prosenttia.

Teksti: Kari Kauppinen

Lue myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön sivuilla 14.1.2019 julkaistu artikkeli Jokaisen kodin oma selviytymispaketti on kotivara.

Sairastuminen tai tapaturma voi aiheuttaa tilanteen, ettet pääse kauppaan. Silloin on hyvä, jos kaapeista löytyy jotain syötävää. Lisäksi kannattaa varautua häiriöihin, joiden takia kauppaan eivät pääse muutkaan: jos esimerkiksi myrsky katkoo sähköt ja kauppojen on pidettävä ovensa kiinni. Varsinkin silloin kotoa löytyvä juomavesi, kasvikset, säilykkeet, murot ja näkkileipä tulisivat suureen tarpeeseen.

Kolmen päivän kotivara -esitteessä kerrotaan, mitä pakastimen ja jääkaapin käytössä tulee huomioida sähkökatkon aikana, miten ruokaa voi valmistaa sähkökatkon aikana ja mitä kaikkea juotavaa ja syötävää kotiin olisi hyvä varata.

Lisäksi esitteessä on esimerkki siitä, millainen yhden aikuisen kolmen päivän kotivara voisi olla. Kyse on nimenomaan siitä, millainen se voisi olla, sillä kunkin kotivara koostuu nimenomaan sellaisista elintarvikkeista, joita muutenkin tulee käytettyä.

Kolmen päivän kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta.

72 tuntia -koulutusten kotivara-vinkit ovat Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten laatimia.

4-sivuinen Kolmen päivän kotivara -esite on tehty suomeksi ja ruotsiksi. Esitteitä voi tilata Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön verkkokaupasta.

Lisäksi kotivarasta on tehty kuusi suomenkielistä ja kuusi ruotsinkielistä videota:

• Ruoanvalmistus sähkökatkon aikana
• Vesi
• Elintarvikkeet
• Kylmäsäilytys sähkökatkon aikana
• Sairastuminen
• Kodin tarvikkeet
• Matlagning vid strömavbrott
• Vatten
• Reservförråd
• Kylförvaring vid strömavbrott
• Insjuknande
• Hemmets förnödenheter