Ajankohtaista

Varautumisen opintopäivät, Tampere 5.-6.11., artikkeli 1/4

Tampereella 5.-6.11. järjestettyjen varautumisen valtakunnallisten opintopäivien teemana oli kotitaloudet ja häiriöherkkä yhteiskunta. Tampereelle kokoontui lähes sata varautumisen parissa työskentelevää viranomaista ja järjestöjen edustajaa. Opintopäivien järjestelyistä vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä Kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunnan (KOVA) ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Suomalaisten varautumishistoria: perinteitä ja pettuleipää

Omavaraisuus ja niukkuus olivat keskeisiä suomalaisten elämässä ennen 1900-lukua. Koko elämäntapa tähtäsi pahan päivän varalle varautumiseen. Käytännössä olennaisinta oli, miten pystytään selviämään seuraavasta talvesta.

Historioitsija Ulla Koskinen on tutkinut suomalaisten selviytymisen historiaa kivikaudelta 1900-luvulle.

– Suomalaiset elivät luonnon ehdoilla. Maatalous oli häiriöille herkkä, joten Suomen historiassa on ollut useita nälänhätiä. Ihmiset pyrkivät siihen, ettei elanto olisi ollut kiinni vain riskialttiissa maanviljelyksessä, joten elinkeinoja pyrittiin hajauttamaan. Sen ohella oli karjanhoitoa, metsästystä, kalastusta, metsätaloutta, tervanpolttoa, käsitöitä ja kaupustelua.

– Ruoan loppumien oli todellinen uhka. Varsinkin maalaisväestön keskuudessa varautumisstrategia numero yksi oli perinteissä pysyminen. Esimerkiksi viljelymenetelmiin liittyvät tiedot ja taidot opittiin edellisiltä polvilta ja siirrettiin eteenpäin.

– Kaupungeissakin pyrittiin omavaraisuuteen. Ihmisillä oli viljelypalstoja ja hyötypuutarhoja. Porsaita lihotettiin joulun varalta.

Maitoa saatiin vain kesällä, sen jälkeen maidosta valmistettiin paremmin säilyvää piimää. Sadonkorjuuaikaa seurasi varastointi. Lihaa ja kalaa kuivattiin, savustettiin ja suolattiin.

1800-luvulla väestö kasvoi ja suuri osa joutui turvautumaan hätäravintoon. Suomalaiset pitivät leipää perusruokana, joten kaikkea mahdollista yritettiin kuivattaa, jauhaa, sekoittaa viljan joukkoon ja käyttää leivän valmistukseen. Leipää tehtiin jauhoista, joihin oli lisätty olkia, akanoita, sammalta, jäkälää ja vehkaa.

– Olennaista oli yhteisöllisyys ja keskinäinen avunanto. Pula-aikoina oltiin riippuvaisia sukulaisten tarjoamasta ruoka-avusta: kaupunkilaiset hakivat maaseudulta elintarvikkeita.

– On suorastaan ihmeellistä, että olemme selvinneet niukoissa oloissa täällä kylmässä pohjoisessa, Koskinen summasi.

Olemme siirtyneet mekanistisesta maailmankuvasta kompleksiseen

1800-luvulla maailma nähtiin mekanistisena, eräänlaisena öljyttynä koneistona, jossa tapahtumien välillä oli selvät syy-seuraussuhteet. Maailma oli osiensa summa ja monimutkaisiakin yhteiskunnallisia ongelmia pidettiin täysin ratkottavina, kunhan vain kokonaisuus jaettaisiin osiin.

Dosentti Harri Raisio on perehtynyt yhteiskunnan häiriöherkkyyteen.

1800-luvun loppupuolella mekanistinen maailmankuva alkoi säröillä ja havaittiin, ettei maailma ehkä sittenkään ole täysin ennustettavissa oleva kellokoneisto. Maailma alettiin nähdä kompleksisena kokonaisuutena, jossa asiat ovat kietoutuneet yhteen ja tilanteet ovatkin ennakoimattomia ja hallitsemattomia ja niiden välillä on kumuloituvia yhteisvaikutuksia.

Mekanistisessa maailmankuvassa pienillä teoilla oli pienet vaikutukset ja isoilla teoilla isot vaikutukset. Sen sijaan kompleksisessa maailmankuvassa pienillä teoilla voi olla valtavia vaikutuksia ja vastaavasti isoilla teoilla ei välttämättä ole juuri mitään vaikutuksia. Raisio otti esille hyvin arkisen esimerkin: työpaikan kahvitaukokeskustelu voi johtaa organisaatiossa suurempiin muutoksiin kuin johtoryhmän laatima strategia.

– Tänä päivänä yksi twiittikin voi muuttaa maailmaa.

– Joskus kuulee argumentoitavan, että teknologian kehitys voisi johtaa siihen, että kompleksisuus saataisiin kesytettyä. Ei saada. Kompleksisuuden sumuinen maisema on fundamentaalinen ominaisuus meidän maailmassamme.

Nyky-yhteiskunnassa uusia ryhmiä syntyy täysin spontaanisti. Itseorganisoituva toiminta, jota kukaan ei johda ulkopuolelta on niin sanottua neljättä sektoria ja se on kompleksisessa yhteiskunnassa hyvin yleistä. Tällaisia ryhmiä ilmaantuu paikallistason vuorovaikutuksessa.

– Neljännen sektorin toiminta on ketterää ja toimintaympäristön muutoksiin mukautuvaa. Esimerkiksi WTC:n iskut, Aasian tsunami ja Utøyan saaren terroriteko osoittivat, miten tavallisilla kansalaisilla on kyky organisoitua hädän hetkellä. Monet esimerkit maailmalta kertovat, että neljännessä sektorissa on paljon potentiaalia.

Resilienssin merkityksen voi kuvata squashpallolla

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selviytyä vastoinkäymisistä.

– Squashpallo pomppii paremmin, kun sitä puristaa ja se kovenee. Pallolla on erinomainen palautumiskyky, sillä seinään iskeydyttyään se palautuu peliin entistä vahvempana. Tällaista resilienssiä me tarvitsemme yhteiskuntana, sanoo sotilasprofessori Mika Hyytiäinen.

Sotilasprofessori (evp) Mika Hyytiäinen tuntee hybridiuhat ja informaatiovaikuttamisen.

– Aiemmin tänään historioitsija Ulla Koskinen puhui siitä, miten suomalaiset varastoivat ruokaa selvityäkseen talvesta. Nyt meillä on tavoitteena selvitä kolmesta päivästä! Meille suurin uhka on se, että yhteiskunta toimii liian hyvin. Kaikki toimii aina. Ihmiset ovat tottuneet nauttimaan yhteiskunnan tarjoamaa turvallisuutta, mutta ihmisten pitäisi oppia olemaan toimijoita.

Hyytiäinen korostaa, että nuori sukupolvi ymmärtää jo, että puolustautuminen on muutakin kuin aseen käyttöä.

Hybridisodalla tarkoitetaan sotaa, jossa ei sodita sotilaallisesti, mutta se voi olla sotaa Suomen alueella: kybertilassa ja mielipideilmastossa. Hybridisodan kohteena on ”kansa ja sen tahto”.

– Kun Suomi hävisi 2. maailmansodan, menetimme 10 prosenttia maapinta-alasta. Sodan tappiot olivat hirveitä. Hybridisodassa ei vaadita sotakorvauksia eikä alueluovutuksia.

Synkistä aiheista luennoiva ja kolumneja kirjoittava professori sai muutama vuosi sitten Apu-lehden päätoimittajalta lempinimen ”pimeyden professori”.

– Käytän titteliä. Pidän siitä, koska pimeydestä näkee valoon, mutta valosta ei pimeyteen.

Zombien hyökkäykseen ja maailmanloppuun varautumisesta hyvät vinkit vaatimattomampiinkin uhkiin

Ruotsalainen zombi-selviytymisen asiantuntija Herman Geijer katsoi lapsena ystävänsä Gustavin kanssa zombi-elokuvan ja pojat alkoivat miettiä, miten pitäisi toimia, jos zombit hyökkäisivät. Poikien ajatusleikki johti siihen, että vuonna 2011 Geijer piti Tukholmassa ensimmäisen kurssin siitä, miten zombien hyökkäyksestä voisi selviytyä. Heti ensimmäinen kurssi keräsi lähes 200 osallistujaa. Tänä päivänä Geijer kirjoittaa ja kiertää luennoimassa varautumisesta. Toki myös zombeista, mutta lähinnä varautumisesta.

Herman Geijer tituleeraa itseään zombie-selviytymisen asiantuntijaksi.

– Yhteiskunnassamme on halu perehtyä maailmanloppuun. Näemme jatkuvasti mediamelua siitä, mitä kaikkea maailmassa on vialla. Maailmanloppu tuntuu mahdolliselta.

– Olisin halunnut perehtyä zombihyökkäyksistä tehtyihin tutkimuksiin, mutta koska niitä ei ole vielä tehty, olen perehtynyt luonnonkatastrofeihin ja erilaisiin yhteiskunnan kriisitilanteisiin. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että eivät ihmiset ole vain uhreja, vaan he kokoontuvat yhteen ja auttavat toisiaan. Tämä on todistettu esimerkiksi WTC:n terrori-iskujen, New Orleansia tuhonneen hurrikaani Katrinan ja Argentiinan talouskriisin yhteydessä.

– Zombi-elokuvissa kaikki säntäilevät paniikissa ja lopulta kuolevat, koska ihmiset eivät tee töitä yhdessä ryhmänä. Todellisessa elämässä ihmiset pysyvät yleensä rauhallisina ja rationaalisina ja auttavat toisiaan.

Luonnonkatastrofien yhteydessä rikollinen toiminta ei lisäänny. Ihmiset eivät ole passiivisia, vaan ratkovat ongelmia. Ihmiset eivät muutu itsekkäiksi, vaan ovat hyvinkin solidaarisia.

– Zombi-hyökkäyksen varalle minulla on selvät ohjeet: pidä huolta kunnostasi, sillä juoksemalla pääsee karkuun. Ihmiset tarvitsevat toisiaan eli tutustu naapureihisi. Luo yhteisöjä. Porukalla katastrofeista selviää paremmin ja toipuu nopeammin.

Geijer tavoittaa teksteillään ja kursseillaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet varautumisesta vaan zombeista. Ikään kuin vahingossa he oppivat juuri niitä tietoja ja taitoja, joita kutsutaan varautumiseksi.

***

Lue myös muut varautumisen opintopäiviltä kirjoitetut artikkelit:

Yksi selviytyy luonnon armoilla ja toinen selviytyy siitä, että kauppa on hetken kiinni

Vesihaasteita todellisuudessa ja harjoituksissa – kaikkialla tarvitaan ämpäreitä

Ilmastomuutos tekee varautumisesta entistäkin ajankohtaisempaa

Kotivaralle voi tulla yllättävä tarve, jos ei sairastumisen tai tapaturman takia pääsekään kauppaan. Lisäksi kotivara on äärimmäisen tärkeä, jos esimerkiksi myrsky aiheuttaa pitkittyneen sähkökatkoksen ja kaupat joutuvat sulkemaan ovensa.

– Kansalaisten kyky kohdata kriisit, pärjätä häiriötilanteissa ja palautua vastoinkäymisistä ovat tärkeitä koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta. Häiriötilanteissa pärjääminen vaatii kotitalouksilta varautumista, jonka keskeinen kulmakivi on kotivara. Kotivara on eräänlainen varajärjestely, jonka avulla voidaan lieventää häiriöiden aiheuttamia haittoja ja helpottaa arjen sujumista vaikeassakin tilanteessa. Hyvin varautuneet ihmiset kykenevät myös auttamaan muita hädässä olevia ja siten edistämään laajemmin yhteisön pärjäämistä, sanoo tutkija Heikki Laurikainen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

Kotivara on vettä ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisessa kodissa pitäisi olla valmius selvitä itsenäisesti häiriötilanteen sattuessa ainakin kolme vuorokautta.

Häiriötilanne voi olla esimerkiksi vesikatko. Jokaisessa kodissa olisi hyvä olla varalta muutama pullollinen vettä. Jos vesikatko kestää yli vuorokauden, kunta järjestää varavedenjakelun. Silloin olisi hyvä olla puhtaita kannellisia ämpäreitä tai kanistereita, joilla vettä voi hakea ja kuljettaa.

Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta.

– Kotivaraksi kannattaa varata vain sellaisia ruokia, joita tulee normaalistikin käytettyä. Näin ruokien kierto sujuu, eivätkä elintarvikkeet pääse vanhentumaan eikä pääse syntymään hävikkiä, sanoo kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta.

– Monet säilykkeet säilyvät huoneenlämmössä avaamattomina, mutta avaamisen jälkeen vaativat kylmäsäilytystä. Kotivaraan kannattaa valita perheen koon mukaisia pakkauskokoja, jotka tulevat syötyä kerralla, sanoo järjestöpäällikkö Helena Velin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.

– Jokaisessa perheessä syödään omalla tavallaan. Olemme listanneet esimerkkejä hyvin säilyvistä elintarvikkeista, joita kannattaa varata kotivaraksi. Listaa voi käyttää pohjana omien tarpeiden ja tottumusten mukaisen kotivaran suunnitteluun, Härmälä jatkaa.

Hyvin säilyviä, sellaisenaan syötäviä ruokatarvikkeita:

• tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä
• leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja
• pähkinöitä, siemeniä
• kuivattuja hedelmiä, kuten rusinoita, luumuja ja taateleita
• hilloja, soseita
• muroja, myslejä, hiutaleita
• mehuja, mehukeittoja
• huoneenlämmössä säilyvää maitoa ja kasvijuomia
• kala-, liha- ja papusäilykkeitä
• välipalapatukoita, keksejä, suklaata, sipsejä

Lisäksi on hyvä pohtia etukäteen, mitä ja miten ruokaa pystyisi valmistamaan sähkökatkon aikana.

Lokakuun lopussa Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa aletaan järjestää kaikille avoimia 72 tuntia -koulutuksia, joissa perehdytään kotitalouksien varautumiseen. Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin 72 tuntia häiriötilanteen sattuessa.

72 tuntia -koulutukset ovat omatoimiseen varautumiseen opastavia parin tunnin tilaisuuksia, joissa käydään keskustellen läpi varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin. Esimerkiksi pitkittynyt sähkökatko voi aiheuttaa tilanteen, jossa yhteiskunnan tarjoamat palvelut häiriintyvät tai jopa keskeytyvät.

– Kodeissa pitäisi pärjätä itsenäisesti ainakin 72 tuntia häiriötilanteen sattuessa. Olisi hyvä, jos kotoa löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Olisi myös tärkeää tuntea varautumisen perusteet eli tietää esimerkiksi, mistä saa oikeaa tietoa häiriötilanteessa ja miten pärjätä kylmenevässä asunnossa, kertoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön erityisasiantuntija Sirpa Suomalainen.

Myös työntekijöille koulutusta

– Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola ovat Suomen kolme ensimmäistä kaupunkia, joissa tilaisuuksia ollaan tarjoamassa myös osalle kunnan työntekijöistä tällä laajuudella. Olen erityisen ilahtunut siitä, että aihe koetaan täällä niin tärkeäksi, että esimerkiksi Vaasassa osa kaupungin työntekijöistä saa käydä 72 tuntia -tilaisuuksissa työajallaan, sanoo Suomalainen.

Suomessa on jo yli 300 vapaaehtoista kouluttajaa, jotka vetävät 72 tuntia -tilaisuuksia, mutta Vaasa, Kokkola ja Seinäjoki ovat ensimmäisinä kaupunkeina mukana tilaisuuksien järjestämisessä.

– Halumme edistää kotivarojen kuntoon saamista. Olemme pohtineet tätä teemaa yhdessä Pohjanmaan pelastuslaitoksen ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kanssa. Vaasan lähtiessä yhdeksi pilottikaupungeista 72 tuntia -tilaisuuksiin, voimme antaa väestöllemme entistä paremmin konkreettista tietoa siitä, miten varautua erilaisiin häiriötilanteisiin ja miksi, kertoo Vaasan kaupungin turvallisuuskoordinaattori Seppo Mäenpää.

Kaikki ovat tervetulleita oppimaan kotitalouksien varautumisesta!

Vaasassa, Kokkolassa ja Seinäjoella järjestetään useita yleisölle avoimia, ilmaisia 72 tuntia –tilaisuuksia. Kaikki omatoimisesta varautumisesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita. Tilaisuuksiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. 72 tuntia -koulutukset järjestää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

VAASA

Ti 29.10. klo 18-20, Länsimetsän koulu, Länsimetsäntie 10
Ke 30.10. klo 18-20, Huutoniemi, Huudi, Mannerheimintie 41
To 31.10 klo 18-20 Palosaaren koulu, Wolffintie 25
Ti 5.11. klo 18-20, Isolahden koulu, Pallokatu 17
Ke 6.11. klo 11-13, Pääkirjasto, Kirjastonkatu 13
Ke 6.11. klo 18-20, Pääkirjasto, Kirjastonkatu 13
To 7.11. klo 11-13, Pääkirjasto, Kirjastonkatu 13
To 7.11. klo 18-20, Pääkirjasto, Kirjastonkatu 13, på svenska
Pe 8.11. klo 18-20, Kuula-opiston auditorio, Laivakatu 16
La 9.11. klo 18-20, Nuorisokahvila Kultsa, Raastuvankatu 30
Ma 11.11. klo 17-19, Sundomin kirjasto, Sundomintie 13, på svenska
Ti 12.11. klo 18-20, Variska, Vanhan Vaasankatu 20
Ma 18.11. klo 18-20 Vasa stadsbibliotek, Venny salen, på svenska

KOKKOLA

Ke 23.10. klo 18-20, Kiviniityn koulu, Kuusitie 3
To 24.10. klo 18-20, Isokylän koulu, Sillanpääntie 2
Ma 28.10. klo 18-20, Koivuhaan koulu, Mäntynäädänkatu 6
Ti 29.10 klo 18-20, Torkinmäen koulu, Hakakatu 24
Ke 30.10 klo 18-20, Rytimäen koulu, Rytimäentie 16
To 31.10 klo 18-20, Halkokarin koulu, Halkokarintie 20
Ti 19.11. klo 17-19 Kokkola bibliotek, på svenska

SEINÄJOKI

Pe 25.10. klo 17-19, Seinäjoen kirjasto, Jaaksi-Sali, Alvar Aallonkatu 14
Ti 29.10. klo 18-20, Lintuviidan koulu, Tapiolantie 20
Ma 4.11. klo 18-20, Alakylän koulu, Suupohjantie 89
Ke 6.11. klo 18-20, Tanelinrannan koulu, Lehmustie 4

Juuri julkaistussa Varautuminen kotona -esitteessä perustellaan, miksi jokaisessa kodissa pitäisi olla varautumisen perusasiat hallussa ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi.

”Esimerkiksi pitkittynyt sähkökatko voi aiheuttaa tilanteen, jonka takia yhteiskunnan tarjoamat palvelut häiriintyvät tai jopa keskeytyvät.

Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa. Olisi hyvä, jos kotoa löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Olisi myös tärkeää tuntea varautumisen perusteet eli tietää esimerkiksi, mistä saa oikeaa tietoa häiriötilanteessa ja miten pärjätä kylmenevässä asunnossa.

Kotitalouksien varautumisesta on suuri apu yhteiskunnalle ja ennen kaikkea ihmiselle itselleen.”

Pitkittynyt sähkökatko hankaloittaisi arkea lukuisin tavoin

Esitteessä on konkreettisia vinkkejä, mitä tehdä, jos kodin lämpötila laskee alle +15 asteen ja miten selvitä, jos joutuu nukkumaan kylmässä asunnossa. Entä mitä tehdä, jos hanasta ei tule vettä tai vesi on saastunutta?

Lisäksi esitteessä muistutetaan kotivaran tärkeydestä ja siitä, että kotivaran ei tarvitse olla erillinen ”pahan päivän varalle” hankittu ruokavarasto, vaan juuri sitä mieluisaa syötävää, jota kotona olisi muutenkin. Olennaista on, että ruokaa olisi kaapeissa riittävästi, jotta koko perhe pärjäisi ainakin 72 tuntia.

72 tuntia on viranomaisten ja järjestöjen laatima varautumissuositus kotitalouksille.

Kotivaraan kuuluu:

• Vesiastiat (puhtaat ja kannelliset)
• Helposti valmistettavaa ja kaikille perheenjäsenille sopivaa ruokaa
• Lemmikkien ruokaa

Mitä muuta kotona on hyvä olla?

• Paristoilla toimiva radio ja paristoja
• Paristoilla toimiva taskulamppu ja paristoja
• Varavirtalähde esimerkiksi puhelimen lataamista varten
• Retkikeitin ja tulitikut
• Käteistä rahaa
• Välttämättömät lääkkeet
• Joditabletteja
• Hygieniatarvikkeet
• Ensiaputarvikkeet
• Käsisammutin/sammutuspeite

Monet organisaatiot ja kunnat ovat jo osoittaneet kiinnostusta alkaa jakaa uutta Varautuminen kotona -esitettä. Lisäksi esitettä tullaan jakamaan eri puolilla Suomea järjestettävissä 72 tuntia -tilaisuuksissa.

Varautuminen kotona -esite

Beredskap hemma -broschyr

Home Preparedness brochure

Esitteitä voi tilata Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön verkkokaupasta. Esite on tehty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.